<!-- @page { size: 21cm 29.7cm; margin: 2cm } P { margin-bottom: 0.21cm } -->

Maanantai 18.5, Tiistai 19.5, Keskiviikko 20.5, Torstai 21.5

Mitäpä sitä suotta kirjoittelemaan kun mitään ei meidän elämässä ole tapahtunut!! Huumoria, huumoria! Toisaalta kyllähän tämä matkustelu on ollut meidän arkea jo hetken aikaa ja aika arkisia ovat meidänkin mietteet: Mitäs tänään laitettaisiin ruuaksi? Pitääkö käydä kaupassa ostamassa aamiaista? Pyykkiäkin pitäisi pestä! Siivota ei ole onneksi tarvinnut vähään aikaan. Tiskata tosin kyllä. Sen verran on arkisia askareita, että kaalilaatikkoa on ruuaksi ja sämpylätkin tuli pyöräytettyä muutama päivää sitten.

Eteläinen saari on siis taaksejäänyttä aikaa. Olemme siirtyneet pohjoissaarelle, maailman eteläisimpään pääkaupunkiin Wellingtoniin. Matka sujui kivuttomasti- skandinaavisella risteilyaluksella, tai ainakin niin päättelin kun seinältä löytyi "säkerhetsinformation". Kolmen tunnin merimatka, Cookin suoran ylitys oli seesteinen, mutta ilmeisesti ei aina, sillä niin paljon oli oksupusseja tarjolla, jokaisella seinällä.

Wellington on myös maan kulttuurikeskus, joten sillä saralla riittää nähtävää. Päivän olen jo viettänyt Te Papa-museossa, jota voisi verrata kansallismuseo- luonnontieteelinen museo- Heureka - Ateneum- kasvitieteellinen yhdistelmäksi. Kaikki löytyy saman katon alta ja nähtävää siis riittää. Kaupungissa on myös suhtellisesti eniten maailmassa ravitsemusliikkeitä per asukas, joten siltäkään kannalta ei olisi kiire pois. Sää aurinkoinen mutta tuulee niin, että tukka meinaa lähteä. Tämä on saaren tuulisin kaupunki ja 173 päivänä vuodessa tuuli ylittää 60km/h, Aikamoista menoa. Saimme oikein kunnolla tuntumaa tuuleen kun visiteerasimme Mount Victorian "vuorella" jonka huipulta oli komiat näkymät. Mutta valokuvien ottaminen oli haasteellista, kun kamera ei meinannut käsissä pysyä ja silmät vuosivat siihen malliin, että tunteella napsittiin otoksia.

Nyt jätämme hyvästit Wellingtonille ja jatkamme matkaa kohti Napieria ja Rotoruaa, joista siis lisää kotvan kuluttua.