Pohjois-Bali ja Lovina jäi taakse keskiviikkona (30.6) ja suuntana oli Kuta Beach, jossa vietettiin pari päivää ennen paluulentoa Jakartaan. Päädyttiin kaikesta dissauksesta huolimatta ottamaan vielä kerran shuttle bus, koska hinta oli varsin kohtuullinen ja kelattiin, että kai sen kerran vielä kestää. Kyydistä maksettiin 8€ ja meille luvattiin, että perille päästään neljässä tunnissa. Vertailun vuoksi Kutalta Lovinaan maksaa tuplasti enemmän. Seuraavana aamuna mentiin sitten venaamaan meidän kyytiä ja suureksi hämmästykseksi se tuli kerrankin ajoissa! Kaiken lisäksi meitä tultiin noutamaan suhteellisen uudella ja siistillä tämän vuosituhannen Toyotalla, jossa oli ilmastointi ja kaikki! :) Kyytiin tuli meidän lisäksi vain kaksi hollantilaista tyyppiä, joten auto ei ollut edes överitäynnä! Matka taittui siis normaalia huomattavasti mukavammin.

Kutalla muisti jälleen minkä takia ei viihdy noissa turistirysissä. Mesta täynnä kaiken maailman turria ja niiden kusettajaa lukuisine myyntikojuineen. Noh, kuitenkin Kutalta saatiin se mitä lähdettiin hakemaan, eli shoppailtiin enemmän kuin tarpeeksi! :) Mesta sijaitsee myös suht lähellä Denpasarin lentokenttää, josta meillä oli lento Jakartalle, joten sijainninkin kannalta siellä kannatti viettää pari vikaa päivää Balilla. Kutalta oli alkuun hankala löytää edes kohtuullista majoitusta, koska kaikki mestat oli täynnä tai sitten kämpät oli vaan niin hirveitä pommeja. Oltiin edelliset viikot majotuttu suht edullisesti ja varsin mukavissa kämpissä, joten alkuun mestat ja hintataso tuntu todella kohtuuttomilta. Hinta&laatusuhde aivan perseestä! Heinä- ja elokuu on jo Balilla high seasonia, joten edelliseen käyntiin verrattuna kämpän löytäminen oli huomattavasti työläämpää. Parin tunnin etsimisen, kamojen roudaamisen ja vitullisen hikoilemisen jälkeen löydettiin sitten rantsun läheltä kohtuuhintainen hostelli. Siinäkin mestassa oli vissiin vaan yksi huone vapaana ja sekin oli "sviitti". Noh, huoneessa ei muuta sviittiä ollutkaan kuin nimi :) Sekin oli loppujen lopuksi aikamoinen läävä ja varsinkin kosteutta riitti aivan saatanasti, joten esim. pyyhkeiden kuivattaminen oli aivan mahdotonta. Muutenkin varmaan joka toisessa kämpässä, missä ollaan budjattu, on ollut jonkun sortin kosteusvaurio, ainakin hajusta päätellen. Usein vessoissa ei ole edes minkään sortin ilmanvaihtoa, ikkunasta puhumattakaan, joten ihmekkös että kosteutta riittää. Seuraavana päivänä otettiinkin sitten hatkat siitä homeluolasta ja sillonkin kyllä etsimiseen meni taas pari tuntia ja loppujen lopuksi päädyttiin melkeen edellisen mestan vieressä olleeseen hotelliin, jossa vietettiin muuten myös meidän eka yö Balilla ja Kutalla (mesta missä tuli vedet vessan katosta sisään =P). Siinäkin kämpässä oli jälleen aivan hirveä haju, mutta muuten mesta oli mukavampi. Uima-allaskin löytyi, mutta sitä ei valitettavasti keritty kokeilemaan.

