Lähdettiin Jakartasta kohti Sumatraa Perjantaina ja matka meni ihan mukavasti lokaalidösässä lokaali seurassa. Dösä lähti kasilta Jakartasta ja oli perillä joskus 3.30. Matka kesti siis bout 7,5 timmaa, josta 2,5 timmaa oltiin botskissa. Matkalla en nukkunut minuuttiakaan, Marko jonkun verran. Kun saavuttiin Bandar Lampungiin, niin oli aivan pimeetä ja meillä ei ollut harmainta aavistustakaan missä oltiin. Äijä tuli vaan huutelemaan, että nyt ulos dösästä :) Siinä sitten oltiin jossain middle of nowhere dösärillä. Snadin ihmettelyn jälkeen alettiin kyselemään jengiltä, että onks tää ees oikee mesta? Ja kyllähän se sitten olikin. Noh seuraava ongelma oli, että mites päästäis dösäriltä pois ja mihin mennään yöksi. Meillä oli tiedossa koko mestasta yksi kadunnimi, jossa piti olla "budjettihotelleja". Siinä sitten taas dösärillä kyseltiin lokaaleilta, että mites tonne kadulle pääsis. Porukka sit viittoili siihen malliin, että se on todella kaukana ja teidän pitää mennä sinne dösällä, joka lähtee klo 07. Noh kelattiin, että eipä oo muuta mahdollisuutta kun jäädä dösärille venaamaan 3,5 tunniksi. Marko veti siinä penkeille levyksi ja mä vahdin kamoja.

Klo 5.45 jengi alko sitten kuitenkin huitomaan, että tossa on teidän dösä hypätkää siihen! Niinhän me sitten toimittiin ja sillä päästiin ainoalle kadulle joka mestasta tiedettiin. Seuraavat pari tuntia koitettiinkin sitten kovasti löytää majoitusta, mielellään mahdollisimman edullista sellaista. Koko kaupungissa ei sitten ilmeisesti ole yhtäkään guesthousea, eikä hostellia ja jokainen hotelli oli täynnä mitä löydettiin. Kello oli 09 aamulla ja mulla oli unta takana tasan nolla tuntia ja Markolla vähän enemmän, oltiin aivan paskasia ja kieltämättä suht vittuuntuneita. Päätettiin kuitenkin käydä sitten tekemässä vielä uusinta kierros hotelleihin joista oltiin jo kysytty kämppää, jos jostain olis vaikka vapautunut joku luukku. Sitten vihdoin kämppä löydettiinkin kun alettiin uusintarundia tekemään. Fiilis oli aika jees! Kämppä oli/on meidän standardeilla suht luxus. 20€ siitä yhteensä maksetaan, mutta on sitten aaceeta ja weeceetä, jääkaappia, aamupalaa ja ihan petivaatteetkin! =) Kämpille kun päästiin, niin otettiin välittömät suihkut ja mentiin nukkumaan muutamaksi tunniksi. Loppupäivä meni iisisti lähikulmia ziigaillessa ja jatkosuunnitelmia kelaillessa.

Lauantaina alettiin sitten tosissaan kelaamaan, että mihis tästä jatketaan, koska tässä mestassa itsessään ei juuri näkemistä ole ja aktiviteetit on vähissä. Todella aitoa menoa täällä kyllä on, eikä yhtään turistia ole tullut vastaan. Turismin puutteesta (mikä on toki positiivista) huomaa kyllä sitten taas sen, että informaation saaminen on todella vaikeeta. Paikalliset puhuu sen kaksi sanaa englantia ja kun apua kysyy, niin sitä kyllä saa, mutta jokainen kertoo vähän eri asioita. Ota näistä sitten selvää. Tähän ongelmaan ollaan todellakin törmätty eilen ja tänään. Meillä oli tarkotus, että oltais lähdetty tästä jollekkin saarella tohon Sumatran ja Jaavan välimaastoon, mutta netistä ei infoa irtoo ja täälläkään kukaan ei oikeen tiedä, että miten niille päästäisiin. Pohjoiseenkaan meidän ei kannata lähteä, koska aikaa ei oikeen ole. Eilen koitettiin sitten kysyä yhdeltä jos toiselta, että miten päästäis saarille tai vaihtoehtoisesti monelta ja mistä pääsis takaisin Jakartaan. Saarista kukaan ei oikeen tiennyt mitään ja Jakartan dösistä saatiin jokaiselta eri vastaus. Toiset sanoi, että dösä lähtis ysin kybän aikaan illalla, toiset taas, että dösä lähtee kybältä aamulla! Vielä eilen me kelattiin, että tänään illalla oltais lähdetty sitten kohti Jakartaa, mutta tänään aamulla kun meille kerrottiin, että dösät on todnäk tänään täynnä ja ei taaskaan ollut tietoa monelta se lähtee, niin kelattiin, että tänään ei sitten liikuta vielä yhtään mihinkään, vaan lähetään etsimään paikallista dösäria ja koitetaan ottaa siellä asiasta selvää.

