Raapustellaanpas taas parin viikon tapahtumia Jamaikalta. Vappu"bileiden" jälkeen jätettiin Port Antonion satamat ja Portland taaksemme, hyvästeltiin Anneli ja loistava FinJam Cottages ja siirryttiin route taxeilla kohti Ocho Riosta, joka on yksi Jamaikan turistikaupungeista. Päätettiin yöpyä pienemmässä Oracabessan kylässä, joka on noin 30 kilometrin päässä "Ochista". Taksi vei meidät väärään paikkaan, mihin alunperin piti, mutta loppujen lopuksi tämä oli hyvä juttu. Päädyttiin erään saksalaispariskunnan pitämän guesthousen (B&B Oracabessa) pihaan, josta otettiin kolmen sängyn iso huone 60 taalalla (reissun kallein tähän mennessä). Näkymät Karibianmerelle parvekkeelta oli hieno ja omalle uimarannalle, jossa ei muita ollut, oli vain muutaman minuutin kävely. Pariskunta piti guesthousen yhteydessä myös saksalaista leipomoa (yllättäen) ja myös ruokavalioon tuli mahtavaa vaihtelua, sillä yhtenä iltana syötiin herkullista pizzaa ja toisena parit makkarat perunasalaatilla!

Ochin vierailu päätettiin hoitaa Oracabessasta käsin, sillä 1,5 taalalla pääsi kulkemaan matkan route taxeilla ja tämä osoittautui myös hyväksi valinnaksi, sillä Ochin turistikylässä riitti varsin hyvin muutaman tunnin kiertely päivällä. Läheisyydestä löytyy toki myös kuuluisat Dunn's River Falls -vesiputous, mutta ihmismäärät myös siellä ovat valtavat turistibussien vallatessa maisemat ja putoukset, niin tuli jätettyä kyseinen paikka välistä.

Eräänä päivänä tehtiin paikallisten rastaäijien johdattamana retki heidän yrttifarmilleen katsastamaan, miten äijät kasvattavat tätä "pyhää yrttiä", jonka tuoksuun/läsnäoloon Jamaikan matkaaja ei voi olla törmäämättä. Peltoläntti oli suhteellisen pieni ja kasvit olivat vasta suhteellisen tuoreita, ei mitään valtavia hamppupuskia, mutta iltapäivä äijien seurasssa oli kyllä mielenkiintoinen! Matkaevääksi saatiin jonkun verran popchaita (pinaatin tyylinen kasvis) sekä maissia, joista keiteltiin maittava kasvislounassoppa.

