No, niin aloitetaan alusta. Ollaan siis hiekkamyrkya paossa nettipaikassa ja kirjoitettiin juuri 1,5 tuntia tekstia, joka havisi jalleen nettiavaruuteen...

Eilen matkustettiin tanne Paracasiin Limasta (matka 3,5tuntia, lipun hinta 55 Sl.plus matkatoimiston palkkio 15Sl./hlo). Cruz del Surin bussiyhtiota oli siis suositeltu, koska turvallinen ja matkatavaroista saa kuitin ja ne laitetaan lukittavaan sailoon. Asemalle paastyamme taksilla (nyt hotellin Jorge ei enaa edes yrittanyt auttaa meita, kun oli jo todennut, etta naa tytot osaa itsekin..) suuntasimme ensin vaihtamaan nettiliput varsinaisiin lippuihin. Taman jalkeen menimme matkatavaroiden selvitykseen, jossa hikinen nuori poika otti laukut vastaan ja niittasi niihin tunnistuslapun ja antoi meille vastinkappaleen. Seuraavalle Et.Amerikan matkalle otetaan niitinpoistaja mukaan!! Tavaroiden tsekkaus oli siis hieman kuin lentokentalla, mutta taman jalkeen ne lahinna heitettiin pinoihin (erittain pienessa tilassa) maaranpaan mukaan odottamaan bussin saapumista. Ennen bussiin menoa oli naytettava lippu ja passi seka matkustajat videokuvattiin (kasivaraisella kameralla). Taman jalkeen kasimatkatavarat "turvatarkastettiin" eli poika avasi joidenkin kassit ja joidenkin ei... Bussin ovella viela kerran katsottiin lippu ja kun kaikki olivat bussissa paikoillaan kuvattiin viela kerran silla videokameralla kaikkien naamat. Epaluottamuksemme matkatoimiston toimintaan oli turhaa, silla meilla ihan oikeasti oli paikat bussissa ja viela 2. kerroksen ensimmaiselta rivilta, eli maisemien ihailu helppoa.
Matka eteni mukavasti hyvia teita pitkin. Matkaoppaissa kun on varoiteltu kuoppaisista taipaleista. Matkan aikana meille tarjoiltiin lounas, joka folioastioista huolimatta oli hieman haaleaa (lue:kylmaa), mutta syotavaa. Lisaksi meille naytettiin englanninkielinen romanttinen komedia, jota ei ollut edes dubattu vaan vain tekstitetty espanjaksi. Kateva tapa opiskella espanjaa, varsinkin kun kaikkea puhetta ei kuulunut. Lisaksi loppumatkasta oli bingo, jonka brasialainen nainen voitti ja sen jalkeen sen seurueen innostus ei enaa laantunut, eli aanta riitti. Palkintona olisi ollut paluumatka.

Paracasin "bussiasemalla" kaukana Paracasin "keskustasta" matkatavaroiden luovutus tapahtui sitten vahemman turvatarkasti. Iso aija seisoi tavaratilassa polvillaan Nean rinkan paalla ja jakoi sielta laukkuja ihmisten pyynnosta. Sannankin rinkan paalta loytyi muutama jalanjalki... Mutta perille tuli ja kaikki tavarat tallella ja ehjia. Bussin ulkopuolella oli heti lukuisia retkien ja hostellipaikkojen kauppaajia. Me kuitenkin ohitettiin ne, vedettiin rinkat selkaan ja lahdettiin kavelemaan kohti keskustaa. Keskusta = kadunpatka, jossa ravintoloita ja hostelleja. Taman keskustan ohi bussi oli jo tullutkin ja palasi takaisin samaa reittia, matkustajien rahastusta(?), jotta elatetaan taksikuskitkin. N. vartin hikisen kavelymatkan jalkeen otimme lahes ensimmaisen hostellin, joka tiellemme osui. Tosin kavimme tarkastamassa huoneen etukateen.

