Ensimmäinen kohteemme Markin ja Lisan kanssa oli Bequian kaunis saari Grenadiineilla. Tara kiidätti meidät St Lucialta perille n. 10 tunnissa, josta yksi tunti uhrattiin kun pääpurje juuttui kiinni ja Mark joutui kapuamaan ylhäälle mastoon. Purje saatiin irti ja pian päästiin jatkamaan matkaa.

Heillä on mukava tapa, että aina perille päästyään nautitaan drinkit kannella. Makoisat rommikolat! Illalliseksi oli yksi reissun herkullisimmista aterioista, sillä Mark grillasi filet mignon -pihvit ja perunamuussia ja punaviiniä kylkiäisenä. Kyllä taas hemmoteltiin. He ovat tilanneet pakkasen täyteen pihvejä Jenkeistä ja oli loistavan murea mediumherkku, joka suorastaan suli suussa! Seuraavan päivän ohjelmassa oli lähinnä kylällä pyöriskelyä ja kyselin myös jatkokyydeistä eteenpäin, sillä M&L myös etenivät melko hitaasti ja aikoivat olla Grenadassa vasta kesäkuun alussa. Selvisikin, että Union Islandilta (eteläisin saari Grenadiineillä) lähtee vene Carricouhun, joka kuuluu Grenadalle ja Markin ja Lisan suunnitelmiin sopi myös antaa miulle kyyti tänne, sillä heillä oli tuttavapariskunta myös Unionilla.

Bequilla kävin tutustumassa mm. kilpikonnafarmiin, jota jalosydäminen Mr. King on hoitanut jo n. 20 vuotta rakkaudesta kilpikonniin. Ihailtavaa työtä. Bequian upeita maisemia:

Lauantaina jatkettiin Bequialta eteenpäin ja kohteena oli Tobago Cays. jossa käytiin snorklailemassa kilppareiden ja rauskujen kanssa ja nautittiin illallinen rannalla: tonnikalaa, perunaa, ruokabanaania, salaattia. Hurjan hinnan pyytivät tästä perussetistä, mutta kun omistaa 50 öljylähdettä, niin hinnoilla nyt ei niin hirveästi ole väliä ilmeisesti :) Helppoa elämää. Monesti myös jahtityypeiltä pyydetään naurettavia summia, kun tyypit näkee esim. millainen vene on kyseessä. Silloin tinkiminen on hieman hankalaa. Pikkupaatit saavat helpommalla tiettyjä juttuja edullisemmin. Ja kun ostin itselleni lounasta kaljan hinnalla, Mark kysyi: "Paljonko olisi meiltä veloittanut?" vaikka hinta varmaan olisi ollut sama myös heille. Mutta hieman eri tavalla osaa etsiä edullisimpia ruokapaikkoja kuin jahtityypit, jotka yleensä syövät sataman vieressä olevissa paikoissa, jotka ovat monta kertaa kalliimpia kuin lokaalit ruokalat, jossa saa maittavaa sapuskaa. Tosin kanasta on syytä tykätä, sillä monesti se on ainut tarjolla oleva ruoka - sopii miulle!

Sunnuntaina lähdettiin sitten kohti viereistä Union Islandia, etäisyydet eteläisillä Grenadiineille eivät ole suuria, vaan saaret ovat kaikki näköetäisyydellä toisistaan. Unionilla oli sunnuntaina kaikki oli kiinni tuttuun tyyliin, mutta varmistelin veneenlähtöaikaa Carricoulle ja kävin lentokentällä leimaamassa itteni pois SVG:lta. Illalla pakkailin kamat kasaan. Aamulla heräsin jo ennen kuutta ja hyvästelin ja kiittelin Lisan ja Mark heitti miut satamaan ja oli aika jatkaa Karibian reissailua jälleen ilman venettä. Nämä pari kuukautta oli todella upea seikkailu ja näin upeita paikkoja ja tapasin mukavia ihmisiä!

Aamupalaksi perinteinen karibialainen aamupala eli bakes ja paistettua kanaa. Alle parilla eurolla tuoreet ja makoisat setit ja maha täyteen. Veneen piti lähteä 7.30, mutta muutama tollo ei ollut leimannut sunnuntaina itseään ulos ja heitä jouduttiin odottelemaan. Mutta lopulta päästiin matkaan kohti Carricouta ja Grenadaa, jossa vietän yhteensä 10 päivää mm. sohvasurffaillen jälleen ennen Trinidadia ja Tobagoa, jonne on lento 22. päivä!

Grenadasta seuraavassa jaksossa...