Jaahas, Bangkok, oli kyllä hullun siistiä. Rane ja Saku olivat 10 päivää Bangkokissa ja nauttivat ajastaan rutkasti. Koko Bangkokin loma alkoi rakentua oikeastaan lähtöä edeltävänä yötä, jolloin Rane ja Panu tapasivat erään yökerhon vessassa Janin. Tämä Jani näytteleekin pääosaa Ranen ja Sakun onnistuneessa lomassa. WC-turinoissa selvisi, että Jani opiskelee Bangkokissa Asia Exchangen kautta ja on nyt vain lomalla Balilla ja lähdössä seuraavana päivänä takaisin Bangkokiin. Ja vielä onnekkaampana sattumana voidaan pitää sitä, että meillä oli Janin kanssa yhteinen lento Bangkokiin, jonka aikana ehdimme tutustua kylliksi, jotta Jani uskalsi ottaa riskin ja tarjota meille asumusta lomamme ajaksi. Jani vaikutti hyvältä tyypiltä, joten otimme tarjouksen vastaan. Loman edetessä meille kuitenkin paljastui, että Jani on hyvän tyypin sijaan loistotyyppi ja vietimmekin paljon aikaa yhdessä Janin ja hänen opiskelijakavereidensa kanssa.

Janin ja hänen kämppiksensä Ilmarin koti sijaitsi melko metkassa talossa - norsutornissa. Ja veikeintä talossa oli, että se oli massiivinen ja rakennettu näyttämään ihan oikeasti norsulta. Saku jaksoi hehkuttaa talon hauskuutta miltei joka ikinen kerta, kun näimme talon kauempaa saapuessamme taksilla takaisin "kotiin".

Monien tuttujemme eriävistä mielipiteistä huolimatta itse Bangkok oli oikein miellyttävä kokemus ja siitä saa suurimmaksi osaksi kiittää Jania, jonka kautta pääsimme suoraan mukaan paikallisten vaihtareiden arkielämään. Jo ensimmäisenä iltana lähdimme paikallisten suosimaan ostoskeskukseen keilaamaan ja kokeilemaan Suomesta vielä puuttuvaa iMax-elokuvateatteria. iMax-pöllöleffa oli mitä loistavin, vaikka tätä mielipidettä vastaan sotiikin Ranen torkahtaminen elokuvan lopussa. Rennon ensimmäisen illan päätteeksi pääsimme Janin opastuksella nauttimaan paikallisesta katuravintolasta, joka siellä päin asuvien vaihtareiden keskuudessa oli eräänlainen ravintoloiden mekka. Kyseisessä katuraflassa söimmekin päivittäin mitä oivallisempia ruokia. Etunenässä mieleen jäivät ankannokat sekä stickyrice, joita valtavasta kielimuurista huolimatta joka ilta yritimme tilata.

Eräänä iltana lähdimme katsomaan Thai-nyrkkeilyä Bangkokin kuuluisimpaan halliin, Lumpini Parkiin. Jani oli käynyt jo kerran aikaisemmin katsomassa otteluita, mutta sinä iltana oli ollut todella vähän väkeä ja ottelut tasoiltaan surkeita. Tällöin Jania siis viilattiin linssiin rankalla kädellä, sillä hallin edessä on aina lipunmyyjiä on hallissa käynnissä sitten nappulaliigaa tai oikeaa miestenmätkimistä.Tälle illalle saimme kamppailulajeja harrastavasta Janista ja hänen vaihtarikaverista Mikosta seuraa otteluihin. Otteluihin mennessä kannattaa olla todella tarkka minä päivänä sinne menee, sillä toisina iltoina paikka on aivan autio muutamaa hassua länkkäriä lukuun ottamatta. Hyvänä vinkkinä myös se, että paikan edessä olevat oppaat saavat viedä kaksi ihmistä kerrallaan katsomaan paikkaa etukäteen ja tästä viimeistään näkee onko paikalla oikeasti ketään katsomassa. Meidän tappeluiltamme oli siis mitä mainioin. Iltamme kruunasi vielä halvimmat liput, joilla pääsimme paikallisten sekaan nauttimaan aidosta fiiliksestä. Aitoon fiilikseen kuului etenkin paikallisten mieletön vedonlyöntihimo. Jokaisessa ottelussa (otteluita oli illan aikana useita) liikkui suuret rahat ja oli mielenkiintoinen nähdä kuinka, jotkut resupekat joutuivat luovuttamaan suuren tukun rahaa heidän veikatessaan väärin. Sisään mennessämme, janoisen porukkamme epäonneksi vartijat takavarikoivat muidenkin urheilutapahtumien tapaan pullot seurueemme repuista, mutta nokkelat suomalaiset eivät tästä hämmentyneet vaan ottivat paikallisten kikat käyttöön. Haimme kioskista muutamia muovipusseja, joihin sekoitimme cocktailimme ennen areenalle siirtymistä. Näihin vartijat näyttivät vain peukkua ja nauroivat. Halvimmat liput otteluun maksoivat noin 25 euroa ja olivat hintansa väärtejä.

