Viikko sitten sunnuntaina painettiin siis Montserratista Guadeloupen ranskalaiselle saarelle aikamoisessa aallokossa. Matka kesti kahdeksan tuntia, jonka aikana ei paljoa voinut veneessä liikkua, lähinnä vain pitää kiinni. Matkan jälkeen sisällä veneessä näytti kuin hurrikaani olisi iskenyt, sillä lähestulkoon kaikki tavarat olivat lattialla. Ankkuroinnin kanssa oli hankaluuksia, sillä Deshaisien satama oli täynnä veneitä ja tilaa ei ollut paljoa. Saatiin vene paikoilleen, mutta ensimmäisellä kerralla jouduttiin liian lähelle toista venettä. Toinen yritys meni vielä huonommin, sillä mukaan tarttui toisen veneen ankkuri ja apuun riensi onneksi nopeasti pari kumivenettä toisista veneistä. Veneilijät onneksi aina auttavat toisia. Delfiiniperhe uiskenteli ympärillämme ihan kuin nauraen vahingonilosta. Itse kiroilin suomeksi. Lopuksi siirryttiin nöyrästi ja onneksi hieman sivummalle ja saatiin ankkurikin parin yrityksen jälkeen tarraamaan. Perseestä, sanon minä, mikäli ongelmia ilmenee! Suosin poijuja!

Nelisen yötä taisi vierähtää mukavassa Deshaisin kylässä. Suosikkipaikkani oli ehdottomasti joen varrella ollut kylpypaikka, jossa kävin jokaisena päivänä kylpemässä nakupellenä sademetsän keskellä vilvoittavassa ja raikkaassa purossa, erittäin rentouttavaa.

Ja ruokapaikoista loistava lounasmesta, jossa sai herkullisia patonkeja ja kebabia suht edullisesti. Kapteeni tapasi taas jonkun internetistä löytämänsä "kedon kukkasen", joka liittyi muutamaksi päiväksi venekuntaamme Deshaista Basseterren pääkaupunkiin ja pääsin todistamaan ihanaa eläkeläisromantiikka. "Jee." Muuten ei täällä tullut tehtyä mitään erityisempää, yleistä hengailua niin kuin monissa muissakin paikoissa. Harmittaa suunnattomasti, että ranskan taitoni on niin surkeat. Mutta parhaani kuitenkin yritän ja käännän hintoja ja ruokalistoja ja muuta kapteenille, jolla menee todella helposti hermot, kun ihmiset eivät ymmärrä englantia läheskään kaikkialla. Tollo.

Basseterressa oltiin satamassa, jossa oli hieman huoltohommia. Piti huuhtoa suolat pois merimatkan jälkeen ja täytellä vesitankit sekä dieseltankit. 42-jalkaisen purjeveneen parkkeeraminen pienessä sivutuulessa pieneen rakoon kahden muun veneen väliin ei myöskään ole helppo homma, kuten ei myöskään välttämättä tankkaus, josta muistutukseksi saatiin mukavan kokoinen naarmu kylkeen.

Tein uuvuttavan kävelyretken itse kaupunkiin, joka oli liian ranskalainen ja liian iso miun makuun. En kaipaa "isoa" kaupunkielämää, kun Karibialla olen. Itse Guadeloupella on n. 330 000 asukasta, joista Basse-Terre ja Point-a-Pitre on isoimmat kaupungit. Tällä kertaa oltiin vain länsirannikolla, jonka maisemaa hallitsee vihreät kukkulat ja itärannikolla on kuivempaa ja matalaa.

Guadeloupen suosikkini oli viimeinen paikka, Terre-de-Haut Les Saintesilla. Pieni ja piktureski kylä, jossa vain muutama katu. Rantabulevardi erittäin viihtyisä ja hintataso suht edullinen, vaikka valuuttana edelleen siis kotoisa euro. Tein kävelyretken ja tunnelma oli erittäin leppoisa. Suurimmaksi osaksi näkyi enemmän vuohia ja kanoja kuin ihmisiä. Täällä hengailtiin pari yötä, ennen 4 tunnin siirtymää Dominicalle, jossa vierähtää tämän vuoden synttärit (kolmannet putkeen Karibialla.)

Dominica on mukavaa vaihtelua ranskalaiselle ökyilylle. Edullinen hintataso, hyvä rasta/afromeininki, kaunista luontoa.Irieee! Toissapäivänä kävelin ja ympäriinsä Porthsmouthin pikkukylän ja kävin kylpemässä joella sademetsässä. Melkein valmis jo jatkamaan matkaa, mutta kapteeni taitaa viihtyä täällä pitempään... Tänään tavattiin jo paikallinen internetihastus, saa nähdä millainen romanssi kapulla tällä kertaa kyseessä. Onneksi sentään löytyi sali vihdoin täältä, joten on jotain puuhaa päiville. Sen suuremmat sademetsätaivallukset ja muut ei oikein Amazonian ja Sumatran jälkeen niin hirveesti säväytä, mutta eiköhän täälläkin aika suht leppoisasti suju rantabaareissa istuen ja auringonlaskuja ihastellen. Maanantaina kait jatkuu matka eteläosaan Dominicaa!