Hola taalta karnevaalien keskelta Copacabanasta, Titicaca-jarven rannalta, Boliviasta!
Viimekertaisen blogilisayksen kirjoittamisen aikana Punon kaduilla (ja etenkin silla paakadulla, jossa internet-kahvila oli) alkoi meteli ja meininki. Ensin karnevaaliasuun pukeutuneet ns. tanssijat tayttivat kadun bandin soittaessa ja taman jalkeen katu olikin taynna etenkin nuoria, jotka sprayjasivat kaikkia mahdollisia ihmisia pain jotakin valkoista vaahtoa. Vaahdon raaka-aineet ei meille selvinneet, vaikka paallemme sita saimmekin. Onneksi core-takit ja housut jalassa. Kassiin ainakin jai jotain laikkia, joten ei ihan pelkkaa saippuavaahtoa ainakaan ollut. Paikalliset olivat aivan innoissaan ja naytti silta, etta enemman olit kuorrutettu silla vaahdolla, sita parempi. Ilma oli kuitenkin aika kylma ja paikalliset rakennuksetkin kylmia ja ennen kaikkea kosteita, joten meita jai mietityttamaan, miten ne ihmiset pysyvat lampimina ja puhdistavat siita vaahdosta talvitakkinsa jne. Oltiin vaahtoa paossa jonkin aikaa ravintolassa, mutta sitten oli pakko uskaltautua ulos. Paakadulta pois paastyamme emme enaa saaneet osumia vaahdosta vaan meno rauhoittui. Jaimme viela hetkeksi paaaukiolle katsomaan karnevaalivaen tanssia. Totesimme, etta ei kaikilla lattareilla ole rytmia veressa. Ennemminkin rytmissa pysyminen naytti olevan poikkeuksellista ;).

Punon hotla-huoneemme oli todella kylma, mutta selvittiin ja aamulla suuntasimme bussilla kl.07.30 Boliviaa kohti. Bussi maksoi 30 Sl./2hlo ja matka kesti n. 3h. Taas laitettiin rinkkoihin niiteilla laput kiinni. Tosin perilla Copacabanassa ei taas ketaan kiinnostanut oliko meilla vastinkappaleet vai ei. Punon bussiasemalla kuten Arequipankin asemalla piti maksaa lahtovero, joka Punossa 1 Sl/hlo ja Arequipassa 2Sl/hlo. Ihmetellaan vaan et eiko se paperipalakin (jonka veromaksusta saa) ja henkilokunnan palkkaaminenkin maksa enemman, et kannattaako toi 25sentin maksu...Bussi lahti matkaan hieman myohassa. Maisemat matkalla oli hienot, kun mentiin jarven rantaa pitkin ja samalla naki myos paikallista maanviljelya ja koteja. Bussissa ei myoskaan paassyt tulemaan kuuma, koska ulkoilman lampotila melko matala ja bussissa ilmastointi melkoinen. Ilmastointi tuli siis lahes irti olevista ikkunoista, joista hieman vetoa... Jannitysta matkaan (sen bussin lisaksi) toi kanadalainen iakkaampi pariskunta. Miehen nenasta alkoi tulla verta ja kaikkien saantojen vastaisesti se sitten piti paata takakenossa melko pitkaankin. Jannitettiin koko ajan, etta koska se alkaa oksentaa sita verta, kun jo ryki kurkkuaan uhkaavasti...Onneksi mitaan ei tapahtunut ja verentulokin taisi loppua.

