Hengissa edelleen..

Tanaan aamulla siis lahdettiin katsomaan Nazca-linjoja/viivoja (hyvaa suomenkielta..) pienlentokoneella. Olimme sopineet sedan kanssa, etta han noutaa meidat hotellilta klo.9. Puoli yhdeksalta oveemme koputettiin ja hotellin poika sanoi, etta meita odotetaan respassa retkelle. Sanoimme, etta olimme kylla sopineet lahdosta yhdeksalta. Hotellin poika siihen, etta noutajan mukaan nyt olisi parempi.. Ei naisille voi tulla yhtakkia sanomaan, etta nyt olisi parempi lahtea.. Sanna oli juuri hetki aiemmin tullut suihkusta (luksus-yhteis-vessatiloista, hotellin rakennusmies yllatti Sannan vessanpontolta heti aamutuimaan ja suihkussa ei ollut lainkaan valoa..) ja Neakin oli ihan alkutekijoissa. Selviydyimme kuitenkin varsin nopeasti aulaan valmiina lennolle.
Lensimme 4-paikkaisella pienkoneella (lentajan ja meidan lisaksi yksi tytto) reilun puolen tunnin ajan. Hieman meita etukateen hirvitti pienlentokoneella lento, mutta se sujui yllattavan hyvin. Nean paasi takavasemmalta yllattamaan matkapahoinvointi (koneessa onneksi valmiina oksupussit..), joka on jonkin asteisena jatkunut koko paivan. Onneksi aamupalaksi ostamamme banaanit eivat olleet syomakelpoisia (kunnon banaanien loytaminen on ainakin meidan kohdalla osoittautunut yllattavan vaikeaksi..), vaan joimme vain mehua. :-) Matkaoppaissakin kehoitetaan jattamaan aamupala tarvittaessa valiin, meista ei vain kumpikaan ole ennen karsinyt minkaanlaisesta matkapahoinvoinnista (tosin Sannan tasapainoelin on matkalla osoittautunut hieman hitaasti toimivaksi; venereissujen, Britzin pomppuisen kyydin yms.jalkeen on koko paivan olo ollut aika epatasainen..).
Alkuun kuvioiden hahmottaminen oli hi9eman vaikeaa, mutta sitten alkoi sujua. Hienoja oli.. :-) Yritetaan laittaa muutamia kuviakin, tosin meidan laatukameralla hyvien kuvien saaminen oikeaan aikaan pomppuisessa kyydissa ei ollut kovin helppoa. :-)
Loppupaiva onkin yritetty taistella vasymysta ja Nea huonoa oloa vastaan, bussi Arequipaan lahtee vasta illalla klo.22. Paivalla oli pirun kuuma ja yritettiin viettaa siestaa kaupungin ainoan puiston ruohikolla puun varjossa (penkkeja oli kylla vaikka kuinka paljon, mutta kaikki auringossa). Hetken saimme siina lekotella paikallisten tuijottaessa, mutta sitten puiston vartija-seta tuli ajamaan meidat pois. Ruohikolla ei saanut oleskella.. P...kele!

Tamanhetkinen terveystiedote sanoo siis seuraavaa: Yksi kunnon ripuli helpottanut, toinen huonovointisuus vallallaan. Toivotaan olon kohentuvan ennen korkeammalle suuntaamista..

Tammoista talla kertaa.. :-)