Paskataudin taltuttua torstaina (3.6) lähdettiin kohti Jakartan lähellä sijaitsevaa "thousand island" saarirykelmää, joka koostuu noin 140 saaresta, eikä suinkaan tuhannesta niin kuin nimi antaa ymmärtää. Tehtiin etukäteen taustatutkimusta siitä, että mille saarelle kannattaisi paukkia. Osa saarista on asumattomia, osa privaattiomistuksessa ja osassa on turismia. Netissä surffatessa osui sitten silmään saari nimeltä "Pramuka", ja hieman enemmän asiaan tutkittuammen päätettiin lähteä sinne. Saarella ei pitäisi turismia juurikaan olla ja majoituksen pitäisi olla halpaa, tai ainakin näin oli ollut viime vuonna, kun joku random mimmi oli siellä käynyt (bongattiin googlettamalla sen blogi) jossa kertoi bungalowien kustantavan 5-30$. Aamulla sitten lähdettiin ajoissa matkaan. Mulla oli unta takana neljä tuntia ja kieltämättä vitutti herätä aamulla. Heräämistä kuitenkin motivoi ajatus paratiisisaaresta, joten se auttoi jaksamaan. Kämpiltä otettiin taksi Ancolin satamaan, josta botskit saarille lähtee. Satamasta meidän botski löyty aika kivuttomasti. Satamaan päästäkseen täytyi maksaa vielä 13000 rupian (1,3e) sisäänpääsymaksu. Satamasta sitten ostettiin tiketit botskiin, joka kustansi 32000 rupiaa (3e). Marko oli muuten käynyt edellisenä päivänä kyselemässä hintoja sataman porteilla ja sille tarjottiin speedboattia Pramuka islandille hintaan 500000 rupiaa (50e!), joten kannatti taas ottaa asioista selvää ja mennä sillä millä paikallisetkin. Botski oli snadi, ehkä kakskytpaikkanen, mutta ihan siisti lasikuituvene, eikä mikään vanha puinen romu. Varmaan sanomattakin selvää, että oltiin jälleen ainoat länkkärit siinä kyydissä.

Matka saarelle kesti ehkä 45 minsaa ja perille päästyämme aloimme oitis etsimään bungalowia. Ekassa mestassa meille sanottiin hinta 300000 (30e!) rupiaa! Ja kelattiin, että pidä mökkis, tolla hinnalla syödään viikko. Päätimme jatkaa etsimistä, vaikka infernaalinen kosteus puskikin päälle. Tokassa mestassa hinnaksi kerrottiin 350000, kelattiin, että ei voi olla totta! Mitä pelleilyä tää on.. Tolla hinnalla luksustelis melkeen missä hotellissa tahansa täällä päin. Ei voitu käsittää. Kelattiin sitten, että aletaan tinkimään ja katotaan miten alas se hinta menee. Onko paljokin ilmaa/länkkärilisää välissä. Tääkin mesta, niinkuin edellinenkin, oli aivan tyhjillään. Bungaloweja oli useampi, mutta kaikki tyhjinä. Aateltiin siinä sitten, että ei ne varmaan tyhjinä niitä ala pitämään ja varmasti hinta tosta tippuu. Saatiinkin hinta sitten tiukan väännön jälkeen 150000 rupiaan, eli 15 euroon. Toikin hinta on aika överi yhestä bungalowista, joka nyt ei mikään ihmeellinen ollut. Tosin ilmastoinnilla varustettu (mitä me kyllä ei edes tarvita) kateltiin siinä sitten ympärillemme, jossa näkyi vaan paskainen "ranta" siis hiekkaa, mikä oli täynnä kasvistoa ja kaiken maailman jätettä. Päätettiin, että ei todellakaan tähän jäädä. Jatketaan etsimistä, pakko löytyä edullisempiakin mestoja miellyttävämmällä miljööllä. Seuraava setä heitti sitten meille hinnan pöytään, joka oli puoli miljoonaa rupiaa! Eli 50euroa. Me alettiin jo nauramaan, että tolla hinnalla saadaan viiden tähden hotelli. Ei olla maksamassa. Etsintä jatkui samaa rataa samoilla tuloksilla ja oltiin aivan ihmeissään. Ei tää voi olla totta?! Koko saarella ei ollut yhtäkään länkkäriä, kaikki bungalowit tyhjinä ja saari muutenkin kaikenlaista roskaa ja paskaa täynnnä. Myöskin rottia bongattiin. Oltiin aivan hiestä märkinä ja nestehukka oli överi. Haettiin vettä ja alettiin kelaamaan mitä tehdään. Mennäänkö siihen halvimpaan bungalowiin, mikä sekin on ylihintanen vai lähetäänkö veks. Siinä "halvassa" bungassakaan ei kyllä maisemat päätä huimannut ja päätettiin jättää väliin. Jos olis ollut edes hammock ja ranta vieressä, niin oltais varmaan jäätykkin, mutta paskat.

