Reissun loppu lähenee yhtä uhkaavasti kuin joulun pyhät. Päädyimme villaporukallamme irtisanomaan erinäisten sopimussotkujen seurauksena villamme koko joulukuulta samalla säästäen pitkän pennin, sillä Saku ja Joonas lähtevät jo ennen joulua kotimatkalle. Kaikki kääntyi lopulta hyvin, sillä pääsimme naapuriemme villaan viikoksi heidän lähtiessään lomamatkalle.

Panun ja Joonaksen lähtiessä Sulawedelle, Rane ja Saku päättivät lähteä seikkailuun kohti sotien runtelemaa Vietnamia ja Laosia. Matka tuli olemaan todella hetkinen, sillä 10 päivään sisältyi yhteensä 6 lentoa ja useita muita matkapäiviä. Matkasuunnitelmana Denpasar(Bali) - Singapore - Ho Chi Minh - Hai Phong - Cat Ba - Hanoi - Vientiane - Vang Vieng - Vientiane - Kuala Lumpur - Denpasar. Viimeistään Kuala Lumpurin lentokentällä viettämiemme 14 tunnin jälkeen voitte uskoa että Balille palasi kaksi hyvin väsynyttä reissaajaa.

Väsyneinä mutta sitäkin innokkaimpana heräsimme aivan liian aikaiseen lentoomme Balilta. Jouduimme aamulla vielä viemään osan muuttotavaroistamme kavereille, sillä takaisin tullessamme ei naapureillakaan enää villaa olisi. Lentokentälle päästäessä eteemme ilmantui eräs lentomatkustajien pahimmista painajaisista - valtava kiinalaisten turistien ryhmittymä, joilla oli kaikilla aivan liikaa laukkuja, kussakin laskutettavia liikakiloja. Lyhyeksi jääneiden yöunien jälkeen eivät seuraavatkaan esteet lentokentällä olleet erityisen mielyttäviä, kun eteen asettui mm.passittomia ja rahattomia matkalaisia. Loppujen lopuksi meinasi tulla melkein kiire ja pääsimmekin kävelemään suoraan koneeseen.

Singaporen koneenvaihdon jälkeen päädyimme vihdoin Ho Chi Minhiin, entiseen Saigoniin. Singaporessa asuvat kaverimme olivat liittymässä seuraamme seuraavana päivänä ja olimme päättäneet majoittua samaan hostelliin. Tässä kuitenkin tapahtui jotain todella outoa, sillä meillä paperilla lukeneeseen osoitteeseen päädyttyämme huomasimme hostellin kohdalla olevan aivan toisen niminen ja yli puolet alkuperäistä hostellia halvempi paikka. Siinä vaiheessa päättelimme vain paikan nimen vaihtuneen ja varasimme huoneen. Päivää myöhemmin kuitenkin kavereitamme tultiin hotellista vastaan lentokentälle ja heidät vietiin aivan eri osoitteeseen, joka ei myöskään ollut samanniminen kuin alkuperäinen paikka, mutta varaus oli kuitenkin voimassa ja maksettu.

Lähdimme ensimmäisenä iltana väsymyksestä huolimatta hieman tutustumaan kaupunkiin, sillä meillä ei yhdessäkään kohteessa ollut varsinaisesti aikaa hukattavana. Kaupungin keskusta oli melko kummallinen, mutta perusnähtävyydet tuli nähtyä, kuten Notre Dame -kirkon kopio ja oopperatalo. Kaupungilla oli myös mukava kävellä kun ei tarvinnut kuunnella Balilta totuttua huutelua joka kadun kulmassa. Lisäksi kävimme kuuluisassa marketissa aivan ytimen tuntumassa, jossa aikaisemmista markkinapaikoista poiketen Rane sai myyjien huomion ja pahimmillaan myyjiä roikkui käsistä ja jaloista kymmenkunta. Kokeilimme myös marketin ruokapaikkaa, jota Lonely Planetissa oli kehuttu. Ensimmäinen annoksemme oli oikein maittava, mutta kun tilasimme ärsyttävän pikkunälän jäädessä hieman vaanimaan muutamat kevätrullat, pääsimme kokemaan monien kavereidemme kauhua, saippuamaustetta. Tämä saippualta maistuva vielä nimeltään tuntematon mauste/kasvi on koitunut monien matkalaisten kohtaloksi. Päädyimme piilottamaan osan rullista riisin alle ja lähdimme heti maksettuamme lätkimään.

Seuraavana päivänä päätimme lähteä Ho Chi Minhistä noin 70 kilometrin päässä sijaitseviin kuuluisiin Cu Chi -tunneleihin, joita jenkkisotilaat pommittivat ja yrittivät epätoivoisesti valloittaa. Katsoimme aamulla bussiaseman nimen, josta turistibusseilla kohteeseen pääsisi. Paikan päälle löydettyämme paikalla olikin vain paikallisbusseja, joihin vaihtoehtojen uupuessa hyppäsimme. Kun matkalla tuli maksun aika, Rane ojensi lipuntarkastajalle n. 10 euron seteliä, johon tarkastaja pudisti useaan otteeseen päätään. Huimaa kyllä, että koko matka maksoi vain 30 senttiä hengeltä eikä moisesta summasta vaihtorahaa tarkastajalla ollut.

