Ranen ja Sakun lomaillessa Balilla ja kiertäessä Kaukoidässä Panu teki pienen kierroksen Balin "lähi" saarilla. Ensimmäisenä kohteena oli Borneo, jossa käväisin Malesian puolella kahdesta syystä: viisumi piti uusia ja Indonesian puolella ei ole paljon mitään nähtävää.

Jo laskeutuminen Malesiaan oli mielenkiintoista. Malesia on muuten melkein samanlainen maa, kuin Indonesia, mutta kehittyneempi, koulutetumpi ja lihavampi. Elintaso on selkeästi korkeampi ja se näkyy nopeasti ruuassa ja ihmisten vatsassa. Perinteisten warungien tilalla oli kansainvälisiä pikaruokaketjuja ja noin 1/5 Kota Kinabalun ravintoloista oli KFC:tä. Kieli on melkein sama kuin Indonesiassa, joten sitä ymmärtää hieman ja kulttuuri ja uskonto ovat hyvin samanlaisia.

Hanna oli jo odottamassa Borneolla ja heti ensimmäisenä aloitimme reissun kovimmasta haasteesta eli Mt. Kinabalun kiipeämisen. Kinabalu on Kaakkois-Aasian korkein vuori jonka huippu sijaitsee 4095m korkeudessa. Vuorelle pääsee kiipeämään 8,5km pitkää polkua pitkin, jonka aikana nousua kertyy 2200m. Koko vuori alue on monopolisoitu Suteras yhtiölle, joten matka kannattaa varata suoraan firmalta ja hintaa lystille kertyy noin 140€. Jättämällä kuljetukset vuorelle väliin säästää sievoisen summan, sillä paikallisbussi on vain muutaman euron. Myös kiipeilyä edeltävä majoittuminen kannattaa hankkia muualta, saimme 8 hengen dormin sijaan paljon halvemmalla 2 hengen erittäin hyvä tasoisen hotellihuoneen 200m kävelymatkan päästä.

Kun pääsimme viimein aamulla kiipeämään, odotti meitä pieni yllätys. Oppaanamme oli noin 10v pojannassikka, joka ei paljoa puhunut. Matkaan hän lähti perinteisin paikallisin varustein eli hieman vaatetta ja pari askia röökiä. Emme nähneet hänen syövän tai juovan parin päivän aikana mitään. Kun me länkkärit tuskailimme uuvuksissa rinnettä ylös, poika käveli rennosti perässä rööki huulessa. Noin 3000m korkeudessa (viettäessämme 5 taukoa) saimme vielä uuden yllätyksen, kun paikallinen kaveri kävelee rinnettä pesukoneen kanssa! 3500m sijaitsevan hotellin huolto toimii vanhalla kunnon kantopelillä, eli kaikki tavarat kannetaan ylös. Eli myös pesukone nousi kivasti kolmen miehen vuorovedolla ylös kertaheitolla. Ihmettelimme aikamme aussi turistien kanssa, miten nämä kaverit pystyvät tähän pelkällä röökin voimalla. Meille pelkkä nousu yöpymispaikalle oli mukava päiväpuhde ja saimme illan nauttia auringonlaskusta ja viileästä kelistä.

Klo 1.30 herätys paikallisen opiskelijaporukan herättyä ja äänekkäästi kikattaessa ennen vuorelle nousua. Siirryimme pikku hiljaa nauttimaan aamiaista ja matka kohti huippua jatkui. Yö oli viileä, mutta nyt saisi hien päälle kun todellinen kiipeäminen alkaisi. Näin ainakin toivoimme, mutta 100 turistin yrittäessä vuoren huipulle samalla kapealla polulla possujuna efekti oli varma. Saimme siis ensimmäisen tunnin pysähdellä ja hakea ohituspaikkoja, jotta olisi päässyt oikeasti kiipeämään. Kun pääsimme ruuhkasta ohi ja hyvää kiipeilyn makuun, niin huippu lähestyi hyvää tahtia ja ehdimme juuri sopivaan aikaan huipulle ennen auringonnousua. Auringonnousu oli aivan mahtava! Vielä kun lisää fiiliksen että on kävellyt yli 4000m korkeuteen omin voimin ja ihailee sellaista maisemaa, niin fiilis oli mahtava. Suoritus ja auringonnousu ovat kyllä mahtavin kokemus ever!

Alas tulemisen pitäisi aina olla helpointa, mutta kun ei vaan oo. Vaikka fyysisesti alas tulo on kevyempää, niin niveliin kohdistuvat tärähdykset ja aivan uudet kipeät lihakset jaloissa pitivät jännityksen yllä myös alas tultaessa. Vaikka tahti hieman hidastuikin loppua kohden, niin selvisimme alas ja kokonaiskiipeilyajaksi tuli noin 12 tuntia kiipeämistä. Vertailuna voi sanoa että vuorella järjestetään climbathon juoksukilpailu, jossa juostaan puolimaraton huipulle ja takaisin. Viime vuoden voittajan tulos oli 2h 40min. Vaikka hieman jäimmekin tuosta, niin ylpeä voi kuitenkin ollaJ

Vuorikiipeilyn jälkeen päätimme viettää lopun aikaa lomaillessa ja lihaskipuja parannellessa. Erilaisia kevyitä aktiviteetteja löytyikin mukavasti paikallisilta matkatoimistoilta ja koitimmekin muutamia päiväretkiä.

Kävimme jokiajelulla, jossa näimme Borneon kuuluisia nenäapinoita. Apinat ovat saaneet nimensä hyvin erikoisesta nenästä, joka näyttää vähintäänkin härskiltä(ehkä jopa rivolta). Näimme myös kahta muuta apinalajia, jotka asuvat Borneolla ja saimme paljon tietoa apinoista. Saimme muutenkin runsaasti tietoa Borneosta sillä olimme ainoat asiakkaat retkellä. Meillä oli siis paljon aikaa puhua oppaan kanssa ja opimme paljon Borneolaisesta kulttuurista. Auringon laskeuduttua saimme menimme vielä katsomaan paikallisia "joulukuusia", kun tulikärpäset alkoivat välkkymään.

Kävimme myös tutustumassa Kota Kinabalun vieressä oleviin saariin yhtenä päivänä. Saaret ovat täynnä loistavia hiekkarantoja j kaunista luontoa. Saaret olivat uskomattoman kauniit, mutta laadukasta korallia ei tuntunut löytyvä, joten snorklaus varusteet olivat melko turhat. Saaret olivat myös saman Suteraksen monopolin alla, joten saarilla oli loistohotelleita kovaan hintaan. Saarille pääsee kuitenkin käymään halvalla euron parin pääsymaksulla, joka on todellakin hyvä sijoitus. Ostamamme kierros oli melko turha, sillä ottamalla perus laivan satamasta, maksamalla itse pääsymaksut ja oma lounas pääset paljon halvemmalla ja menetät vain henkilön, joka vahtii tavaroitasi kun uit.

Muut päivät vain lepäsimme Hannan kanssa ja tutustuimme Kota Kinabalun kaupunkiin. vuorikiipeily oli vienyt niin hyvin mehut, että lepo teki hyvää ja kuitenkin ehti nähdä paljon Borneosta.