Perjantaina (2.7) oli sitten lento takas Jakartaan ja lähdettiin kentälle hyvissä ajoin. Jakartaan paluu ei kyllä voinut vähempää kiinnostaa, koska siellä tuli alku reissulla vietettyä aikaa ihan tarpeeksi ja mesta on muutenkin suhteellisen syvältä. Meidän lennon piti lähteä kuudelta, mutta päästiin matkaan vasta kasin aikoihin, joten jo siinä vaiheessa tiedettiin, että kämpän etsiminen iltamyöhään Jakartasta tulee varmasti olemaan hankalaa. Jakartassa oltiin paikallista aikaa ysin aikoihin (-1h Baliin verrattuna, eri aikavyöhyke) ja kentältä päästiin ulos todella nopeesti. Reput tuli välittömästi kuin päästiin koneesta ja sen jälkeen dallattiinkin suoraan kentältä pihalle. Mitään turvatarkastuksia ei enää ollut. Balin kentän turvatarkastuksesta saatiin muuten läpi 1,5litran vesipullokin, joten siellä ei paljoa turvatarkastuksista iloa ollut. Tervetuloa Balille terroristit! Mutta takaisin Jakartaan.. Kentältä otettiin jälleen DAMRI-dösä alle, jolla painettiin kohti Gambirin steissiä, joka sijaitsee lähellä Jalan jaksaa, jonne oli taas tarkoitus majoittua. Gambirista sitten mittari-autolla Jaksalle, jossa oli aivan saatanallinen meininki päällä fudiksen mm-kisojen takia. Siinä sitten kämppää etsimään ja suurin osa mestoista oli toki täynnä, osassa mestoista oli aivan saatanasti moskiittoja, kuten myös torakoita tuli bongattua, joten ne ei paljoa kiinnostaneet. Myöskin matka- ja elämänkumppani kaipaili vessanpönttöä, jota ei todellakaan joka luukusta löydy, joten senkin puutteen takia jouduttiin muutama reiällä varustettu huone hylkäämään :) Vitullisen etsimisen ja alkavan aviokriisin (=D) jälkeen päädyttiin ekaan (ja kalleimpaan) mestaan mitä oltiin ziigattu. Kämppä maksoi reilut 20e yöltä, joten ei meidän budjetti siihen kaatunut, mutta se(kin) oli aikamoinen pommi. Varsinkin kuin kelattiin millasissa mestoissa oltiin aiemmin budjattu paljon pienemmällä rahalla. Johonkin oli kuitenkin yöksi päästävä ja Jossu vaati vessanpönttöä, joten se otettiin. Itseänikään ei kyllä aiemmin ziigatut moskiitto- ja torakkamajat paljoa kiinnostaneet. Jälleen seuraavana aamuna oli sitten lähdettävä etsimään uutta majoitusta, koska sen hetkisen paikan hinta&laatusuhde ei todellakaan tyydyttänyt. Etsimiseen meni taas tovi ja lopuksi päädyttiin mestaan, missä vietettiin ensimmäinen yhteinen yö Jakartassa. Sekin oli kyllä ensi kysymällä täynnä, joten tuurilla saatiin sieltä huone myöhemmin kun uudestaan käytiin kyselemässä. Kämppä säädön jälkeen lähdettiin sitten vähän ziigailemaan mulle jo liiankin tutuksi tulleita lähikulmia ja ostelin myös vähän kledjuja. Jossu ei harmikseen löytänyt mitään mieleistä. Illalla sato tunnin verran vettä aivan kaatamalla ja kadut tulvivat vedestä. Säätyyppi tuntui siis pysyvän edelleen täysin samana kuin edellisillä vierailuilla Jakartassa.