Meille tarjottiin kahta eri huonevaihtoehtoa. Ensimmainen oli normaali 2 sangyn huone, josta ikkuna terassille, hinta 40Sl./2hlo/yo. Valitsimme kuitenkin toisen vaihtoehdon, jossa parveke ja merinakoala, hinta 55Sl. Jouduimme tosin pyytamaan hotellin pojilta WC-paperia ja pyyhkeet. WC-paperin pyytaminen olisi kylla ollut Kaisan bravuuri, me saimme vain yhden rullan. Hostelli on ihan siisti ja lamminta vetta tulee. Samat pojat kun hoitavat hostellia pyorittavat myos retkia jarjestavaa "matkatoimistoa". Mainostaessaan mainitsevat, etta heidan matkatoimistonsa on Lonely Planetin suosittelema ja epauskoisia turisteja varten heilla on aina tuo Lonely Planet mukana, jotta voivat todistaa asian. Sahkon saanti hieman vaihtelee ja valot valilla himmenee, mutta eivat kokonaan sammu kuten Kuubassa. Paitsi meidan hostellissamme eilen hetkiseksi tuli tayspimeys. Lisaksi illalla vesi meni poikki (onneksi ei oltu silloin suihkussa), mutta kaikki pojat kun hetken juoksivat edestakaisin saatamassa niin vesi alkoi taas virrata...

Varasimme eilen hyvien myyntipuheiden jalkeen myos retken Islas Ballestasille eli koyhan miehen Galapagos-saarille. Mennaan sitten niiden miesten (rikkaiden?) kanssa sinne varsinaisille saarille...:-D Lahto retkelle oli tanaan aamulla kl.07.45, kesto n.3h ja hinta 35Sl./hlo. Illalla meille luvattiin rahat takaisin, jos retkella ei ole englanninkielista opastusta. Suhtauduimme hieman epaluottavaisesti retkiesitteen lupauksiin, koska mita tahansa kysyessa vastaus on taalla "No problem!". Retkea myyva poika kysyikin, etta olemmeko olleet kauankin Perussa, kun emme luota perulaisiin, johon Nea vastasi, etta emme vain luota miehiin. Hymyili se poika hieman takaisin, eli oli huumorintajuakin. Kuinka ollakaan oppaamme veneella puhui samat sepustukset seka ranskaksi, espanjaksi etta englanniksi ja hyvin hitaasti ja selkeasti. Nahtiin PALJON lintuja (joista Sanna otti kuviakin) seka pingviineja ja merileijonia. Ja PALJON linnun paskaa. Jalleen oli hienoa. Loppumatkasta tuli melko sankka sumu. Ei tietoa miten suunnistivat veneella takaisin (ja hieman epavarmalta nayttikin). Kayttivat varmaan auringon asentoa suunnistamiseen, vaikka se olikin koko ajan lahes suoraan ylhaalla. Lisaksi loppuvaiheessa matkan teko hidastui melkoisesti, kun moottori jotenkin vioittui. Sinne meni ilmeisesti vetta (?!!?) eli ei ollut vedenkestava peramoottori. Vene oli siis avovene, jossa penkit n.40 ihmiselle. Kaikille oli yhden koon pelastusliivit, ei sen enempaa turvaselostuksia, kuten Uudessa Seelannissa.

Satamaan paastiin takaisin turvallisesti ja suunnistettiin aamupalalle. Pienen etsinnan jalkeen loydettiin kylan ainoa nettipaikkakin ja yritettiin taas ostaa niita bussilippuja. Talla kertaa Nazcaan. No, ei onnistunut. Lippuja voi ostaa netista vain vahintaan 2vrk ennen lahtoa ja lippuja Paracas-Nazca ei myyda netissa ollenkaan. Netista loytyi kuitenkin osoite, jossa niita lippuja taalla myydaan. Yhtaan tienviittaa ei vaan olla nahty, mutta kysymalla selvisi, etta lipunmyynti tapahtuu siella, missa bussikin pysahtyy. Kavelimme paivan kuumimpaan aikaan sinne ja saavuimme n.6min ennen siestan alkua ja saimme liput huomiseen bussiin. Taman jalkeen yritimme lukea ja viettaa siestaa varjossa, mutta hiekkamyrsky voitti ja tulimme tanne nettipaikkaan suojaan hiekalta ja odottamaan myrskyn loppumista. Pitkat patkat hauskaa tarinaa kirjoitettiinkin, mut sit se havis ja nyt ei jaksa enaa olla hauska, joten jatketaan ne muut asiat sitten toiste. Tuulikin jo tyyntynyt, joten voi harkita suihkuun menoa (hiekkakuorinta luvassa...).

¡Adios!