Pääteasemalta oli tunneleihin vielä noin 20 kilometriä ja pitkän tinkaamisen jälkeen saimme muutamalla eurolla paikalliset papparaiset ajamaan meidät skoottereilla päämäärään. Tunneli oli todella vaikuttava kokemus ja sai olla todella tyytyväinen ettemme löytäneet ikinä turistibusseja, sillä saimme muutaman sveitsiläisen matkaajan kanssa lähes yksityiskierroksen. Kierroksella esiteltiin todella vakuuttavia asioita tunneleista, kuten miten kaikki eri huoneet saatiin toimimaan maan alla (vessat, keittiöt, sairaalat), miten ne piilotettiin ja millaisia erilaisia ansoja käytettiin. Pääsimme myös käymään tunneleissa, joiden leveys oli kahdesti turistien takia tuplattu, mutta joissa allekirjoittaneille tuli silti melkoisen ahdistava olo kun edessä ja takana oli turistien jono. Tunnelien yhteydessä olisi päässyt myös ampumaan, mutta tyylikkäimpien aseiden puuttuessa päätimme jättää rastin väliin.

Seuraavana päivänä olikin vuorossa Ho Chi Minhin sotamuseo, joka oli käytännössä kokoelma sodan ajalta otettuja valokuvia ja muuta materiaalia. Etenkin Orange Agent -myrkyn aiheuttamaa tuhoa ihmisissä oli todella rankkaa katsoa ja Saku siirtyikin viimeistään kidutuskeinojen kohdalla suosiolla pelaamaan DS:ää museon portaille. Näyttelyt olivat todella näyttäviä ja pienenä yksityiskohtana näyttelyssä, jossa oli esillä maailman kannanottoja Vietnamin sotien aikana, oli esillä myös Suomessa laadittuja esitteitä sodan kauheuksista.

Ho Chi Minhin jätimme taakse lentokoneella, jonka oikea moottori kuulosti lähinnä hiustenkuivaajalta. Selvisimme kuitenkin hengissä perille Hai Phongiin ja kavereidemme löytämään hotelliin löytäessämme WSP Finlandilla työskentelevä Atte esitteli meille hieman kaupunkia. Saimme kuulla paljon paikallisesta rakennusteollisuudesta ja sen monista haasteista. Päällimmäisenä tuli esille aivan käsittämättömän valtava paperityön tarve ja erilaisten lupakaavakkeiden täyttäminen.

Seuraavana aamuna suuntasimmekin Hai Phongin satamaan tavoitteena päästä Cat Ba:n saarelle. Pääsimme melko kivuttomasti perille saarelle, joka pienenä yllätyksenä oli aivan autio turisteista. Paikassa oli selkeästi menossa off-season, sillä tilaa turisteille olisi ollut tarjolla paljonkin. Saimme varattua tässä vaiheessa viisihenkiselle porukallemme oman veneen, jolla lähdimme tutustumaan Halong Bayn ja Cat Ba:ta ympäröiviin kalkkikivisaariin, jotka pistivät esiin merestä kuin sormet. Matkalla kävimme myös kanooteilla kallioiden ympäröimässä järvessä ja kallion tunneleissa. Matka oli upea kokemus, kun muita laivoja ei näkynyt mailla halmeilla.

Saavuimme Cat Ba:sta lähteneen pitkän ja aivan liian täyteen ängetyn bussimatkan jälkeen Hanoin bussiasemalle. Yritimme etsiä hankalasti viisijäseniselle ryhmällemme isompaa taksia, mutta paremman puutteessa ängeydyimme perus pikkukärryyn. Kun matkaa oli jonkin aikaa ajettu ja Verneri etupenkillä kyseenalaistanut muutamaa reittivalintaa, huomasi Rane poikittaisasennossa takapenkiltä miten mittari rullasi kuin viimeistä päivää. Itsenäisyyspäiväjuhliin vaadittavien valmistumisen takia vaadittavan kiireen ja riidanhaluttomuuden takia päädyimme maksamaan koko summan osoittaen samalla mittaria ja huutamalla HUIJARIa. Onneksi olimme kuitenkin melko lähellä etukäteen valitsemaamme hotellia ja vielä kun Saku pääsi kadulta nappaamaan mukaansa tarvittavan vyön ja sukat, olimme valmiita valmistautumaan juhliin.

Juhlat olivat kauan poissa kotoa olleelle ryhmämmellemme melkoinen taivas. Tarjolla oli muutaman isänmaallisen puheen ja eläköön -huutojen jälkeen runsaasti perinteisiä Suomi-ruokia: kinkkua, rosollia, lihapullia, lohta, perunoita jne. Parasta oli kuitenkin hyvän seuran lisäksi hienosti pukeutuminen ensimmäiseen kertaan kuukausiin. Kaikilla oli Aasiassa teetetyt puvut ja oli upea fiilis laittaa ne päälle. Monesti illan aikana meiltä kysyttiin miten me vaikutamme Vietnamissa kun kerran juhlissa olemme, mutta saivat hieman yllätykseksi vastauksen, että olemme olleet maassa vasta 3 päivää. Monista keskusteluista erinäisten firmojen edustajien kanssa kävi ilmi polttava tarve suomalaisille harjoittelijoille. Lähtijöitä vaikka kesätöihin olisi Suomesta varmasti, mutta näpä informaatiot eivät nyt kohtaa. Jos siis harjoittelupaikka ulkomailla kiinnostaa niin ole aktiivinen! Kiitos vielä suurlähetystölle upeista juhlista!

Juhlien jälkeisenä aamuna kaverimme jäivät vielä viettämään vuorokautta Hanoihin, kun meidän kohtalona oli ottaa taksi lentokentälle ja jatkaa matkaa Vietnamin lyhytnimisen naapurin hoiviin, Laosiin.