Kun Bangkokia oli ehditty kokea muutama päivä, oli poikien pakko lähteä haistelemaan uusia mantuja. Bangkokin kaduilla oli koko matkan aikana varauduttu kovasti tulviin, sillä pohjoisessa ja etelässä oli kirjoitushetkellä todella pahat tulvat ja niiden odotettiin leviävän myös Bangkokia halkovaan jokeen. Näiden selittelyjen jälkeen voimmekin myöntää että lähdimme huorien ja leidiboiden mekkaan, Pattayalle. Varmasti monille tarunhohtoinen Pattaya kuulostaa melko karulta matkakohteelta, oli reissumme kuitenkin oikein miellyttävä kokemus. Pattaya oli todella yllättäen oikein mukava kaupunki, jonka toisessa reunassa tosin sijaitsivat pahamaineinen Walking street, joka sitä ympäröivien rantateiden lisäksi olivat melkoisia lihatiskejä. Meininki oli kuitenkin pelotteluista huolimatta melko rauhallista ja rahakkaat ja iäkkäät herrasmiehet saivat rauhassa valita itselleen seuraa. Itse saimme melko rauhassa seurata meininkiä sivusta pari päivää. Pattayasta jäi käteen läjä hyvin mielenkiintoisia keskusteluita.

Allekirjoittaneet vähänkin paremmin tunteville ei liene yllätys, että Bangkokin shoppailuskene tempasi pojat mukaansa avosylin. Balin kapeaan tarjontaan ja törkeään tinkaamiseen kyllästyneille jätkille Bangkok oli oikea ostosparatiisi. Matkan aikana tulikin ostettua iso läjä tavaraa itselle ja tuliaiseksi. Shoppailutiimimme suositteleekin erityisesti viikonloppunsa Bangkokissa viettäville Weekend Marketia, johon matkaoppaiden mukaan laajuutensa vuoksi muita maailman isoja markkinoita verrataan. Suosittelemme kuitenkin paikan päälle menemistä ennen puoltapäivää, sillä 1-2 aikaan paikka alkaa täyttyä niin pahasti ettei meinaa happi kulkea. Weekend marketin lisäksi shoppailimme myös MBK-nimisessä keskuksessa, joka vaihtarifrendien mukaan on parhaita paikkoja suomalaisten bongaamiseen, suomea nimittäin MBK:n käytävillä kuulee jostain syystä rutkasti.

Upeimpia kokemuksia reissun aikana oli käynti kuuluisassa transu-cabareessa, jossa todella pelottavan taitavasti naisiksi pukeutuneet miehet esiintyivät 1.5 tuntia kestävässä spektaakkelissa, jossa katsojan silmää koeteltiin. Esitys mullisti käsityksen oikeasta ja väärästä, mustasta ja valkoisesta. Kuvat puhukoon sanojen puuttuessa..

Liikkuminen on luultavasti suurin syy kaikkiin haukkuihin Bangkokin hektisyydestä. Liikenne Bangkokin teillä on ruuhka-aikoina niin helvettiä, että usein taksikuskitkaan eivät suostu ottamaan kyytiin. Ilmoissa kulkeva skytrain-linjasto on vielä toistaiseksi melko puutteellinen ja jostain syystä etenkin nähtävyyksien lähelle on pakko lähteä taksin voimin. Janin mukaan taksibisnes on Bangkokissa niin valtava, että taksikuskien liitot ovat yhdessä rintamassa vastustaneet julkisen liikenteen paranemista Bangkokin alueella - tiedä häntä. Asuinpaikkamme oli kuitenkin melko lähellä skytrain -linjaa ja tämä helpotti meidän osaltamme liikkumista todella paljon. Auto- ja metroliikenteen lisäksi kävimme lisäksi kokeilemassa paikallisia jokilaivoja, jotka etenkin joen tulviessa olivat todella mielenkiintoinen kokemus, sillä rannalla useat talot olivat todella pahassa kunnossa veden jäljiltä.

Thaimaan kieli on vaikea, todella vaikea. Vaihtariystävämme olivat kirjoitushetkellä opiskelleet sitä jo pari kuukautta ja eikä siltikään taksilla kotiin pääseminen koulusta ollut aivan taattu juttu. Tyypit pitivätkin usein puhelimessaan valokuvaa hyvin tunnistettavasta norsutornista ja useilla oli mukana kaikkialle mentäessä muistivihko, jossa tärkeimmät sanat oli paikallisten kavereiden avustuksella kirjoitettu. Vaikean kielen vuoksi paikallisten englanninkielentaso olikin melko nolla, joka vaikeutti pitkälti aivan kaikkea.

Kaiken kaikkiaan Bangkokin loma oli mitä mainioin! Kiitokset vielä kerran tästä kuuluu isännillemme ja voimmekin suositella lämpimästi tällaisen asumusavun vastaanottamista ja tarjoamista.Oli niin älyttömän siistiä päästä näkemään kaupunkia ja juhlimaan "paikallisten" oppaiden kanssa.