Port Antoniossa oli tullut tehtyä päätös lähteä katsomaan Kingstonissa pidettävää yleisurheilutapahtumaa, jonne sain erään paikallisen CS-tyypin kautta ostettua kolme lippua. 4. päivä lähdettiinkin jälleen piipahtamaan Kingstonissa ja tutussa Reggae hostellissa. Iltapäivällä tavattiin Melissa, jonka kanssa käytiin syömässä maittavaa intialaista ennen kuin suunnattiin porukalla kohti Kingstonin stadionia. Iltapäivä ja ilta olivat sateiset, mutta onneksi tapahtuman alkaessa ei enää sadellut ja iltakin oli kuivahko, muutamaa pikkupisaraa lukuunottamatta. Tapahtumassa oli paljon jamaikalaisia ja amerikkalaisia huippunimiä, vaikka Usain Boltin ja Yohan Blaken poissaolot hieman harmittivat, joskin paikalla oli siitä huolimatta lukuisia olympiavoittajia ja maailmanmestareita. Tyson Gay avasi kilpailukauden vakuuttavasti voittamalle 100 metriä ajalla 9.86. Myös kuulassa syntyi kova kisaennätys Ryan Whitingin työntäessä 21.74m. Naisten 100m vei kotiyleisön lemmikki Veronica Campbell-Brown ja 200m Shelly-Ann Fraser-Pryce. Paikallisen yleisön suosikkilajeja ovat kuitenkin viestijuoksut, etenkin lukioiden. Viestitapahtumat täyttävätkin stadionin ääriään myöten ja omia kouluja hurrataan intohimoisesti. Nyttenkin tapahtumassa oli muutamia koulujen viestijuoksuja (mm. päätöslajeina) ja nämä saikin yleisöön eniten vipinää. Meillä oli Aleksin kanssa juoksulajeista aina pieni veto, jossa piti tietää lajin voittaja. Tämä "kilpailu" taisi mennä miun nimiin 9-3. Urheiluillan ja hienon päivän huipensi vielä eräälle aukiolla järjestty ulkoilmareggaetapahtuma, jossa hengailtiin vielä parisen tuntia musiikista nauttien ennen kuin Melissa heitti meidät takaisin Reggae hostelliin lepäilemään.
Päätettiin yhdistää tähän Kingstonin vierailuun retki kuuluisille Blue Mountains -vuorille, jossa tuotetaan yhtä maailman parhaista kahvilaaduista. Aamulla sumplittiin hostellilla kyytejä ja menemistä vuorille. Päädyttiin Jah B -nimiseen paikkaan, jonne soitettiin ja sovittiin haku Mavis Bankin kylästä, jonne asti route taxeilla pääsee. Kyyti on hinnakas (45 taalaa), mutta reitti ylös vuorille on myös haastava ja matka ottaa aikansa. Onneksi meitä oli kolme tyyppiä taas jakamassa matkakustannuksia.

Perillä odotti idyllinen rastaäijän pitämä guesthouse upeissa maisemissa. Vanhan rakennuksen vierellä on myös uusi rakennelma, jossa on huoneita ja pari dormia. Sänkypaikka maksaa 18 taalaa, mutta meidän lisäksi paikalle ei ollut muita vieraita, niin sain yöpyä omassa huoneessa samalla hintaa. Jah B tai hänen lapsensa kokkailee maistuvaa kasvisruokaa vieraille, mutta omaa evästä kannattaa olla lisäksi, sillä varmaan osaltaan logistiikankin (ja kilpailun puuttuessa) takia simppelit kasvisruuat olivat suht hinnakkaita, sillä aamupala maksoi 8 taalaa ja illallinen 9. Mahtavaa Blue Mountains kahvia Jah B:n omalta farmilta saa päivän mittaan aina halutessaan. Olikin hienoa käynnistää päivä upeissa maisemissa riippumatossa makoilemalla ja kuumaa sumppia nauttien.

Ilmasto vuorilla on todella raikasta ja miellyttävää, joskin auringon laskettua joutui vetemään hupparia niskaan ja pitkät housut jalkaan, sillä lämpötilat laskevat jonnekin 10-15 asteen nurkille (tammi-helmikuussa asteita voi olla reilusti tämän allekin) 1,5 kilometrin korkeudessa. Suihkuhetket eivät olleet mitään järin mieluisia kokemuksia veden ollessa hyytävän kylmää, mutta onneksi siitäkin elossa selvittiin.

Nukkumaan tuli käytyä paikallisen rytmin mukaan eli noin pari tuntia auringonlaskun jälkeen. Suosituin aktiviteetti Blue Mountainsilla on huiputus. Mekin lähdettiin Ipalin johdolla kahvin ja puuroannoksen voimalla eräänä "aamuna", itseasiassa Aleksin syntymäpäivänä, kohti reilun 2200 metrin huippua. Herätys oli 1.30 ja kahden aikaan lähdettiin taivaltamaan pilkkopimeässä valojen avulla kohti huippua, sillä perillä on oltava viimeistään puoli kuuden aikaan aamulla, kun aurinko alkaa nousta horisontista. Reitti on helppo mennä myös ilman opasta, sillä polku on selkeä, mutta matkavauhdin ja ajoissa huipulle pääsemisen suhteen opas oli ihan hyvä valinta. Aamun valjetessa huipulla oli todella tuulista ja shortseissa tuli melkoisen viileää, mutta hienoissa maisemissa auringonnousua ihastellessa ja matkaeväitä nauttiessa kylmyys oli sivuseikka.