Dosärinkään löytäminen ei ollut helppoa, koska mitään kunnon karttaa meillä ei ole ja paikallisten "neuvot" on vähän mitä on. Loppujen lopuksi monen tunnin etsimisen ja noin 10 kilsan kävelyn jälkeen me sitten löydettiin dösäri, kelattiin alkuun, että jes! Vihdoin! Sitten alettiin ziigailla ympärille ja todettiin, että ei s**tana! tää onkin väärä dösäri! Usko alkoi jo olla koetuksella ja koitettiin sieltä taas kysellä, että mistä ne dösät Jakartaan oikeen lähtee. Saatiin sitten steissin nimi tietoon ja hypättiin paikalliseen minidösään, joita on täällä ihan älyttömästi. Dösät ajelee dörtsit auki ja kyytiin hypätään lennosta, sovitaan hinta ja jatketaan matkaa. Minidösällä päästiinkin sitten vihdoin viimein oikealle dösärille ja saatiin dösätiketit Jakartaan huomiseksi. Aamulla sitten klo 10 pitäis dösä lähteä. Sumatran visiitti jäi nyt sit välitettavan lyhyeksi, mutta minkäs teet. Kelattiin, että suunnataan Jakartasta lähisaarille, jos sinne pääsis vähän vähemmällä säätämisellä. Yllätti kyllä aika paljonkin tämä, että miten vaikeeta täällä oli infoa saada, mutta kun täällä ei turismia ole, niin ei toki ole myöskään mitään palveluita turisteille. Yhtään länkkäriä ei olla nähty ja jengi kyllä meitä pällistelee ihmeissiin koko ajan ja huutelee perään :) Eilen muun muassa paikallisessa ruokakaupassa joku turvapäällikkö tuli ihan henk koht kättelemäänkin ja toivotti tervetulleeksi :D Tänään vanhempi täti ajoi autolla viereen ja sanoi "don`t be afraid, i just wanna say hello" :) Naureskeltiin siinä sitten, että näytetäänkö me kovin pelokkailta :) Tämän sanottuaan täti jatkoi matkaa.

Paikallisista oon kyllä tosi hyvän kuvan saanut muutenkin, todella avuliasta porukkaa ja ainakin yrittävät neuvoa parhaansa mukaan aina, kun jotain kysyy. Enkkua ei kukaan puhu paria sanaa enempää, mutta pikku vikoja. Sumatran visiitistä jää nyt kyllä snadisti paska maku suuhun, ei niinkään Sumatrasta, vaan yleensä tästä meidän viettämästä ajasta täällä. Kaikki nyt ei mennyt ihan kuten piti. Tarkoitus oli olla luonnon keskellä ja mahd jollain valkohiekkaisilla saarilla, mutta matkustaessa nyt kaikki ei aina mene kuten pitäisi. Täällä on pakoputket päristelly ihan samalla lailla kuin Jakartassakin, mutta huomattavasti pienemmässä mittakaavassa vaan. Mutta huomenna siis suuntana jälleen Jakarta, jonka läheltä löytyy kasa saaria, jotka kantavat nimeä "thousand island", niistäkään nyt ei liikaa tietoa löydy, mutta jollekkin niistä saarista olisi siis tarkoitus suunnata lähipäivinä relaamaan. Vihdoin.