19.4.2011
Terveiset oisesta Yejista!

Vihdoinkin on aikaa kirjoittaa blogia, silla kello on nelja maanantai yona ja odotamme lauttaa Makangoon rukouskutsujen soidessa taustalla. Reissumme pohjoiseen on vasta alussa, mutta seikkailun ainekset ovat jo koossa!

Lahdimme matkaan sunnuntai aamuna seitseman retkelaisen voimin. Asalym Downin tukikohdassa eli terassillamme oli vilinaa ja vilsketta kun me kolme, seka Iina, Henriikka ja Susanna seka Paul otimme taksin trotro asemalle jotta matkamme voisi alkaa. Koska Ghanassa puhutaan yli 40 eri kielta eika pohjoisessa valttamatta parjaa englannilla olimme iloisia kun Paul suostui lahtemaan oppaaksemme ja pelastamaan meidat obrunit mahdollisista ongelmista. Paamaaranamme on paasta Molen luonnonpuistoon ihailemaan norsuja ja muita Ghanan kansallisaarteita seka katsastamaan milta pohjois Ghana nayttaa.

Trotro asemalle paastyamme lahdimme kohti Akosomboa ja Yapei Queen lauttaa. Matkaan meni noin kolmisen tuntia ja perille paastyamme olimme iloisia etta seuraavat 36 tuntia saisimme viettaa tilavasti lautassa ihaillen Voltan maisemia, vaikka lauttamme nayttikin vanhalta, kuluneelta rahtialukselta. Paulin paikallisille taidoille oli heti kayttoa, silla lahjoimme lautan johtajan muutamilla kymmenilla cedeilla, jotta saisimme kayttoomme Yapei Queenin lahes ainoat hytit eika meidat tarvitsisi nukkua ulkona kannella. Paasimme varauslistan ykkoseksi, mutta olimme varmoja etta koko muu matkustajavaki loisi meihin paheksuvia katseita matkan ajan. Siina asiassa olimme aivan oikeassa..

Paheksuvat katseet eivat kuitenkaan johtuneet hyttipaikoistamme vaan siita etta ihomme ja kaytostapamme olivat vaaranlaiset. Istuimme iltaa lautan kannella tuiki tietamattomina tulevan illan tapahtumista. Kuuntelimme rentoutuneena musiikkia tietokoneelta ja katselimme salamoivaa taivasta. Ghanassa on tavallista, etta taivas salamoi mutta sade ja jarahdykset puuttuvat. Siirryimme iltapalalle lautan alakertaan kun taivaalta alkoi ripahdella vetta. Hetkessa ilma muuttui myrskyksi, lautta heilui aallokossa ja tunnelma oli vahintaankin pelottava. Seilattuamme noin tunnin kamalimmalla venematkalla mita olimme ikina kokeneet kuului jysahdys ja olimme ajaneet karille. Istuimme pelastusliivit paalla valmiina pelastautumaan paikallisten rukoillessa sadan desipelin voimalla vieressamme. Lahellamme istuva mies ilmoitti Paulille etta jos lautta uppoaa se olisi meidan syymme silla emme rukoilleet, ja taman epakohdan lisaksi olimme myos vaaleaihoisia. Miehen huomautuksesta kehkeytyi riita, ja emme tienneet pitaisiko meidan itkea vai nauraa. Nauru kuitenkin voitti, silla myrsky laantui, paasimme irtautumaan karikolta eika Titanicin tarina koitunut kohtaloksemme. Ghanalaisetkin vaihtoivat rukousitkut iloisiin voitonjuhliin. Matka Voltalla paasi jatkumaan meidan mennessa helpottuneina hytteihin nukkumaan.

Seuraava paiva kului ylakannella ja hytissa istuskellen. Kuuntelimme musiikkia, rentouduimme, katselimme maisemia, nautimme tuulenvireesta, luimme, soimme ja kerroimme laadukkaita vitsejamme.Viimeiset tunnit lautassa sujuivat ryhmalaulumme siivittamana silla istuimme kannella aamukolmeen asti odottamassa ulospaasya Yapei Queenista. Odottaminen jatkuu viela tallakin hetkella ja ehka noin kolmen tunnin paasta paasemme jatkamaan matkaa toisella lautalla Akosomboon ja sielta busilla Tamaleen kohti Molea.

Vaikka nyt on yo ei uskoisi sita kun katsoo ymparille. Ihmiset ovat alasti pesulla rannassa, munaleipakoju on auki, vakea kavelee ympariinsa kantaen paansa paalla tavaraa, lapset itkevat ja kukot kiekuvat. Ainoastaan pimeys, valtava hyttysmaara ja mita kummallisimmissa paikoissa nukkuvat ihmiset paljastavat todellisen kellonajan. Muutama tunti viela ihmettelemista niin matka voi taas jatkua!

Pohjoisen matka on odotettu paatos kolmen kuukauden tyoharjoittelullemme. Olemme paiskineet kovasti toita kahdentoista viikon ajan ja nyt on aika matkustaa ja rentoutua. Viimeiset paivat Ghanassa ovat kasilla, ja kohta koittaa paluu arkeen ja Suomeen. Sita ennen kuitenkin nautimme jokaisesta hetkesta, kuumuudesta, trotro matkasta, riisiannoksista, ghanalaisten ystavallisyydesta, auringonnoususta, vedesta ja kaikesta mita eteemme osuu. Niin ja tietenkin toisistamme!

Laura, Riikka ja Bobo kiittaa!