Takaisin Limassa. Nean vuoristotauti jatkuu edelleen eli on nuhaa, tukkoisuutta ja paansarkya. Kaisan vointi sen sijaan paljon parempi. Ajateltiin, et taytyy jatkossa varmaan hiukan taydentaa tuota vuoristotaudin maaritelmaa, kun me emme ainakaan ole kuulleet, etta tyyppioireet olisi flunssaa muistuttavat.

Viime blogi-merkinnan jalkeen mentiin aikaisin nukkumaan ja herattiin seuraavana aamuna kl. 04.20 pirteana uuteen aamuu. n. Hotellin tyontekijat olivat sen verran ystavallisia, etta suostuivat laittamaan meille aamupalankin ennen kl.5 (hotelli: Jardin Real hotel, 150 Sl./yo/3hlo). Kl.05.04 olimme jo jonossa bussipysakilla. Edessamme oli jonoa n. 50m ja ensimmainen bussi Machu Picchulle lahti siis kl.05.30. Ehti sita jonoa sitten tulla melkoisesti meidan taaksemmekin. Bussia odotellessa alkoi paiva pikkuhiljaa valkenemaan. Bussit lahtivat tasmallisesti jonojarjestyksessa kl. 05.30 alkaen. Itse Machu Picchu aukesi klo.6 ja bussin lisaksi ainoa mahdollisuus paasta paikalle on jalan. Valitsimme kuitenkin nain aamutuimaan bussin.. Machu Picchulle kulkeva tie oli mutkainen vuoristotie, joten korkean paikan pelkoiset eivat pystyneet ihan niin paljon nauttimaan maisemista ;). Matka kesti n. 25min (hinta 45 Sl./hlo menopaluu, n. 11 euroa). Perilla sitten taas rynnattiin seuraavaan jonoon, eli lipun tarkistukseen, jotta paastaisiin auringon noustessa itse raunioille. Liput olimme siis ostaneet jo etukateen Cuzcosta (hinta n.). Lipun mukaan Machu Picchulle ei saa vieda reppuja, ruokaa, juomaa, kavelysauvoja jne. Kuitenkin paasimme hyvin sisaan pikkureput selassa ja ne taynna evasta ja juotavaa.

Saa oli pilvinen, mutta ei satanut. Paastyamme raunioiden ylaosille (kiipeaminen aamutuimaan tuotti hieman laahatysta..) aurinko nousi viereisten vuorten yli ja alkoi valaisemaan vastakkaista vuoren seinamaa. Valitettavasti sen jalkeen ei sitten aurinko enaa kauheasti paistanutkaan kuin pilviverhon lapi, joten auringon valaisemat rauniot jai nakematta. Naimme kuitenkin todennakoisesti sen paremman ja kauniimman version, silla naky oli mahtava, kun rauniot paljastuivat pilviverhon alta ja taas valilla havisivat sinne uudelleen. Ja ilma oli lammin. Vietimme raunioilla koko paivan eli n.kl.06-14. Otimme noin 100 kuvaa, joita esitamme sitten kaikille Suomessa, eli tervetuloa kylaan ;) Suomessa ne tosin voivat nayttaa kaikki samoista kivista otetuilta kuvilta, mutta paikan paalla ne olivat kaikki erilaisia...

Machu Picchulla saimme myos lahikontaktin laamoihin, jotka toimivat ruohonleikkureina raunioiden "terasseilla". Aamustakin siis turisteja raunioilla riitti, mutta ei mitaan siihen verrattuna, kuinka paljon niita oli iltapaivalla lahtiessamme. Eli kaiken kaikkiaan kannatti herata aikaisin! Kaiken kaikkiaan mahtava paiva ja mahtavat maisemat ja tunnelmat ja.... mystista!

Palatessamme takaisin Machu Picchu Puebloon eli Aguas Calientesiin bussilla olimme melkoisen uupuneita. Kavimme syomassa ja sitten suuntasimme juna-asemalle ja junalla takaisin kohti Cuzcoa. Junamatka (4h) sujui hieman hysteerisissa tunnelmissa vasymyksen vuoksi ja jalkojen asettelua piti taas harrrastaa pienen jalkatilan vuoksi. 4 hengen istuinryhmaan saimme tietenkin myos yhden pitkajalkaisen miehen hankaloittamaan mahtumista (Sannan piti alunperin istua vaunun toisessa paassa, mutta ystavallinen tati vaihtoi paikkaa). Cuzcossa suuntasimme takaisin Niños hotelliin, jossa oli tullut peruutus (kolmen hengen huoneita ei ollut lahtiessamme vapaina ja olisimme saaneet 1 yhden ja 1 kahden hengen huoneen ilman kylpyhuonetta) ja saimme saman huoneen kayttoomme kuin ensimmaisella kerralla! Yo Niños hotellissa maksoi 400 Sl/3hlo/yo eli reilu 15e/hlo/yo. Suosittelemme kaikille Cuzcoon reissaaville! Aiemmin kylla mainitsimme, etta paikkaa pyorittaa hollantilainen pariskunta (kun matkaopas nain kertoi). Paikan paalla puhuttiin pelkasta naisesta ja etta han on adoptoinut kaikki nama lapset. Ilmeisesti matkan varrella on tullut ero ja mies on pudotettu teksteista pois..

Seuraavan paivan Cuzcossa vain kiertelimme. Kavimme mm. Qoricanchassa (inka-raunioita/museo, 10 Sl/hlo). Tehtiin myos taulukauppoja ja nautimme olotilasta, joka ei enaa ollut niin vuoristotautinen. Naureskeltiin muille hengastyville turisteille. Kaisa ja Nea uskaltautuivat maistamaan myos Pisco souria (paikallinen drinkki, johon tulee paikallista greippibrandia, Sanna jatti lievan ripulin vuoksi juoman valiin). Oli melkoisen tujua ja hapanta, mutta hauskaa oli (terveisia vaan Samin "uusille" luistimille, joita nauraessa lahes tipuimme tuolilta).