Yhdeksän jälkeen olimme perillä takaisin mökillä, jossa palkinnoksi sumppia ja tukeva aamupala. Tämän jälkeen olikin pakko mennä ottamaan pienet päiväunet. En muista, että olisi tullut ikinä herättyä mihinkään näin aikaisin. Iltapäivällä lähdettiin vielä toiselle parin-kolmen tunnin retkelle "läheiselle" vesiputoukselle, jonka kylmä vesi vilvoitti ihanasti väsyneitä narupohkeita. Samaisena iltana kävin nukkumaan kahdeksalta ja vetelin hirsiä vajaat 12 tuntia.

Seuraavana päivänä kyllä huomasi jaloissa, että oli tullut taivallettua hullun lailla edellisenä yönä/päivänä. Vaikka Blue Mountainsilla menee jonkun verran normi-Jamaikaa enemmän rahaa, voi sitä ehdottomasti suositella maisemien ja ilmaston ja kokemusten vuoksi kaikille.

Blue Mountainsilta lähdettyämme päästiin suoraan Kingstoniin, sillä Jah B oli erään itävaltalaisen kanssa myös matkalle sinne ja he heittivät meidät suoraan expressbussien lähtöasemalle. Tarkoituksenamme oli jatkaa matkaa suoraan Kingstonista kohti rannikkoa ja Montegoa Bayta. Reittitakseja ei varmaan siihen aikaan illalla mennyt, tai ei ainakaan jaksettu lähteä enää selvittämään asiaa downtownin asemalle rinkkojen kanssa, vaan otettiin suunnaksi pieni Falmouth (40km päässä Montego Baysta) ja hypättiin kalliilla (22 taalaa) expressbussin kyydillä neljän tunnin ajomatkan päähän pohjoisrannikolle. Tämä olikin mukava tapa matkustaa, sillä kerrankin oli tilaa istua kunnolla eikä hartiat lysyssä kuin sillit suolassa. Lisäksi bussissa oli myös tarjolla langaton nettiyhteys, kuten joissakin filippiinobusseissa. Yhdeksän aikaan saavuttiin perille Falmouthin laitamille, josta otettiin taksi itse kaupunkiin.

Falmouth oli sopivan kokoinen pikkukaupunki, jossa kaikki on helposti kävelyetäisyydellä. Siellä pysähtyy isot Karibian risteilijät, mutta onneksemme risteilypäivät olivat juuri takana ja tuhannet amerikkalaiset eivät kylällä pyörineet, vaan lähinnä ainoastaan paikallisia. Osa liiketiloista ja suurin osa turistisälämyymälöistä ovat myös avoinna ainoastaan, kun laivat saapuvat satamaan ja jenkit saapuvat tuhlaamaan omia dollareitaan.

Majoitusvaihtoehtoja kylällä on kaksi. 50 taalalla saatiin pieni perushuone, ja sinne ylimääräinen patja lattialle. Vastaavasta huoneesta maksaa lähes missäpäin Aasiaa n. 10 taalaa. Majoituskustannukset ovatkin yksinäiselle Jamaikan kävijälle ehdottomasti se suurin rahareikä, sillä halpaa majoitusta on vaikeaa löytää ja hostellikulttuuri on melko vähäistä. Halvin majoitus on meillä ollut tähän mennessä 30 taalaa ja sillä saa perusmökin jaetuilla pesutiloilla. Muutama yö Falmouthissa kului perushengailun ja yleisen pyöriskelyn merkeissä. Alueella on paljon historiallisia, vanhoja rakennuksia. Falmouthilla on myös kyseenalainen "kunnia", sillä se on myös kaupunki, johon orjat tuotiin ensimmäiseksi Jamaikalle ja kaupattiin englantilaisisännille.

