¡Hola! Paraguayssa ollaan, Asunciónissa. Ihan nain ei suunniteltu, mut niin ne suunnitelmat muuttuu.

Eilen Santa Cruzissa blogin kirjoittamisen jalkeen yritettiin viela kayda syomassa viimeisia bolivianoja laskeskellen. Ei riittanyt. Maksettiin VISAlla, jotta jai taksirahaakin. Lisaksi kaveltiin pitka matka ainoaan loytamaamme ruokakauppaan ostaman evaita. Ajatuksena oli, etta Asunciónista jatketaan suoraan bussilla Ciudad del Esteen, joten evaita tarvittiin, koska koko paiva tulisi menemaan matkustaen. Raivokkaan pakkaamisen jalkeen. Nea joutui tekemaan melkoisesti toita, kun ei tavara meinannut mahtua. Ensi kerralla pitaa pukea enemman vaatetta paalle. Ollaanki suunniteltu, etta kotimatkalla harrastetaan melkoista kerrospukeutumista! Painoeroa rinkkojen valilla 2kg (Sannan painavampi) ja taksikuskeilla vaikeuksia nostaa meidan rinkkoja ja jaavat sitten suu auki ihmettelemaan, kun me nostetaan ne yhdelle olkapaalle. Isot tytot jaksaa enemman! :)

Heratys oli siis tanaan mukavasti kl.03. Taksin piti tulla kl.03.30, mutta tulikin jo 03.20 ja hotellin seta kavi sitten huoneen oven lapi huutelemassa meille, et valmista on. Muuten taalla on niin mañana-meininki, mut sit meita tullaan aina hakemaan enne sovittua aikaa ja ihmetellaan kun ei olla valmiita. Nytkaan ei todellakaan ollut mikaan kiire. Oltiin lentokentalla (taksi maksoi 50 Bl., eli n. 5 €) n. 03.55, kun lipussa luki, etta paikalla pitaa olla kl. 04.00. Muutama matkustaja oli jo jonossa check-in:iin ja aulassa ryhmittyi lauma unkarilaisia mennakseen jonoon, mutta ehdittiin ennen niita. Siella sitten oltiin melkein jonon ensimmaisina, mut mitaan ei tapahtunut, koska kukaan ei ollut toissa!! Yksi nainen yritti myyda jonossa oleville matkustajille jotain matkatavara-vakuutusta. Parille se myikin, mutta otti ne sittenkin pois ja meille ei edes yrittanyt. Siina sitten seisottiin tavaroinemme kera jonossa TODELLA pirteina odottamassa, etta joku viitsisi tulla toihin ja aloitaa checkauksen. Muutama suomalainen kirosana paasi suusta, kun ei ketaan kuulunut. N.kl. 03.40 sitten lopulta tuli yksi tati toihin ja alkoi avaamaan tietokoneita. Ja pikku hiljaa muutkin tyontekijat saapuivat. Tosin lentokoneen henkilokunta (lentajat, emannat jne.) olivat tulleet jo n. kl.04 toihin, mutta ei siis check-in:in tyypit, vaikka siina meidan lipussa edelleen luki, etta paikalla oltava kl.04!!