Seuraavana päivänä (sunnuntai) lähdettiin sitten heti aamutoimien jälkeen kohti Jakartan eläintarhaa (Raguna Zoo), joka sijaitsee toisella puolella kaupunkia. Kyseltiin respasta, että miten mestoille pääsis parhaiten ja jäbä neuvo ottamaan Kopajan, joka on paikallinen minidösä, jotka on suht huonokuntoisia ja todella vanhoja. Penkit on muovisia ja suurin osa paskana, autot kukkii mukavasti ja ilmastointina toimii jälleen kerran ikkunat ja ovet auki -menetelmä. Kyytiin hypättiin lennosta ja matkasta maksettiin 20 centtiä. Meillä ei ollut oikeen hajua kauan matka kestää, mutta kelattiin, että ehkä siinä vois mennä joku max tunti. Liikenne oli jälleen kerran aivan saatanan solmussa ja ruuhkat oli ihan älyttömiä. Puolet matkasta seistiin pakokaasun ja muun paskan seassa täysin liikkumatta ja tunnelma oli katossa. Hien eritystä ja vitutusta en viitsi alkaa edes kuvailemaan. Matkassa meni sitten loppujen lopuksi vajaa kaks timmaa ja perille päästiin suht huonovointisina. Neste, sokeri ja suolavajarit oli parin tunnin hikoilun takia suht massiiviset, eikä meillä myöskään ollut mitään tarkempaa hajua, mistä se saatanan eläintarha edes löytyy. Joku kartta meillä oli, mutta sekään auttanut paskan vertaa. Myöskään yhtään ainutta opastetta ei näkynyt missään, joten taas ei auttanut muu kuin kysellä paikallisilta. Paskat nekään mitään enkkua bamlaa, joten huudeltiin sitten vaan tiikeriä ja näyteltiin kuvia ja niin löytyi jonkun sortin yhteisymmärrys :) Oltiin kuitenkin koko ajan suht lähellä eläintarhaa ja löydettiin jälkeen päin kelattuna perille suht helposti. Perille kun päästiin niin huomattiin, että jengiä on mestoilla aivan helvetisti. Eräs paikallinen mimmi kertoi, että koululaisilla alkoi juuri lomat, joten siitä johtuen paikallisia on liikkeellä normaalia enemmän. Niin niitä todellakin oli ja ryysis oli aikamoinen. Täällä(kään) ei aasialaiseen tapaan ymmärretä hevon helvettiäkään jonottamisen päälle, joten lippujen ostaminen oli taas aikoimoinen elämys, tai melkeen kokemukseksiksi pitäisi varmaan kutsua. Jossu jäi suosiolla venaamaan, kun mä lähdin muun väkijoukon sekaan rynnimään tarkoituksena ostaa meille tiketit. Tän 1,5 kuukauden aikana mitä täällä oon viettänyt, niin oon tullut siihen johtopäätökseen, että paikallisilla ei ole yhtään minkäänlaista organisointikykyä. Kaikki asiat tehdään aina päin persettä, tai vaihtoehtoisesti vitun vaikeesti. Tätä voisi varmaan kutsua myös kulttuurieroksi, mutta ei se pelkästään sitä ole. Eläintarhassakin jengiä oli varmaan kymmenia tuhansia ja lippuluukkuja oli tasan yksi! Siis mitävittua?! :D Siinä sitä sitten "jonotettiin" ja koetettiin tikettejä saada. Meinasin jo pari kertaa heittää hanskit tiskiin, koska oli mitta niin täysi, kuin se vaan olla voi, mutta kuitenkin päätin, että periksi en anna ja ne saatanan liput ostetaan vaikka väkisin! Vitullisen rynnimisen jälkeen oli sitten kaksi lippua kourassa ja piti enää selvitä väkijoukon seasta pois ehjin nahoin. Siinä vaiheessa metrin kokoinen kyrpä otsassa sitten vedin vanhalla kunnon kyynerpää taktiikalla eteenpäin ja kelasin, että läpi mennään vaikka väkisin ja muutama vinosilmä siinä sitten taisikin jyrän alle jäädä :D Jossun mukaan vihaisia huutelointeja sain kuulemma perässä, mutta ei voinut vähempää kiinnostaa siinä vaiheessa. Ja samaa kyynerpää taktiikkaa käytti siis myös paikalliset, että en siinä mielessä ollut poikkeus. Poikkeavaa oli vain länsimaalainen olemukseni, joka heitä vissiin häiritsi.

