Panu lähti kiertämään Javaa eli Indonestian pääsaarta yhdessä kahden saksalaisen Paulin ja Saskian kanssa. Matkasuunnitelma oli ottaa valmiit kydityksen ja suunnitella tekemiset enemmän tai vähemmän matkan aikana.

Matka alkoi mukavasti 10 tunnin ajomatkalla, jossa matkustettiin Balin halki ja mount Bromolle Javalla. Minibussissa matkaseuraksemme löytyi kaksi jenkkiä, jotka puheliaiksi ja mukaviksi matkakumppaneiksi. Pitkään ja hikiseen matkaan lisämausteen toi lounastauko, joka oli klo 17.00, näköjään paikallisten ruokailutarve on hieman pienempää luokkaa kuin länkkärin. Pääsimme myös kokeilemaan lauttaa Balilta Javalle, joka toimi erittäin tehokkaasti ja oli mukava. Laiva oli jotain Suomenlinnan lautan ja Ruotsinlaivan väliltä. Oleskelutilassa näytettiin karaokevideoita (kukaan ei tosin laulanut) ja ruokaa oli saatavilla.

Kun illalla saavuimme perille vuoristohotelliin, oli edessä nopea ruoka ja nukkumaanmeno. Tarkoituksenamme oli kiivetä mount Bromolle katsomaan hienoa auringonnousua ja sitten suunnata aktiivisen tulivuoren kraateriin. Vaihtoehtoina oli herätä kolmelta ja siirtyä jeepeillä, jolloin olisi aikaa tehdä molemmat tai sitten herätä aikaisemmin ja vain kävellä katsomaan auringonnousua. Luojan kiitos valitsimme jeepin, koska aamulla oli sumuista ja sateista. Vuoren huipulla oli kylmä, kostea ja näkyvyys noin 10m, joten paljoa iloa auringonnoususta ei ollut. Kraateri ja sitä ympäröivä hiekkaerämää oli kuitenkin komea näky ja vaikka satoi, niin uusi kokemus nostatti tunnelmia.

Kun normaalisti olisimme vasta pikkuhiljaa heräilleet, niin olimmekin jo matkalla Probolinggoon, josta jatkoimme omatoimisesti alueen pyörimistä pari päivää. Pääsimme tutustumaan Javan paikallisliikenteeseen perinpohjaisesti. Suurempien kaupunkien välillä pääsi matkustamaan hyvin busseilla (10000-15000 rupiaa) tai express busseilla (alk 25000 rupiaa). Nämä bussit olivat yllättävän siistejä ja hyässä kunnossa. Ilmastointi hyvä avoimesta ovesta ja vain tupakan savu häiritsi. Lähilikenne olikin siten hieman hankalempi. Kaikkialla pyöri minibusseja joilla pääsi paikasta toiseen. Suurissa kaupungeissa oli reitit, mutta pienissä piti aina kysellä määränpäätä. Bussi maksoi paikallisille 1000-6000 rupiaa matkasta riippuen ja turisteille 3000-15000 rupiaa matkasta ja tinkijästä riippuen, jos maksaa noin 50000 rupiaa niin kuski oli monesti valmis heittämään muut matkustajat ulos ja viemään turistit suoraan perille asti. Matkustaminen oli melko helppoa, ei niin mukavaa, muta tehokasta ja halpaa.

Muutaman päivän aikana pääsimme tutustumaan paikalliseen kulttuuriin ja elämään.Oli mielenkiintoista vierailla pienessä temppelissä, joka oli hindu ja budha temppeli. Muutenkin muslimimaassa huomasi kuinka kaikki uskonnot elivät rauhassa keskenään ja olivat sekoittuneet erittäin paljon. Kun osasimme jo hieman paikallista kieltä, se helpotti hieman paikallisten kanssa toimeen tulemiset, jotka eivät puhuneet oikeastaan ollenkaan englantia. Varsinkin kielivelho Paul jäi monen paikallisen mieleen omituisena länkkärinä.