Check-in:in jalkeen mentiin taas maksamaan lentokenttaveroa, joka oli 170 Bl. /hlo. Oltiin jo tullessa bongattu 24h Subway kentalla. Aamuisesta hieman kuvottavasta olosta huolimatta suunnattiin sinne. Rahaa meilla oli vain yhteen puolikkaaseen subiin, eli kumpikin sai 1/4 osa subia. Eika ollut ihan saman tasoista kuin muualla, mutta enemmin sita soi kun selkaansa otti. Juotiin myos evaaksi ostamamme tripit, kun check-in luukulla oli ollut tarra, etta nesteita ei saisi vieda koneeseen. Aateltiin, et jos ne kuitenkin tarkistaa sen! No, kylla sita nestetta sai vieda ihan niin paljon kun halusi. Ilmeisesti taallakin sama kuin Chilessa eli vain USA:an ei saa vieda nesteita. (Me kun luultiin, et koko nestesaanto oli alunperin Englannista lahtoisin. Toisaalta ollaan luettu netista, et se saanto on poistumassa, kun turvalaitteet kehittyy. Ehka taalla on jo ne kehittyneemmat turvalaitteet..tai sitten ei!). Taalla oli sentaan ihan oikea lapivalaisu-laite, eika meidan vesipullot siis haitanneet mitaan. Turva- ja passi-tarkastuksen jalkeen yritettiin siirtya koneen lahtoportille, mut se ei ollutkaan ihan helppoa. Missaan ei lukenut, mika kone lahtee mistakin. Ei lipussa, ei porteilla ja info-tauluja ei edes ollut (tama on siis Bolivian 2 kansainvalisesta kentasta toinen). Kysyva ei tielta eksy, joten loydettiin perille. Lahto oli n. 30min myohassa, joten lahdettiin siis melkein ajallaan. Lentomatka kesti n. 1,5 tuntia.

Talla kertaa Sannan paikalla koneessa istui jo mies. Se ei edes ehdottanut vaihtoa vaan siirtyi kiltisti omalle paikalleen. Eli istumajarjestys: Paragualainen upeasilmainen syotavan ihana mies, Nea ja Sanna ikkunan vieressa. Siina tytot sitten yritti olla kuolaamatta, etenkin kun mies osoittautui viela mukavaksi ja jutteli koko matkan kanssamme (hyvalla englannilla), nojautuen aika lahelle (Nean piti sen vuoksi nojata Sannaa kohti, jotta itsehillinta ei olisi pettanyt). Mies, Javier, oli innoissaan, etta oltiin menossa hanen kotimaahansa, kun taalla ei kuulema paljon reppumatkaajia kay. Matkaoppaamme (talla kertaa ainoastaan Lonely Planet) mukaan taalla tormaa todennakoisemmin puumaan kuin toiseen reppumatkaajaan. Javier kylla sanoi, etta puuman nahdakseen on mentava viidakkoon... Kuultuaan suunnitelmamme han sanoi, etta missaan nimessa ei kannata menna Ciudad del Esteen muuta kuin lapiajaen ja jatkaen suoraan Argentiinaan. Jos kuitenkin halusimme olla myos Paraguayssa, niin sitten kannattaisi hanen mukaansa jaada yoksi tanne paakaupunkiin eli Asuncióniin. Javier taisi olla hieman pettynyt, etta ei meinattukaan jaada Paraguayhin pidemmaksi aikaa. Yritettiin kovasti selittaa, etta kylla me aluksi oltiin niin suunniteltu, mutta aika ei riita. Muutettiin siis suunnitelmia, siten etta ollaan taa paiva ja yo taalla Asunciónissa ja jatketaan vasta huomenna bussilla (n.4h) Ciudad del Esteen ja sielta sitten rajan yli, tod.nak. Argentiinan puolelle ja sielta vaan kaymaan Brasilian puolella. Tavoitteena siis paasta sinne Iguacun putouksille.

