22.3.2011

Moi Pellet! :)

Viime viikko oli jälleen täynnä toimistotyötä, bisnestapaamisia ja iloisia kohtaamisia lasten kanssa!

Työhömme kuuluu julkisissa kouluissa olevien oppilaidemme koe maksujen maksaminen. Maanantaina kävimme muutamassa koulussa maksamassa koemaksuja ja jaoimme samalla opettajille infolehtisiä järjestömme toiminnasta. Yritämme parantaa yhteistyötä järjestömme , oppilaiden huoltajien ja opettajien kanssa, jotta toimintamme olisi sujuvaa. Tarkoituksenamme ei ole huolehtia oppilaiden kaikista maksuista, vaan yritämme saada myös vanhemmat ottamaan vastuun lapsensa koulunkäynnistä. Monesti vanhempien prioriteeteissa lapsen koulunkäynti ei ole ensimmäisenä, vaan edelle menevät esimerkiksi uudet vaatteet hautajaisiin. Tietenkin on vanhempia ja huoltajia, jotka eivät yksinkertaisesti pysty rahoittamaan huollettaviensa koulunkäyntiä.

Olemme käyttäneet suunnattomasti aikaa uuden kummilapsi järjestelmän kehittelyyn. Tarkoituksenamme on saada jokaiselle lapselle oma pysyvä kummivanhempi, jonka avulla tuetaan lapsen koulunkäyntiä aina valmistumiseen asti. Järjestömme netti- sivut ovat valmisteilla, noin 150 lapsesta on tehty haastattelu ja profiili, lisäksi olemme valmistelleet tieto paketin kummeille. Enää puuttuvat kummivanhemmat, joita alamme etsiä tällä viikolla. Katulapsen kummivanhemmuudesta kiinnostuneet voivat laittaa sähköpostia osoitteeseen [email protected] .

Tiistaina koitti ilonpäivä kun suomalainen Ville toi meille kaksi pakettia kahvia Suomesta. Nyt pääsimme eroon säännöstelyn ajasta ja voimme nauttia kahvia muulloinkin kuin aamulla. "Kyllä suomalainen kahvin tunnistaa."
Tapasimme torstaina järjestöämme neuvovan konsultin Amman. Kerroimme hänelle kaikesta tähän asti tekemästämme työstä ja saimme hyviä parannusehdotuksia jatkoa varten. Tapaaminen loi uskoa järjestömme tulevaisuuteen ja välillä on todella hyvä kuulla asioista ulkopuolisilta.

Viikon lopussa Riikka kävi kaunistautumassa paikallisessa salongissa, jossa pesu ja värin huuhtominen tapahtui kuupalla ja asiakkaan päänahkaa kammattiin hiukan kovakouraisesti. Värivaihtoehtoja oli kolme, joista parhaaksi valikoitui pirtsakka punainen. Odotusajalla katselimme ghanalaista saippua oopperaa.

Kirjoitushetkemme katkaisi jättimäisen torakan läheisyyden kaipuu, pieni hetki…

Noniin, olisittepa kuulleet Lauran huudon!

Viikonlopuksi suuntasimme Adaan, Ghanan itärannikolle, jossa hiekka, meri ja Volta järvi kohtaavat!

Tro-tro matkan jälkeen Adaan päästyämme tapasimme onneksi paikallisen, joka johdatti meidät pimeässä läpi sokkeloisen savimaja kylän ihanalle kuun valossa hohtavalle rannalle. Rannalla vasemmalla puolellamme oli Volta järvi ja oikealla puolellamme Atlantin valtameri ja niiden välisellä rantakaistaleella oli kaislamaja kylä, jossa yövyimme. Viikonloppua voisi kuvailla sanoilla hiekkainen, sillä kaikki oli rakennettu rannalle hiekan päälle, eikä edes majapaikassamme ollut lattiaa. Olot olivat kaukana luksuksesta mutta tunnelma oli ainutlaatuinen ja paikan kauneus oli henkeä salpaavaa.

Lauantai- aamuna idyllimme särkyi. Ensimmäiseksi viitisenkymmentä paikallista lasta saapui viettämään syntymäpäiviä juhlia rannalle. Musiikki soi ja lapset pitivät hauskaa vedessä leikkien. Heti sen perään saapui noin viisikymmentä amerikkalaista viidenkymmenen lapsen kanssa häiritsemään rauhaamme. Mukanaan he toivat muun muassa kylmälaukkuja, aurinkotuoleja ja - varjoja, vaahtokarkkeja, sipsejä ja omat illalliset ja aamiaistarpeet, leijoja, leluja, kalastustarvikkeita, uimapatjoja ja vehkeet lipunryöstöön. Meillä oli mukana vain kassit, joissa oli bikinit, aurinkorasvaa ja pyyhkeet, joten voitte vain arvata sitä kateuden määrää.

Meidän syödessämme iltapalaksi puolitoista tuntia odottamaamme munakokkelia, amerikkalaiset herkuttelivat mukanaan tuomilla vartailla, joita paikallinen kokki heille paisteli. Jälkiruoaksi he paahtoivat vaahtokarkkeja kokossa.

Sunnuntaina teimme kävelyretken kohtaan, jossa Volta ja Atlantin valtameri sekoittuvat. Teimme matkaa noin puoli tuntia hitaasti tallustaen, simpukoita keräillen ja välillä uiden ja emme tavanneet kuin pari kalastajaa ja rapuja. Maisemat olivat yksinkertaisesti todella kauniit ja mereltä tuleva tuuli vilvoitti mukavasti. Muun ajan vietimme järvessä pulikoiden ja aurinkotuoleilla makoillen. Suosittelemme Adaa lämpimästi Ghanassa matkusteleville. Sunnuntaina saimme venekyydin takaisin Adan kylään, josta jatkoimme matkaa kohti kotia. Matkan teko sujui kuin Suomessa, niin sujuvasti kulkuneuvojen vaihdot sujuivat.

Blogin lukemisen taustamusiikiksi suosittelemme ghanalaisen lempiartistimme 4x4:rin kappaletta Miss Doctor, jonka voi löytää Youtubesta.

Täällä Anni, Laura ja Riikka,

Terassi, Asalym Down, Accra, Ghana, Afrikka, Maapallo, Linnunrata, Universumi, Big Bang, vai miten se nyt menikään!