Oli mukavaa tosiaan päästä satamaan pitkästä aikaa kunnon suihkuun ja isoihin vessoihin. Päivät kului lähinnä venettä puunatessa. Pesin, kiillotin, vahasin ja tein vaikka mitä. Kapteenin viettäessä suurimman osan ajasta naama kiinni internetissä paikallisia deittejä etsien. Välillä vähän kiristi, mutta olipahan ainakin puuhaa. Tuli jumiteltua satamassa aika paljon, sillä tarkoituksena oli jatkaa pariin paikkaan pohjoisosan jälkeen, mutta perämoottorin korjauksessa kesti ja kesti. Onneksi sai tosiaan oivallisia jumppahetkiä TRX-köysien avulla. Teki hyvää reenata pitkästä aikaa!

Kävin hengailemassa rannalla Gros Isletissa ja pääkaupunki Castriesissa, joka ei hirveemmin tarjonnut mitään iloa silmälle. Perus karibialainen, "iso" kaupunki, mutta toki oli hyvä nähdä sekin paikka.

Suosikkipaikka oli ehkä läheinen Gros Islet - perinteinen ja leppoisa pikkukylä, jossa tuli parina päivänä käytyä hengailemassa ja kuvia napsimissa ja höpöttelemässä ihmisten kanssa ja rannalla polskimissa turkoosissa linnunmaidossa. Viikonloppuna mein viereen tuli 54-jalkainen upea musta Hylas, jonka omistajapariskuntaan tutuistuin, erittäin mukava amerikkalainen pariskunta Mark ja Lisa. He kutsuivat minut parina iltana juomaan viiniä ja kokkasivat maittavan illallisen eräänä iltana. He olivat jo lähteneet satamasta, mutta perämoottorin kadottua (tai jonkun varastettua sen) he palasivat Rodney Bayhin ostamaan uuden. Tämä oli hyvä juttu minulle, sillä halusin edetä hieman nopeammin kuin Bob, joka halusi pysähtyä lähes jokaisessa poukamassa ja välillä jumitella niissä turhankin pitkään. He sanoivat, että voisivat kyllä ottaa miut kyytiin, mutta etenevät hitaammin kohti Grenadaa. Kysyin kuitenkin seuraavana päivänä, että olisiko tarjous vielä voimassa ja tiistaina vaihdoin venettä ja Tarasta tuli uusi, upea kotini seuraavaksi päiviksi ja tiemme erosivat anti-Obama-rasisti-Bobin kanssa, jonka kanssa välillä oli hermot lujilla ja hävetys huipussaan.

Tästä veneestä löytyy kaikki hienoudet ja vempaimet mitä voi toivoa: ilmastointi, jääpalakone, roskienmurskaaja, mikro, astianpesukone, netti, parit suihkut yms yms. Kaikki on puhdasta ja naisen kädenjälki näkyy, toisin kuin Bobin veneessä (tavaraa hullun lailla ja joka puolella!)

Bob ei moukkamaisella käytöksellään ja typerillä jutuillaan juurikaan uusia ystäviä tee. Lähes ensimmäiset lauseet esim. Markin kanssa ja muutaman muunkin kanssa liittyivät Obaman haukkumiseen rasistiseen sävyyn (mutta kuitenkin hän tykkää tavata tummia paikallisia rouvia, en ymmärrä). Yhtenä iltana oltiin syömässä ja meidän pöydässä kävi illan aikana 4 eri tarjoilijaa, sillä Bob oli niin töykeä, että kaksi heistä ei enää suostunut tulemaan meidän pöytään. Kävin tytöille pahoittelemassa hänen käytöstään ja kertomassa, että vika ei todellakaan ollut heissä, vaan hänen luonteensa ja asenne vain ovat ala-arvoiset. Tytöt pohtivat: "What's wrong with him? He got a serious attitude problem." Ja sanoin, että näiden viikkojen jälkeen samassa veneessä, olen huomannut sen monta kertaa eri ihmisten kanssa. Itse tulin suht hyvin toimeen, sillä pidin suurimmat mölyt mahassa ja annoin hänen selittää omia juttujaan, sen kummemmin niitä noteeraamatta tai kommentoimatta.

Tiistaina sitten vaihdoin kimpsut ja kampsut, hyvästelin Bobin hyvässä hengessä ja siirryin Taran kyytiin. Viimeiseksi yöksi mentiin ankkuriin sataman ulkopuolelle ja seuraavana aamuna startattiin puolen kuuden aikaan aamulla matkaan kohti Bequiaa, Grenadiineille! Grenadiineiltä lisää tarinaa seuraavassa tekstissä.