Kaikki mahdolliset kirosanat tuli molemmilta. Kelattiin vaan, että miten tääkin voi mennä näin perseelleen. Tän piti olla halpa paratiisisaari?! Vittu tää mitään paratiisia oo nähnytkään. Jos se mesta olis ollut joku juppipaikka läskeine turisteineen, niin oltais ymmärretty noi hinnat, mutta kun siellä ei ollut turrin turria, niin ei vaan voitu käsittää. Ostettiin sitten botskitiketit takas Jakartaan ja oltiin aivan kypsiä. Venattiin vaan, että botski tulis ja päästäis veks. Kun botski saapui, niin sen botskin "kapteeni" alkoi huitomaan, että ei tää oo teidän vene, teidän vene on tuolla noin, osoitti jonnekkin hornan kuuseen ja sanoi, että se lähtee kahden tunnin päästä! Siinä vaiheessa meinas jo tulla aivan totaalinen hermovaurio molemmilla ja alettiin selittämään, että tää todellakin on meidän botski, näytettiin tikettiä ja sitten äijäkin oli jo samaa mieltä ja kehotti meitä menemään botskiin istumaan. Päästiin botskiin ja taas alko hirvee hulabaloo. Meille tultiin taas eri henkilön toimesta sanomaan, että ootte väärässä botskissa. Me ei enää tiedetty miten päin olis pitänyt olla. Loppujen lopuksi vaihdettiin sitten botskia, mutta se toinen botski onneks lähti kuitenkin heti matkaan, joten hirveen säädön jälkeen päästiin kuitenkin ajallaan paluumatkalle sinäänsä täysin turhalta saarimatkalta. Menomatkalla kyyti oli oikeinkin mukavaa ja rauhallista, merikin oli tyyni. No takastulomatkasta ei todellakaan voi samaa sanoa! Merenkäynti oli vähän kovempi ja kapu tykitti botskilla sen minkä siitä irti sai. Pelättiin jo, että se koko paska levii, koska pauke oli aikamoista. Hengissä päästiin kuitenkin perille. Satamasta sitten dösä alle ja painettiin takas "meidän" kulmille Jalan Jaksaan. Vitutti ja väsytti. Marko vittuuntuneena kävi vaihtamassa lentonsa balille aikaisemmaksi ja lähti sinne jo tänään. Alkuperäinen pläni oli siis lentää sinne meidän kanssa keskiviikkona, mutta se meinas, että Jakarta on todellakin jo nähty! Noh samaa mieltä oon minäkin, mutta Jossu tulee tänne tiistaina ja keskiviikkona meillä on tosiaan vasta se lento, joten siihen asti olis täällä sitten lusittava.

Eilinen ja tää päivä on menny vaan aika lailla aikaa tappaessa. Tää Jakarta ei vaan kolahda oikeen mitenkään, vaikka iso stadi onkin ja yleensä näissä viihdyn. Täällä on vaan jotenkin todella harmaata, paskasta kaikkialla ja paska itsessään myöskin haisee. Saasteita ja liikennekaaosta, ei edes Aasian mittapuussa mitään halpaa ja julkinen liikenne suht perseestä. Jotain tekemistä on kuitenkin keksittävä ja eilen vierailin sitten mestassa nimeltä Monas "national monument", joka sijaitsee saatanan ison puiston keskellä ja on 132 metriä korkea. Huipulle pääsee hissillä pientä 7500 rupian (alle euron) korvausta vastaan. Ennen huipulle menoa poikkesin myös monumentin yhteydessä olevassa museossa, jonne pääsi myös pientä 2500 rupian korvausta vastaan. Noh, museossa mua lähinnä kiinnosti ilmastointi :D Siellä oli viileetä ja hetken siellä sitten pällistelin ja jäähdyttelin, kunnes lähdin kohti huippua. Huipulle mentiin hissillä. Matka ei montaa sekuntia kestänyt ja maisemat oli ihan kivat. Sieltä näkyi ihmeen pitkälle vaikka ilman saastepitoisuudet onkin aika huimia. Napsin muutamat kuvat ja lähdin takaisin alas.

Monumentin pihalla oli samaan aikaan käynnissä jotkut militaariset toimet. Sotilaita oli kuin muurahaisia pesässä ja aikamoinen huuto päällä. En tiedä sitten mikä oli homman nimi. Pällistelin sitä touhua siinä hetken ja jatkoin sitten matkaa takas kämpille päin. Tänään kävin samalla suunnalla katsomassa Kaakkois-Aasian suurinta moskeijaa, jota vastapäätä on muuten todella iso katedraali! Muuten oonkin vaan tappanut aikaa ja välillä rampannut vessassa. Varpusparvi on jälleen palannut parin päivän poissaolon jälkeen. Nyt ei sentään kuumetta ole, eikä oikeestaan muutenkaan huono-oloisuutta tms.

Ei tää nyt ihan nappiin oo taaskaan menny, mutta minkäs teet. Aina ei voi voittaa. Toivottavasti Balilla pääsis sitten levyttämään beachilla oikeen kunnolla ja auringon lisäksi onnikin olisi paremmin myötä. Auringosta tuli mieleen, että täällä on muuten satanut vissiin joka päivä kun on täällä ollut. Yleensä on tullut vaan kovia kuuroja, mitkä kestävät vain hetken. Esim tänään on tullut kolme todella rankkaa sadekuuroa, joista yks kasteli mut aika totaalisesti, vaikka palmun suojaan piiloon loikinkin. Varsin näyttävää ukkosta on myöskin ollut tarjolla joka päivä. Eilen illalla oli varmaan tähän asti rankin. Salamoi oikein kunnolla ja vettä tuli kuin sieltä kuuluisasta Esterin perseestä. Täällä(kin) on kyllä jo dry season päällä, joten jatkuva sade kyllä ihmetyttää. Noh sinäänsä se ei ole kyllä haitannut, ehkä päinvastoin, ilma vaan raikastuu aina hetkeksi sateen aikana ja sen jälkeen. Toivottavasti tuolla idässä sitten säät suosivat paremmin, siellä kun on tarkoitus sitä beachlifeä viettää!