Vihdoin kun sisään päästiin, niin alettiinkin etsimään meitä kiinnostavia elukoita, eli Komodon varaania, kirahveja, seeproja ja virtsiksia, eli virtahepokatteja! Virtsahevot löytykin suht nopeesti ja niitä pällisteltiin hetki, kunnes huomattiin, että paikallisia kiinnosti huomattavasti enemmän meikäläiset kuin itse eläimet! Varsinkin Jossun vaalea olemus herätti huomiota ja sai jokaisen silmäparin katsomaan perään. Joka-vitun-ikisen! Alkuun asia ei sinäänsä meitä vaivannut, mutta hetken palloilun ja lukuisten valokuvausten (tai niiden yrityksen) jälkeen alko hermot olemaan kireellä. Samaan syssyyn Jossun släpäri (sandaali) sanoi vielä sopimuksensa irti, joten Josanderi dallaili sitten yhdellä sandaalilla ja sekös paikallisia huvitti. Moni nauroi paskasta naurua aivan päin naamaa ja sormilla toki osoiteltiin myös. Valokuvien ottamista unohtamatta. En tiedä monta kuvaa meistä otettiin ja kuinka monen facebook-sivustolle päädyttiin, mutta varmaan aika monen. Kuvaotsikkona varmaankin "minä ja valkoinen nisäkäs" tyyliin. Osa jengistä sentään kysyi, että saako ottaa kuvan, mutta moni myös yritti tehdä sitä salaa ja osa tuli jopa väkisin repimään meitä (lähinnä Jossua) kuviin. Porukka myös yleensä kysyi aina multa, että saako sun puolisosta ottaa kuvan!? No ei todellakaan saanut :D Puoliso ei oikeen ollut halukas kuvattavaksi =P Kaikesta tästä säätämisestä ja tuijottamisesta huolimatta sentään nähtiin niitä elukoitakin! :) Tiikereitä riitti moneen lähtöön, kuin myös apinoita, jotka kieltämättä alkaa olemaan jo todella nähty =P Sen verran monta on tällä(kin) reissulla tullut nähtyä. Ronsuja myös oli, karhuja, lintuja (joo, nähty on jo neki :D) ja lopuksi bongattiin vihdoin Komodon varaanit, jotka on siis maailman suurimpia liskoja. Kengurut, kirahvit ja seepratkin nähtiin vielä ennen pois lähtöä. Sisäänpääsymaksu oli muuten 4000 rupiaa, eli 40 centtiä! Eikä tuhansien ihmisten seassa ollut meidän lisäksi kuin kolme turria, joten ilmankos huomiota saatiin osaksemme. Mesta meni boseen viideltä ja lähdettiin itsekkin vasta niihin aikoihin sieltä pois. Kelattiin kyllä, että ehkä se ei ole kovin fiksua, koska ruuhkat on varmaan taas aikamoiset. Haluttiin kuitenkin nähdä niitä elukoita ja koska alue oli todella iso (185 hehtaaria) niin aikaa siinä meni. Mestoille mentiin varmaan joskus yhen aikoihin, joten kyllä siinä nelisen timmaa mestoilla oltiin.

Takastulomatka olikin sitten vielä vittuimaisempi kuin menomatka. Ruuhkat oli vielä överimpiä ja matkaan meni joku 2,5 tuntia! Pelkästään ensimmäisen kilometrin taittamiseen meni aikaa tunti! Ei mitään järkeä.. Nestehukka myös puski päälle matkan aikana aika kiitettävästi, vessahädästä puhumattakaan. Nestehukka, saasteet jne. sai myös Jossulle aikaan kovan päänsäryn, joka jatkui vielä eilenkin. Mulla taas on ollut lenssua tässä pari päivää, johtuen edellisen huoneen tuulettimesta. Ilman tuuletinta on mahdoton nukkua lämmön takia ja siinä kun sama homeinen ilma kiertää koko yön, niin ihmekkös tuo. Ei ole eka kerta tällä reissulla.

Eilen oli tarkoitus mennä "Monakselle", joka on siis se kansallismonumentti, jossa itse kävin jo aikaisemmalla vierailulla täällä, mutta kelattiin käydä vielä Jossunkin kanssa siellä ziigailemassa maisemia. Sielläkin oli jengiä aivan tajuton määrä ja oltiin jonossa melkeen tunti, jonka aikana päästiin ehkä metrin verran eteenpäin ja matkaa oli vielä hissille kymmeniä metrejä. Siinä vaiheessa kelattiin sitten jättää homma siihen ja Jossun osalta maisemat jäi sitten näkemättä. Eipä ne kyllä kovin ihmeellliset ois ollutkaan. Monaksellakin muuten paikalliset kyttäs meitä aika kiitettävästi ja yrittivät kovasti ottaa kuvia. Korostan sanaa "yritti" :D Suurin osa kuvista kyllä jäi jälleen ottamatta, koska me ei suostuttu olemaan niiden apinoita ja valokuvauksen kohteita. Käytiin myös pyörimässä kaupoilla, mutta tyhjin käsin sai palata. Tänään illalla onkin sitten lento himaan ja tää reissu alkaa olemaan tässä. Nopeestihan tämä taas meni ja kokemuksia tuli kyllä enemmän kuin tarpeeksi. Moni olis kyllä voinut jäädä myös kokematta =P Illalla on siis edessä taas mukava 24 tunnin lentomatka kotiin Singaporen ja Istanbulin kautta ja mulla on aivan hirveä flunssa päällä, joten matkasta tulee varmaan toudella mukava =P Toivottavasti joku on jaksanut juttuja lukea. Reissumies (ja -nainen) kuittaa.

To be continue.

-Jussi