21.4.2011

Makango - Salanga - Tamale - Mole

Reissumme on jatkunut todellisella seikkailulinjalla ja edessapain on viela matka kohti Accraa. Huomenna aamulla kello nelja koko porukkamme lahtee Metro Massin busilla kohti Tamalea valmistautuen edessaolevaan 15 tunnin bussimatkaan joka vie meidat takaisin sinne mista lahdimmekin, eli Accraan.

Viime blogia kirjoittaessamme odottelimme yolla venetta, johon vihdoin paasimme aamulla kello kahdeksan. Matkustimme jattikokoisella moottoriveneella sadan ghanalaisen ymparoimana Makangoon, ja onneksemme teimme matkaa vain tunnin, silla edessa oli viela monen tunnin matka Tamalen kautta Moleen. Paastyamme Makangoon olimme iloisia, silla moottoriveneen suuresta matkustajamaarasta huolimatta saimme itsellemme paikat trotrohon ja paasimme jatkamaan reissua. Iloa kesti kuitenkin vain noin puolen tunnin ajan kunnes menopelimme akseli hajosi ja matkanteko keskeytyi keskelle autiota tieta. Odottelimme tien varressa auringon helottaessa suoraan yllamme ilman vetta etta kuskimme irrottaisi renkaan ja korjaisi trotron taas ajettavaan kuntoon. Onneksi huumorintajumme oli viela tallella ja jaksoimme uskoa kuljettajan autonkorjaustaitoihin.

Salagassa vaihdoimme trotrota jotta paasisimme Tamaleen. Huonoksi onneksemme tamakin trotro oli lievasti sanottuna epakunnossa ja matkan teko oli kaikkea muuta kun juhlaa. Trotron rahastaja hyppasi vahan valia ulos autosta katsomaan onko kaikki tarvittavat osat viela tallella ja taisimme tehda muutaman pysahdyksenkin pienten kunnostustoiden ajaksi. Koska olimme valvoneet koko edellisen yon nukuimme lahes koko ajon ajan, mutta se miten siihen pystyimme on vielakin arvoitus. Hiekkatie oli todella kuoppainen ja koko trotro tarisi niin ettei edes puhuminen normaalilla aanella ollut mahdollista. Riikka veteli sikeita niin antaumuksella, ettei hanta edes hairinnyt se etta koko paa oli valilla ulkona trotron ikkunasta. Yritimme ikuistaa nayn myos kameralle, mutta valitettavasti otokset eivat onnistuneet parhaimmailla mahdollisella tavalla.

Olimme perilla Tamalessa neljan aikoihin paivalla ja ruokailun jalkeen oli vuorossa trotron hankkiminen kohti Molea. Lopulta saimme hankittua oman trotron ja privaatti kuljettajan, joka lahtisi kanssamme ajamaan Ghanan kuoppaisinta ja vaikeasti ajattevinta tieta. Matkantekoa ei tehnyt yhtaan helpommaksi se etta taivas salamoi ja vesi kasteli penkkimme. Jossain vaiheessa ihmettelimme miksi trotron sisalla on niin kylma, mutta syy selvisi heti kun huomasimme etta yksi ikkunoista oli pudonnut tielle kesken matkan. Menopelimme myos sammui yhtakkia, mutta kun akku oli saatu vaihdettua yon pimeydessa oli matkanteko taas mahdollista. 140 kilometrin matka kesti noin viisi tuntia ja kun lopulta olimme yolla kahdelta perilla ei meilla ollut mitaan muuta mielessa kuin suihku, jotta saisimme itsemme puhtaaksi kaikesta hiesta, liasta ja punaisesta hiekasta. Nukahdimme kaikki minuutissa onnellisena siita, etta olimme paasseet ehjina perille epaonnekkaista koettelemuksista huolimatta.

Keskiviikko aamulla kahdeksan aikaan juoksimme yopaidoissa katsomaan elefantteja. Istuimme nakoalaterassilla ja tuijotimme haltioituneina kun suoraan edessamme alhaalla laaksossa norsut kylpivat lammessa. Naimme kun elefantit pussasivat toisiaan ja ottivat karsasuihkuja viilentyakseen Afrikan helteessa. Palattuamme huoneemme terassille saimme seuraa apinoista, jotka hengailivat muutaman metrin paasta meista. Paivan vietimme uimaltaalla ja teimme myos kahden ja puolen tunnin safari kavellen pusikoissa. Emme enaa nahneet norsuja, mutta sen sijaan saimme ihailla antilooppeja, kobeja, villisikoja, apinoita ja erilaisia lintuja.

Torstaina lahdimme aamusafarille kello seitseman, mika oli varsinainen ihmesuoritus meilta laiskiaisilta. Olimme ehtineet kavella vain muutaman minuutin verran kun naimme jattikokoisen norsun suoraan edessamme. Norsu soi juuria rauhallisena kun me rapsimme innoisamme valokuvia. Jatkoimme matkaa eteenpain ja naimme taas kasapain elaimia, talla kertaa myos niilinkrokotiileja. Safarin lopulla saimme viela todistaa muutaman metrin paasta seitseman norsun kylpemista lammessa. Onnellisena kaikesta kokemastamme menimme aamupalalle ja leikkimaan uima-altaaseen lounaaseen asti.

Sisukkaina suomalaisina jatkoimme actionhenkista reissuamme ja paatimme vuokrata pyorat joilla ajoimme yhteensa 12 kilometria kuoppaista hiekkatieta pitkin Larabangan kylaan. Larabangan kyla on noin 4000 asukkaan muslimiyhteiso, jossa sijaitsee myos Ghanan vanhin 1400-luvulla rakennettu moskeija. Vaikka pyoraily ottikin koville yli 30 asteen helteessa annamme silti kaiken kunnian Larabangan kylan naisille, jotka joutuvat kantamaan joka ikisen tipan kylan kayttamasta vedesta paansa paalla kahden kilometrin paassa olevasta kaivosta. Sen rinnalla urhea, hikinen urheilusuorituksemme oli lasten leikkia.

Mahtava Molen luonnonpuisto on nyt koettu, vaikka norsuja ja apinoita tuleekin ikava. Edessa on enaa tuskallinen reissu Accraan, emmeka voi muuta kuin toivoa etta se on sujuvampi kuin tullessa. Jos suunnitelmat kayvat toteen olemme perjantai yona kotona ja paasemme juhlimaan lauantaina laksiaisiamme. Kolme kuukautta on mennyt nopeasti ja eika nyt auta kuin myontaa totuus etta Ghana vaihtuu Suomeen. Viikon paasta olemme jo lentokoneessa valmiina viettamaan vappua!!!

Aurinkoiset terveiset ilmastoidusta FORDista Riikalta, Annilta ja Lauralta!