Yksi syy miksi emme ensin suunnitelleet jaavamme tanne Asuncióniin oli se, etta matkaoppaan mukaan kaupungilla liikkumista on valtettava sunnuntaisin, koska kadut autiot ja siten vaarallisetkin. Javier kuitenkin kertoi meille alueet joilla uskaltaa liikkua ja vakuutti, etta tama parempi vaihtoehto, kuin yopya Ciudad del Estessa, joten siksi suunnitelmien muutos. Han myos neuvoi meille hyvan hotellin, jota ei ollut matkaoppaassamme. Hotelli on oikeasti hyva. Ehka paras missa ollaan oltu. Siis ihan oikea hotelli, jossa on hissikin! Huoneessa ilmastointi, isot sangyt, jaakaappi ja TV. Luxusta valilla (ei lansimaista tasoa etenkaan siisteyden suhteen, mutta meille jo luxusta)! Suihkua ei tosin viela kokeiltu. Hinta oli ensin 290 000 rahaa, mutta kun jaimme sita sitten paissamme laskemaan yrittaen muuntaa euroiksi (todella vaikeaa), niin seta ilmeisesti luuli, etta me emmittiin ja sanoikin yhtakkia hinnaksi 180 000. Huono paassalaskutaito (+vasymys) siis saasti meilta noin 100 000 rahaa, joka on kuitenkin 15 €. Huoneen hinta siis euroina hieman alle 30 € (10 000 rahaa on n. 1,55 €, eli 100 000 rahaa on n.15 €, joten siita voi sitten laskea..), hintaan sisaltyy aamupala. Lentokentalta oltiin nostettu automaatista rahaa, joka kuitenkin veloitti n.6% palkkiota, ja siihen viela VISAn omat palkkito paalle.

Aikaisen aamuheratyksen vuoksi hieman vasytti, joten suunnattiin ensimmaiseksi aamupaivaunille (kl. oli n. 08.30). Herattyamme uudelleen lahdettiin kavelemaan naita autioita katuja. Kylla taalla kuitenkin jonkin verran ihmisia liikkuu. Kuuma on. Ei niin kuuma kuin Australiassa, mutta KUUMA on. Ja HYTTYSIA on! Taalla on viela sita denguetakin, joten ollaan edelleen hyttysmyrkyn peitossa, ihanaa! RAIDattiin myos jalleen huone ennen uloslahtoa. Kaytiin asken syomassa (saastetaan ne kassilliset evaita sitten huomiseen matkustamiseen) Javierin suosittelemassa paikassa jotain perinneruokaa (caldo de pescado), joka oli kaytannossa kalanpaloja, jotka lillui voi-kerma-kastike-nesteessa. Maistui pelkalle voille ja kermalle. Kiva, kevyt lounas. Odotellaan vastausta suolistolta!!

Taallakin katukuvassa melkoisesti vaaleita ihmisia, siis paikallisia sellaisia. Myos muutama lankkari-turisti ollaan bongattu. Taksimatkalla kentalta hotlalle (maksoi muuten 90 000 rahaa) oli myos melkoisesti hienoja taloja ja katukuvassa hienoja autoja, joten kylla taallakin monella sita rahaa loytyy vaikka tamakin maa kuuluu et.amerikan koyhimpiin. Ruokapaikkaamme lukuunottamatta taalla ei todellakaan ole mikaan paikka auki. Tanne nettipaikkaan paastiin ja koska taalla ilmastointi, niin ihan heti ei lahdetakaan! Ihmisia tulee vastaan ruokakaupan kassien kanssa, joten sellainen pitaisi jossain olla auki, eli sita taidetaan lahtea seuraavaksi etsimaan. Netin mukaan busseja (niita parempia) menee myos sunnuntaisin Ciudad del Esteen, mutta hotellin respa sanoi, etta edes lippua ei voi tanaan ostaa, kun toimisto on bussiasemallakin kiinni. Lisaksi respa sanoi, etta bussi menee huomenna kl.12, vaikka netista olimme katsoneet eri ajat. Mut selvitellaan sita sitten huomemma aamusta. Nyt yritetaan viela vahan katsella kaupunkia ennen kuin tulee pimea, koska silloin ei vissiin ainakaan kannata liikuskella sunnuntain tyhjentamilla kaduilla. Javier tosin kutsui meidat viela kaymaan irkku-pubissakin, mutta taidetaan jattaa valiin. Antoi meille myos puhelinnumeron, jotta voidaan soitella ja han voi sitten nayttaa kaupunkia. Onneksi meidan puhelimet ei toimi, niin ei tuu enaa enempaa kiusauksia vaan voidaan menna kiltisti hotla-huoneeseen lukemaan kirjaa ja nakemaan vaaleanpunaisia unia :D