Vierailimme paikallisessa Tamar safarissa ja oletimme setin olevan erittäin vaatimaton. Toisin kuitenkin kävi. 70000 rupiaa turisteille maksanut safari oli erittäin iso ja täynnä kunnon eläimiä. Pääsimme ihailemaan tikereitä, leijonia ja muita eläimiä aivan muutamien senttien päästä. Tiketin hintaan kuului myös baby zoo, jonka oletimme olevan lasten eläintarha, mutta se osoittautuikin aivan normaaliksi eläintarhaksi. Lisäksi sisäänpääsyyn kuului rajaton käyttöoikeus huvipuistoon, joka oli kuitenkin täynnä enimmäkseen lastenlaitteita. Pientä rahaa vastaan pääsi myös ratsastamaan norsuilla ja ruokkimaan niitä. Hauskan lisän toi myös jenkki lastenlaululevy, joka soi koko ajan puistossa. "Tule Jeesus sydämeeni" laulut kuulostivat omituisilta maailman suurimman muslimivaltion lasten huvipuistossa. Kokonaisuus oli kuitenkin erittäin hyvä ja viihdyimme niin pitkään että myöhästyimme hotellin check outtista ja jouduimme maksamaan extraa. Tamar safir oli siis erittäin kova yllätys ja suosittelemme erityisesti perheen pienimmille visiittiä. Paikalle pääsy oli vain vaikeaa, koska mitään julkista liikennettä safariin ei mennyt. Kannattaa siis suosiolla maksaa taksi tai skootteri paikalle ja varmistaa myös poispääsy. Me seikkailimme paikalle skootterilla ja kyydin aikana skootterikuski törmäsi ruokakojuun Paul jalka edellä. Pahempaa ei onneksi sattunut. Pois tultaessa pihalla oli vain kolme kuskia ja pojat eivät olleet onneksi bisnesmiehiä. Ainoa mahdollisuutemme poistui maksoi vain 2 € vaikka olisimme joutuneet maksamaan heidän pyytämän hinnan.

Kävimme vierailemassa Malangissa, joka oli provinssin pääkaupunki. Kaupungin ainoiksi nähtävyyksiksi oli mainittu iso kirkko ja iso moskeija vierekkäin ja siirtomaa-aikainen ravintola. Vaikka kaupungissa ei ollut oikein mitään nähtävää, niin minä tykkäsin kaupungista erittäin paljon. Kaupunki oli siisti ja melko moderni. Toimistorakennukset, moderni keskusta, komea kaupungintalo ja monet muut asiat toivat mieleen toimivan ja mukavan kaupungin. Ensimmäistä kertaa näki viihtyisän paikan joka voisi kehittyä moderniksi kaupungiksi.

Proboliggosta matkasimme taas matkayhtiön voimin Yogyakartaan, joka on yksi Indonesian suurimmista kaupungeista ja vanha väliaikainen pääkaupunki. Lähdimme matkaan seitsemältä illalla ja saavuimme perille klo 4.00 yöllä. Matkalla ei tullut liikaa nukuttua kun ilmasoinnin takia jäädyimme autossa. Saavuttuamme paikalliseen reppumatkaajien teille rupesimme etsimään jotain yösijaa. Muuten tyhjällä kadulla sattui olemaan muutama känniläinen. Pojat osoittautuivat saksalaiseksi punk yhtyeeksi, joka oli kiertämssä Indonesiaan muutaman viikon ajan. Muutaman tunnin etsimisen ja saksan kielen puhumisen jälkeen saimme löydettyä erittäin halvan ja huonotasoisen majoituksen, jossa viihdyimme monta yötä.

Yogyakartassa törmäsimme Indonesian erikoisuuteen. Vaikka maa on "demokratia", niin alueellisesti toimii kuninkaita, sulttaaneita ja vastaavia. Yogyakartan keskustassa oli sulttaanin palatsi. Sulttaani oli järjestyksessä 10 ja kansan keskuudessa erittäin pidetty mies. Kun sulttaanikunta oli liittynyt Indonesian valtioon, niin sulttaanin asema oli vain muuttunut yksinvaltiaasta provinssin kuvernööriksi. Sulttaanilla ei ollut työntekijöitä vaan kaikki palatsin työt tehdään talkoohommin. Oli kunnia tehdä töitä sulttaanille ja monet kansalaiset uhrasivat siihen vapaa-aikaansa. Ympäri Indonesiaa on monia eritasoisia paikallishallintoja ja näillä on erittäin paljon valtaa. Vaikka valtiolla on korkein valta, niin projektia et saa eteenpäin ellei paikallishallinto ole sen takana.

Yogyakartan lähellä sijaitsi Borobudurin ja Prambanan temppelit, jotka ovat Indonesian suurimmat hindu- ja budha temppelit. Temppelit olivat eritäin mahtavia ja varmaankin Javan hienoimmat nähtävyydet. Valitettavasti Prambanan temppeli oli kärsinyt erittäin pahasti luonnonkatastrofissa ja oli siksi vielä erittäin huonossa kunnossa. Temppelit olivat kuitenkin vaikuttavia ja todellisia must see kokemuksia matkan aikana.