Ensimmäisen yön nukuttuamme totesimme Jakartan hostellimme olevan aivan tykki. Hunny Hostel on siisti kaikella tarvittavalla varustettu asumus kerrostaloasunnossa. Erittäin maistuvana lisänä saatiin käyttää taloyhtiön upeaa uima-allasta ja urheilumahdollisuuksia. Tänään testasimme koripallokentän ja uima-altaan - oli aivan upeaa pikkasen urheilla pitkästä aikaa.

Söimme uiskentelun jälkeen maukkaan lounaan paikallisten lounaspaikassa (hinta noin 2,5 € päätä kohden). Ruoka oli hyvää, vaikka meillä olikin tunne että teimme jotain väärin, koska ravintoloitsijoiden kiinnostuneet tuijotukset ja hymyt kohdistuivat meihin. Etenkin lautasen reunassa ollut paikallinen herne-maissi-paprika teki tepposet. Kurkun näköinen pieneksi silputtu hömskuuki oli aivan supertulista - Panu testasi puun takaa tulleen tulisuuden sitten oikein täydellä lusikallisella "kurkkua".

Maukkaan lounaan jälkeen hyppäsimme taksiin ja suuntasimme ITC Kuninganiin (Paikallinen piraattitavaroiden kauppakeskus). Taksimatka oli lyhyt mutta ruuhkainen. Matka kesti arviolta noin puolituntia ja tuli maksamaan kolmisen euroa. Matkan huippukohta tapahtui, kun eräänä ruuhkaisena hetkenä, jolloin automme oli motissa, kuskimme nukahti. Seuraavana sekuntina tullut tööttäys (tööttäilyä kuuluu alvariinsa) havahdutti nuoren punasilmäisen kuskimme, jolloin emme vaan voineet estää pieniä naurun hörähdyksiä pääsemästä ilmoille. Loppumatkan kuski onnistui kuitenkin pysyttelemään hereillä ja viemään meidät kauppakeskuksen takapihalle.

Kauppakeskuksen valtava koko paljastui meille hiljalleen haahuillessamme käytäviä. Kauppakeskuksessa yhdistyi kuudessa kerroksessa tavallisen kauppakeskuksen näköinen osa sekä osa, jossa halpoja tavaroita myytiin. Aluksi emme meinanneet löytää halpojen tavaroiden kuusikerroksista osastoa ollenkaan. Useiden kyselyiden (kukaan ei tuntunut tietävän ITC Kuningania, joka nimi meille oli neuvottu) ja haahuilemisien jälkeen Panu spottasi kyltin "ITC Kuningan, josta halpa osasto alkoi. Ennen shoppailua odottelimme kuitenkin Ranen pääsyä messiin. Rauno oli päättänyt testata paikallisen parturin tasoa menemällä leikkaamaan lettinsä ja ajamaan partansa. Raunoa odottikin iloinen yllätys hiusten leikkuun muodostuessa oikein spektaakkelimaiseksi tapahtumaksi, jossa hiustenleikkuun lisäksi Rauno sai elämänsä ensimmäisen veitsiparrasajon sekä kaupanpäälle hartia- ja päähieronnan. Käsittelyn jälkeen oli aivan turha yrittää päästä tuntiin sisään "Raunomaailmaan", jossa kaikki oli niin käsittämättömän ihmeellistä, että Rane ei antanut kuin joka kymmenennen aivosolunsa käytännön elämään vaan käveli perässämme kuin mikäkin euforiassa kulkeva pössyttelijä.

Shoppailu tapahtui niin kuin missä tahansa muuallakin -annoimme myyjille rahaa ja saimme vastineeksi tavaraa. Ostimme lompakoita, kelloja aurinkolaseja, feikkisilmälaseja (Saku), shortseja ja paitoja. Suurin erikummallisuus shoppailussa oli meihin kiinnitetty huomio, ihmiset oikein säpisivät ympärillämme. Syynä lienee olleen ainakin vaaleampi ihonvärimme ja erilaiset vaatteemme, Erityisesti Saku aiheutti kiinnostusta, hymyjä ja naurun pyrskähdyksiä minne ikinä menikin. Hieman Ranea ja Panua vaaleammat hiukset tai sitten Ramadanin aikana käytetyt värikkäät shortsit saattoivat lietsoa ylimääräisiä katseina. Eräälläkin kojulla nuori tyttö (10-18 vuotias) hykerteli, hymyili ja kiemurteli kuin keitinvedessä, kojun vanhempi nainen vain totesi "She likes you" osoittaen sormella Sakua.

Viimeiseksi teoksi markkinoilla Rauno pelasi shakkia paikallisten kanssa. Rane oli puhunut koko alkumatkan, kuinka olisi mukavaa pelata shakkia jossain kummallisessa tilanteessa paikallisen kanssa. Ja tadaa, tilanne ilmaantui, kaksi paikallista kauppiasta pelasi vastakkain shakkia erään kenkiä myyvän kojun vierustalla. Ranen kysyessä saisiko hän pelata pelaajat vain nyökyttelivät innokkaasti kuitenkin nousematta pöydästä ja tarjoamatta mahdollisuutta todella pelata. Ranen ja Sakun mainiolla yhteistyöllä saimme toisen miehistä nousemaan pöydästä ja antamaan paikkansa Ranelle. Tilanne oli ihmeellinen sillä Ranen piti jatkaa peli loppuun siitä mihin se myyjällä jäi. Ranen päästyä peliin sisään, entistä hauskempaa pelistä teki meidän keskustelumme, jossa Saku kyseli Ranelta "Onko varma voitto?" ja Rane vain vastasi "Varma, pitkitän vähän peliä ja leikittelen". Rane oli sanojensa mittainen mies ja voitti. Voitto herätti läheisten myyjien kiinnostuksen. Paikalle raahattiin seuraava "edellistä parempi" vastustaja. Peli alkoi alusta ja voitto oli Ranelle helppo. Tämän jälkeen paikalle otettiin vielä viimeinen vastustaja, jonka sanottiin olevan Indonesian mestari (jaa, jaa). Voitto oli hieman hankalampi, mutta kuitenkin helppo. Respektit kotosuomeen, hyvä Rauno!

Illalla rentouduimme vielä hotellin uima-altaalla syöden hieman snäcksejä ja juoden oluet. Uima-altaan valojen sammuessa siirryimme altaan toisen pään läheisyyden poreammeeseen. Poreammeessa sattui olemaan pari mukavaa australialaista, jotka työskentelivät Jakartassa. Juttelutuokio oli mukava ja meitä jopa kiiteltiin, koska olimme juoneet juomamme Ramadanin aikaan niin hienostuneesti pimeässä uima-altaan kulmassa. Oltiin vahingossa kohteliaita, mikäs siinä, joskus noinkin päin :)