Bussissa jo jaettiin Boliviaan tarvittava maahantulokortti. Rajalle paastyamme kaikki nousivat ulos bussista ja suuntasivat viranomaisten luo. Me vaihdoimme ensin mukana olleet eurot (kiitos isille matkarahoista) bolivian rahaa eli bolivianoihin, koska tiesimme, etta maaranpaassamme Copacabanassa ei ole pankkiautomaattia. Taman jalkeen mentiin ensin Perun puolella rajaa poliisin toimistoon, jossa saimme Perun maahantulokorttiin (hyvin oli sailynyt koko ajan) sen paivan leiman. Taman jalkeen kavelimme viereiseen rakennukseen, jossa maahantuloviranomaiset ottivat tuon ko. maahantulokortin ja loivat maastapoistumis-leiman passiin. Tassa vaiheessa ei viela kukaan ollut katsonut passikuviamme, joten olisimme voineet liikkua kenen tahansa passeilla. Taman jalkeen oli aika siirtya Bolivian puolelle rajaa. Autoille oli portti, jonka avulla liikennetta rajalla kontrolloitiin, mutta me kaikki kavelimme siis rajan yli ja kukaan ei olisi kiinnittanyt huomiota vaikka olisimme jatkaneet kavelya ilman vierailua missaan passintarkastuksissa ei Perun eika Bolivian puolella. Kavellessamme Bolivian puolelle taivaskin repesi ja kastuimme kivasti. Bolivian puolella ei pitanyt vierailla kun yhdessa tarkastuspisteessa, jossa ensimmainen seta katsoi jopa passikuvaakin ja tuijotteli myos passin kantta ikaankuin ihmetellen sen aitoutta. Kysyi myos ihmetellen, etta onko se Suomen passi. Taman jalkeen toinen seta otti maahantulokorttimme toisen puoliskon ja loi leimat passiin seka meille jaaneeseen maahantulokortin puoliskoon. Ja siina se sitten oli. Olimme vihdoin Boliviassa!

Perilla Copacabanassa otimme suoraan taksin matkaoppaan suosittamaan hostal Cupulaan. Matka sinne ei ollut pitka, mutta ylamakea, joten paadyimme taksikyytiin. Saimme huoneen matrimonial-sangylla eli parisangylla, kun muut varattu. Huoneen hinta n.150 Bl. eli n.15euroa. Hostelli on valitettavasti eurooppalaisten omistama, mutta todella idyllinen ja mahtavat nakymat kaupungin yli ja jarvelle. Hostellia mainostettiin matkaoppaassa etenkin kuumavesipullojen vuoksi, mutta yllatykseksemme huoneessa oli jopa lammityskin kl.7-11 ja 19-24. Lammityslaite on ikkunan edessa oleva jonkinlainen liesi. Ei se huonetta lampimaksi tehnyt, mutta poisti ainakin kosteuden, mika mukavaa vaihteeksi. Hostellissa on myos kiva ravintola, jossa soimme lounaan ja samalla totesimme etta hitto taalla on halpaa. Ravintola on tasokas ja soimme alkupalan ja paaruoan ja maksoimme n.6euroa/naama. Hostellissa on myos pesulapalvelu, joten kerasimme likavaatteemme kasaan ja tiedustelimme palvelun aikoja ja hintaa yms. Meille kerrottiin hieman tylysti (tod.nak. itse omistaja, kun puhui englantiakin), etta vaatteet voi tuoda koska vaan, ne pestaan kun ehditaan ja ne on valmiit kun aurinko on ne kuivattanut. Etta silleen. Tanaan saatiin sitten ryppyiset ja edelleen hieman kosteat vaatteet takaisin, mutta puhtaana ja ilman niitteja! Tosin saimme myos kaksi pussillista naapurihuoneen pyykkeja, tunnistettiin aika akkia vaariksi, kun meille ei tullut noita miesten kalsareita matkalle mukaan.

Hostelli sijaitsee siis idyllisella paikalla vuoren rinteella. Siina on myos kiva puutarha, jossa riippumattoja asiakkaita varten. Ruoan jalkeen alkoikin aika lailla ramasemaan, joten vietimme siestaa riippumatossa loikoillen (auringon mukavasti lammittaessa). Kielikin on valilla aika lailla sekaisin, kun todettiin etta tassa vaiheessa ollaan varmaankin me Suomessa ennen kuin pertit korilla. Joo, eli kortit perilla..