Sovellettiin myös Falmouthissa jo Orkussa (Oracabessa) hyväksi havaittua taktiikkaa ja hoidettiin Montego Bayn vierailu päiväreissun muodossa pienemmästä ja sympaattisemmasta kaupungista käsin. Mobayssa on yli 100 000 asukasta ja kaupungista löytyykin turisteille kaikki mahdollinen. Pyörittiin keskustan alueella ja käväistiin torilla katselemassa paikallista meininkiä ja vietettiin iltapäivä rannalla. Mobaysta löytyykin useita hienoja rantoja, mutta ne ovat erinäisiä alueita eikä yhtä pitkää rantakaistaletta löydy. Lisäksi joillekin rannoille on Ochin tapaan sisäänpääsymaksu, esim. Doctor's Caven kuuluisalle rantapätkälle pitäisi pulittaa 5 taalaa. Rantalöhöilyn jälkeen huristeltiin takaisin Falmouthiin, jossa loppuilta vierähti biljardin ja paikalliseen tyyliin aukiolla hengailun merkeissä.

Mobaysta jatkettiin seuraavaan turistikohteeseen, Jamaikan länsirannalle, Negriliin. Muutaman taksikyydin ja majapaikan katsastuksen jälkeen otettiin 30 taalan mökki, joka oli edullisimmasta päästä resort-alueella, jossa on paljon all inclusive-hotelleja ja muuta sontaa. Westport cottagesta löytyy myös yhteinen keittiö, joten pääsi taas laittamaan itse aamupalan päivän alkajaisiksi. Rannalle kävelee pari minuuttia tien ylitse ja hotellien lomitse ja kyläänkin ostoksille tai Burger Kingiin pääsee sikailemaan pienen kävelyn päätteeksi.
Negrilistä löytyy kuuluisa Seven mile beach, jota reunustaa lukuisa määrä erilaisia hotelleja ja baareja yms. Kuitenkaan turisteja ei etenkään rannalla ole lähestulkoon nimeksikään, viikonloppuisin hieman enemmän. Alue on kasvanutta muutamassa kymmenessä vuodessa isoksi resort-kaupungiksi, mutta siitäkin huolimatta päivät kuluivat leppoisasti mahtavan kirkkaassa meressä ja hienolla hiekkarannalle polskutellen ja frisbeetä heitellen. Yhtenä päivänä sai vielä hyvät urheilut, kun pelattiin paikallisten jannujen kanssa vähän korista, jonka jälkeen vielä pienet puistojumpat ennen uimista auringon laskiessa mailleen. Ei valittamista!

Negrilissä on myös varmaan joka ilta jossakin päin rantaa jotain musiikkitapahtumaa tai esiintyjää. Käytiin myös maanantai-iltana Aleksin ja ystävämme Appletonin kanssa viettämässä iltaa rannalla. Eräässä paikassa oli esiintymässä reggaeartisti Jimmy Riley ja saatiinkin paraatipaikat 5 metriä lavan takana olevan tyhjän mökin terassilta, jossa saatiin nauttia livemusiikista ja Appletonista, hieno ilta!

Nopeasti ovat nämä neljä kulunutta viikkoa Jamaikalle vierähtäneet, mutta onneksi on vielä vajaat pari leppoisaa viikkoa jäljellä tällä mahtavalla saarella. Nyt ollaan saavuttu pieneen Black Riverin kylään suoalueen laitamille, josta käsin teemme jokiretken morottamaan krokotiileja, Y.S. Falls -vesiputoukselle sekä Appletonin rommitehtaalle! Majapaikkamme on uniikki, yövymme vanhassa bussissa, johon on tehty kaksi makuuhuonetta pesutiloineen! Mutta näistä lisää hieman myöhemmin...