Saatiin vihdoin hommat reilaan ja vene kuntoon St. Martinilla ja saavuttiin 24. päivä Basseterreen, St. Kittsille. Matkassa vierähti n. 8 tuntia, josta n. tunti meni katkenneen remmin vaihtamiseen ja säätämiseen. Tästä kuitenkin selvittiin ja saatiin sullottua vene laituriin hyvissä ajoin ennen pimeän tuloa. St. Kittsillä päivät kului lähinnä huoltohommissa. Puunasin itse venettä ja apuvenettä, vesihommat, bensarallit, kiillotukset ja muut ärsyttävät pikkunäpräilyt, mitä en voi sietää. Mutta onneksi ei tarvitse ehkä enää toista kertaa tämän reissun aikana tehdä. Nyt oltiin satamassa sitä varten, joten oli hyvä hoitaa nämä alta pois.

Muuten päivittäisiin rutiineihin kuuluu ainakin astioiden tiskaus ja muuta puuhaa aamulla ennen kuin aurinko rupeaa paahtamaan hullun lailla. Kapteenin valmistamat ruuat ovat tosi hyviä, joten tiskaan ihan mielelläni. Muut pikkuhommat hoituu miulta hieman kätevämmin, sillä kapun jalka ei kovin korkealle nouse eikä liiku, joten saatan käydä esimerkiksi tekemässä ruokaostokset ja muut juoksevat pikkuasiat tarpeen vaatiessa.

Parina iltana hengailin paikallisen Couchsurfing-tyypin kanssa, joka näytti miulle vähän St. Kittsin mestoja. Loistavaa livemusiikkia eräässä rantabaarissa mm. eräänä iltana. Nyt ei Couchsurfingista majapaikkaa tarvitse, mutta pyrin etsimään jotain paikallisia tyyppejä näyttämään paikkoja ja muutenkin on kiva viettää aikaa omanikäisten kanssa, sillä 40 vuoden ikäero ja huono kuulo tekee keskusteluita aika raskaita meikäläisen psyykelle, joten suurimman osan ajasta oon lähinnä hiljaa ja kuuntelen :D

5 yötä vierähti St. Kittsillä ja lauantaina jatkettiin läheiselle Nevisin saarelle. Mein vene menee n. 6-7 solmua/tunnissa, mutta välillä otetaan rauhallisemmin. Kapteenilla ei ainakaan ole kiire mihinkään, itse voisin jatkaa matkaa etenkin pikkusaarilta hieman nopeamminkin kohti etelää, mutta en valita, näillä mennään!

Nevisillä ensimmäisenä yönä rantabaarista lähtiessämme tuli meikäläisen apu taas tarpeeseen. Hurjat aallot piiskasivat rantaa ja koetettiin saada vene liikkeelle hiekasta. Perämoottori oli välillä hiekassa aaltojen paiskoessa venettä takaisin rantaan. Itse olin kädet veneessä ja koetin uida ja potkia ja saada venettä kauemmaksi rannasta kapun koettaessa saada moottoria käyntiin, joka taas temppuili pahimmalla mahollisella hetkellä. Lopulta onneksi moottori käynnistyi ja päästiin takaisin veneelle. Ei mitään herkkua pimeässä. Yksin ei mitään toivoa olisi ollut saada venettä pois rannalta. Kapteeni sanoikin, että miun nuoruus ja voima hommasivat meidät veneelle.

Sunnuntaina paikallinen CS-tyyppi ajelutti miuta ympäri saarta. Pysähdyttiin rannoilla, syötiin kiinalaista (halvinta ruokaa oikeastaan Karibialla) ja vierailtiin hienoissa sokeritehtailla, jotka nyttemmin ovat ravintoloita ja hotelleja. Huomenna on joku kova urheilutapahtuma, jossa lapset juoksevat kilpaa tai jotain. Sitä olisi tarkoitus mennä katselemaan ja torstaina matka jatkuu kohti Montserratin tulivuorisaarta!

Nevis on näistä kahdesta saaresta pienempi, n. 11 000 asukasta kun naapurisaarella on n. 50 000. Eikä Nevisillä pyöri risteilyturistit, meno on lungia ja aitoa karibialaista elämänmenoa. Kaupoista ei aina saa kaikkea haluamaansa ja ravintoloissa on jotain ruokaa, jos on. Asioista ei turhaan stressailla, sopii miulle!