Siestan jalkeen laskeuduimme "keskustaan". Taallakin oli/on karnevaalit kuumimmillaan. Juhlinta kestaa yhteensa noin viikon ja taalla jatkuu huomiseen. Nyt siis menossa "paaviikonloppu". Taalla meno eroaa aiemmista paikoista siina, etta nama JUO! Ja siis oikein kunnolla, ovat siis aivan naamat, ihan siis jalleen kotoisa tunnelma.. :-) Siina sitten auringon viela paistaessa kiertelimme ja katselimme menoa. Ihmiset istuivat olutkorien keskella, osa tanssi ja soitti. Tanssijoilla nayttavat karnevaaliasut, joilla osalla tarkoitus pilkata espanjalaisia valloittajia. Ja siis lahes kaikki aivan kannissa (jos ei tullut jo riittavasti korostettua), siis kunnon paivakannit.. Viihdetta meille enemman kuin tarpeeksi. Soittajamiehista osa oli niin humalassa, etta hyva kun pystyssa pysyivat. Mutta soitto sujui silti yllattavan hyvin (ainakin nain maalikon korvaan..), maara varmaan korvaa laadun.. Lahes kaikki siis joivat kaljaa (lampimana, taalla ei olla niin nirsoja) ja aina ennen juomista kaljaa kaadettiin lasista hieman maahan Pachamamalle eli aiti maalle. Ja lopuksi kaadettiin kuohut pois. Kaljaa ei juotu pullon suusta, tosin pullotkin taalla aika isoja (reilu puoli litraa).

Istuskellessamme meininkia katsomassa hassu seta (suussa vain pari hammasta) tarjosi meillekin olutta (kaikki tarjoavat kaikille). Taisi puhua aymaraa, eli paikallista kielta, kun emme ymmartaneet yhtaan mitaan.. ;-) Elekielella sitten kommunikoitiin. Yritimme kieltaytya kohteliaasti. Olemme todenneet, etta matkustaminen olisi monesti hieman helpompaa jos joisi olutta.. Juttelimme myos espanjassa asuvan italialaisen pojan kanssa (tai siis Nea jutteli, Sanna kuunteli sujuvasti..). Han oli juuri tullut La Pazista, jossa oli ajautunut juhlimaan 8 tunniksi paikallisten kanssa. Asiaa ehka hieman avitti se, etta han puhui sita espanjaa. Meidan kanssa tuli myos juttelemaan paikallinen opettaja, joka pyysi meita opettamaan englantia. Oppimista hieman heikensi hanen aika vahva humalatilansa, mutta hauskaa oli. Ja han oli myos melko vaikuttunut meidan kauneudestamme. Siis ihan kuin suomessa, humalaiset ihailee..

Taalla meno jatkuu viela tanaan, tosin hieman rauhallisempana. Tanaan piti myos olla julkinen vesisota, kaikki vastaan kaikki. Jonkun verran vesipyssyja onkin nakynyt, samoin kuin sita aiemmin mainittua vaahtoa, mutta odotimme paljon pahempaa (saa nahda paastaanko hostellille kuivina taman jalkeen..). Karnevaalihumun lisaksi ollaan tanaan vain loysailty. Nukuttiin pitkaan, pitkasta aikaa ja syotiin aivan loistava aamupala hostellilla (maksoi 2 €!!). Aurinkokin on paistanut mukavasti. Selviteltiin veneaikatauluja ja hintoja huomiselle, jolloin suunnataan Isla del Solille (auringon saari..) 2 paivan omatoimiretkelle. Tarkoituksena olisi kavella saari paasta paahan (matkaoppaiden arvio kestosta aika vaihteleva, 3-7h) ja viettaa yo. Saa nahda kuinka kunto kestaa, kun jotenkin tuntuu, etta aklimatisoituminen ei etene.. Sannalla jonkinlainen karvapallo kurkussa ja molemmilla vaihtelevasti hengitysvaikeuksia. Ollaan myos pohdittu, etta pahentaako tama korkeus myos (meille niin tuttuja) suolistovaivoja.. Tama olo taalla on hieman kuin 2.krapulapaivana, osa teista ehka tietaa mita tarkoitamme..

Nyt pakkamaan ja valmistautumaan huomiselle retkelle. :-)