Mistä löytyy leijona, oma leijona? - Avaran luonnon suora lähetys

4. - 6.1.2009 Masai Mara

Ahtisaaren Martti on myös vaikuttava näky, mutta tämä Mara, johon me suuntasimme sunnuntaiaamulla, kilpailee aivan eri sarjassa. Masai Mara Game reserve on Kenian suosituin safarikohde ja ei mikään ihme. Puisto on kuin Nooan arkki ja eläinten kokoontumisajot yhdessä. Kun tuohon lisätään vielä upea ja monimuotoinen luonto sekä mm. hassut makkarapuut, niin tällä paletilla on mahtava maalata muistoja oman mielen canvasille tulevia pimeitä Suomen syysiltoja varten. Muutama kuvakin kyllä otettiin, ettei tarvitse ihan pelkällä muistilla pärjätä. Nimittäin n. 1500 kuvaa kolmessa päivässä... Eiköhän siitä riitä muutama tähän blogiinkin.

Masai Mara sijaitsee Kenian lounasosassa ja jatkuu periaatteessa Serengetina Tansanian rajalta alkaen. Tämä näkyy vuosittain kaksi kertaa tapahtuvassa migraatiossa eli muuttovaelluksessa, jossa isot laumaeläimet muuttavat Serengetistä Masai Maraan vihreämmän ruohon kiilu silmissä ja sitten taas toisinpäin noin puolen vuoden päästä. Sadekauden jälkeen ruoho on todella vihreämpää rajan takana.

Oma ajankohtamme puistoseikkailulle ei ollut kaikista paras, sillä migraatio tapahtuu aina kesä- ja lokakuussa ja silloin eläimiä näkyy savannilla silmänkantamattomiin. Jos esim. 1,5 miljoonaa rumaa gnu-antilooppia kirmaa itsensä ilman passia rajan yli, niin se on varmasti ikimuistoinen näky. Mutta mutta... me koimme kuitenkin hyvin onnekkaiksi itsemme ollessamme lapsuuden ajan haaveiden safarilla. Ja hyvin pölyisen ja pomppuisen kyydin jälkeen, kun lähdimme ensimmäiselle ns. game drivelle puistoon, niin näimme melkein heti kaksi urosleijonaa chillaamassa pienellä ruohomättäällä. Todella vaikuttavan ja rauhallisen näköisiä olivat leot. Mutta sehän oli vaan harhakuvaa, joka myöhemmin sitten todettiin.

Hymy huulilla menimme nukkumaan hienoon pieneen telttaamme, jossa oli vesivessa ja lämmin vesi! En olekaan ikinä ennen käynyt täysistunnolla teltassa saati sitten nopeassa lämpimässä suihkussa. Siis teltta oli sellaisen katoksen alla, jossa oli päädyssä nuo fasiliteetit.

Aamulla minä heräsin katsomaan upeaa auringonnousua, jonka Villekin sitten seuraavana aamuna heräsi katsomaan. Savannin värit aamuauringossa olivat lumoavat ja se aamun epätodellinen sininen hiljaisuus vaihtui lintujen konserttiin ja seebulehmien urahduksiin. Asuimme aivan Maasai-kylän kyljessä. Maasai-heimohan elää edelleenkin luontaistaloutta pääosin ja asuvat savi/lantamajoissa, joissa useassa on nykyään myös peltikatto ja jopa peltiseinät. Variaatioita on paljon. Tuo luontaistalous on osittain myös hieman silmänlumetta, sillä kyllä he kovasti ottavat rahaa, jos heidän kyläänsä järjestetään vierailu. Ja kuvaamisesta vasta maksaa saakin. Ja jos luvatta ottaa kuvan, niin heimohemmot saattavat kivittää kuvaajan, auton tai rikkoa kameran ja silti vielä vaatia rahaa. He uskovat, että kamera ottaa osan sielusta kuvaan ja tekee heistä heikomman. Villellä oli hieman hankala alkuun muistaa tätä ja salakavalasti se kamera aina jotenkin piiputti auton ikkunan raosta. Siitähän meinasi tulla matkan ensimmäinen vääntö. Mutta onneksi minä olen niin kovin salliva ja rauhallinen, kuten kaikki minut tuntevat tietävät ;)

Eiköhän anneta Villen kertoa toisen päivän tapahtumista; mm. vastasyntyneen kirahvin ensiaskelista ja leijonien hyökkäyksestä hyeenoja kohtaan. Jännääjännääjännää! En olekaan ennen nähnyt kirahvin mahaa ilman sisäelimiä...

Tuomas - hakuna pesa