Torstaina saavuttiin Montserratin Little Bayhin n. 6 tunnin työstämisen jälkeen Nevisistä. Meri oli rauhallinen ja matka meni hyvin. Ankkurointi meni hyvin aallokosta huolimatta. Laitettiin apuvene kuntoon ja kapu lähti suorittamaan check-innia ja miun piti odotella veneessä tämä aika. Kapteeni kaivaa netistä jotain paikallisia saarileidejä ja nytten oli myös satamassa yksi jamaikalainen rouva odottamassa. Käytiin porukalla syömässä ja taksikuski ajelutti ympäriinsä. Loppuillaksi palasinkin yksin veneelle ja sai chillata yön ja aamun rauhassa itekseen. Elämä Montserratissa on erittäin karibialaista ja leppoisaa. Syömistä et välttämättä valitse listalta, vaan yleensä ainakin oma ensimmänen kysymys on: "Mitä ruokaa teillä on tarjolla tänään?" ja sen mukaan sitten tilaillaan. Yleensä ainakin jotain riisiä ja kanaa löytyy, jos ei muuta. Ja tämä kelpaa itselleni ainakin mainiosti, kunhan annos on iso :)

Seuraavana päivänä tapasin ranskalaisen Karenin, joka työskentelee geologina Montserrat Volcano Observatoryssa eli tutkii tulivuoren elämää. Hän tuli hakemaan puolilta päivin ja ajeltiin observatorioon, josta aukesi hienot näkymät tulivuorelle ja lähilaaksoihin, minne roinat tulivuoresta on laskeutuneet. "Tulivuori purkautui tuhoisasti heinäkuussa 1995 ja aiheutti laajoja evakuointitoimenpiteitä. Tämä aiheutti joukkopaon saarelta. Saaren pääkaupunki Plymouth sekä lentokenttä ja satama hautautuivat yli 12 metrin paksuisen mutakerroksen alle. Väliaikaisesti asukasluku laski tuolloin 13 000:sta 4 000:een. Suurin osa saaren eteläosasta on nykyään suljettu (1/3 asuttua) kokonaan ja sen on arveltu pysyvän asumiskelvottomana vielä ainakin toisen vuosikymmenen ajan." Katselin myös mielenkiintoisen dokumentin aiheesta, jossa oli selitetty hyvin Montserratin historiaa tästä näkökulmasta.

Nykyään saarella asuu n. 5000 ihmistä, mutta saarta vaivaa asuntopula ja viljelysmaan puute. Kaikki onkin melko kallista, sillä tännekin lähes kaikki elintarvikkeet joudutaan rahtaamaan laivoilla muilta saarilta. Vuodesta 1960 se on ollut Britannian siirtomaa, mutta toivoo saavansa täyden itsenäisyyden. Kulttuuri ja ihmiset karibialaisia, mutta irlantaisin/brittiläisen kulttuurin rippeitä löytyy yhä.

Lauantaina Bob järkkäili porukalle saarikierroksen taksikuljettamme johdolla. Käytiin katselemassa tulivuoren aiheuttamia tuhoja. Poliisille täytyi käydä ilmoittamassa, että menemme alueelle, joka ilman lupaa on kiellettyä. Oli aavemaista kävellä hotellissa, jonka lattioita verhosi tuhkamatto ja ympärillä on aivan hiirenhiljaista. Uima-allas oli täynnä tuhkaa ja maa-ainesta. Kuvassa talo, jossa oli ennen kolme kerrosta, mutta vain ylimmäinen on enää näkyvillä.

Mielenkiintoiset pari päivää Montserratissa! Sunnuntaina suoritettiinkin sitten inhottavan kuoppainen ja korkeiden aaltojen sävyttymä merimatka matka tänne Guadeloupen ranskalaiselle saarelle, mutta siitä lisää seuraavassa kirjoituksessa.