Viime viikon maanantaina jätin siis vene-elämän taakseni ja oli aika siirtyä reissaamaan perinteisin voimin. Union Islandilta otin veneen Carriacouhun, joka kuuluu Grenadalle, joten edellisenä päivinä piti käydä lentokentällä hakemassa leimat. Tosin muutama tollo, ei ollut tätä tehnyt, joten jouduttiin heitä odottelemaan vielä aamulla. Perinteinen karibialainen aamupala eli fried bakes n chicken naamaan parilla eurolla ja kohti uutta saarta jälleen.

Carriacoussa sohvasurffailin erään paikallisen luona. Kaverilla oli iso paikalliseen tyyliin rakennettu kämppä, jossa vain majoittua yläkerrassa. Fitzroylla oli koirien ystävä ja tiluksilla pyörikin melkein 10 koiraa. Saarella vallitsi todella leppoisa kariabialainen tunnelma, kenelläkään ei ole kiire minnekään. Itse kulutin aikaa lähinnä parilla upealla rannalla sekä kävellen ja keskiviikkona kävin myös sukeltamassa vihdoin ja kurkkaamassa mitä kuuluu itä-Karibian pinnan alle ja olikin ihan hienot maisemat. Kaloja, korelleja, kilpparia, nurse sharkkia jne...

Torstaina jatkoin matkaa isolla lautalla pääsaarelle Grenadaan. Sain kyydin "bussi"asemalle, josta piti ottaa bussi eli Hiace kohti pohjoista ja seuraavaa CS-paikkaa. Matka kesti tovin, mutta perillä odotti Kim ja Lylette sekä heidän mahtava kaakaofarmi. Pihalla kasvoi myös hedelmäpuita ja ensitöikseni ravitsinkin kehoa ja sielua viidellä tuoreella appelsiinilla! Brittiläinen Kim pitää myös hostellia, mutta sohvatyypit saavat yöpyä kaksi yötä ilmaiseksi ja myös runsas aamupala ja illallinen kuuluu asiaan. Kim oli osaava kokka ja aamupalalla sai vatsan täyteen pannareita, hedelmiä, smoothien, itsetehtyä leipää ja kahvia/kaakaoota. Illallisilla oli herkullista kalakasvispaistosta ja riisiä ja salaattia. Harrastuksiin kuului myös vanhojen Land Roverien kokoaminen. Tätä suorittavat pari muuta farmilla asuvaa tyyppiä. Yksi puolalaispariskunta oli tullut pari vuotta sitten sohvailijoina, mutta jämähtäneet sittemmin farmille. Perjantai olikin sitten actionpäivä, sillä päätin lähteä kiertämään saarta. Pakut kulkevatkin ympäri saarta ja ovat oiva tapa päästä ympäriinsä. Menin ensimmäisenä tutustumaan syvemmin Belmontin farmille ja syvemmin kaakaon ja suklaanvalmistuksen saloihin. Entisenä namusetänä olikin mielenkiintoista nähdä kaakaopavun tarina raakasuklaaksi, josta sitten tehdään suklaanamusia esimerkiksi Fazerilla.

Seuraavaksi jatkoin matkaa läheiselle River Antoinen rommitehtaalle, jossa tehdään paikallista Rivers-rommia vielä perinteisin keinoin vesimyllyn avulla. Muutaman rommitehtaan nähneenä oli mielenkiintoista nähdä ns. old school -tekniikkaa. Maistiaiseen kuului mm. suhteellisen ätäkkä 75% rommi. Riversillä ei ikäännytetä rommia ollenkaan, vaan koko prosessi sokeriruuosta pulloon kestää n. kaksi viikkoa.

Täältä jatkoin Grenvillen kaupunkiin, jossa pyörin maustemarkkinoilla (Grenada on maailman toiseksi suurin muskottipähkinän tuottaja), ja maistelin mm. merisammal (sea moss -juomaa).. .

Loppuiltapäivän pyörin kuvaillen komeita pääkaupunki St. Georgesin katuja ja maisemia: Lauantaina olikin sitten vuorossa majapaikan vaihto ja lähemmäksi lentokenttää saaren eteläosiin. Tiesin suurin piirtein minne mennä, mutta bussi ei mennytkään ihan suunniteltua reittiä tai sitten he ymmärsivät paikan väärin, mutta jouduin käveleen keskipäivän helteessä kaikki n. 30 kiloa selässä reilut puoli tuntia ennen kuin pääsin sovittuun tapaamispaikkaan. Ketutus ja hiki olivat valtaisat. Seuraava hosti oli lääketieteen opiskelija paikallisessa yliopistossa (n. 3000 lääkkis ja eläinlääkäriopiskelijaa) ja he olivat menossa iltapäivällä hashingiin, joka oli uusi juttu minulle. Päätin siis lähteä mukaan ja kokemus olikin hauska! Paikallinen hashing-porukka järjestää joka lauantai näitä tapahtumia, joissa porukalla seurattiin laadittuja reittejä joko juosten ja kävellen. Nämä tapahtuu aina eri paikoissa saarta ja maisemat ovat upeita ja tapaa mukavia ihmisiä! Juoksijoille on oma, hieman pitempi reitti ja kävelijöille omansa. Kävellenkin voi tehdä juoksureitin, mutta se toki kestää pitempään. Itse tepsuttelin menemään läpysköissä jälleen, joten kävelyreitti riitti minulle. Aktiviteetin jälkeen syödään ja juodaan kadulla ennen kotiinpaluuta. Mukava, uusi kokemus tämä hashing! Sunnuntai olikin sitten pyhitetty lepäilylle upealla Grand Ansen rannalla, jossa vierähti lähestulkoon koko päivä uusien ja vanhojen kavereiden kanssa. Maanantaina pakkasin kamat kasaan ja suhailin yliopistobusseilla lentokentälle ja kohti Barbadoksen upeita puuterihiekkaisia rantoja ennen torstaina lentoa Trinidadiin!