<!-- @page { size: 21cm 29.7cm; margin: 2cm } P { margin-bottom: 0.21cm } -->

Perjantai 22.5, lauantai 23.5 , Sunnuntai 24.5

Matkamme varrella pohjoiseen kerkesimme poikkeamaan Tui-panimolla maistiaisissa ja katsastamassa ensimmäiset elävät kiwit. Kaverit ovat kyllä aikamoisia vipeltäjiä, mutta liikkeellä ainoastaan yöaikaan, joten tarhaolosuhteissa oli siis harvinaisen pimeää.

Napier, tuo maailman Art Deco kaupunki, on 30-luvulla joutunut 7,9 rihterin maanjäristyksen uhriksi, jonka jälkeen jäljelle jääneet rakennukset ovat tuhoutuneet seuranneessa tulipalossa. Koko kaupunki on siis rakennettu uudelleen Art Deco tyyliin joka onneksi on myös säilynyt näihin päiviin. Varsin viehättävä miljöö, Tyyni valtameri reunustaa niemimaata molemmin puolin ja kiireetön keskusta tarjoilee silmäniloa rakennusten muodossa.

Maanjäristykset täällä ovat viikotaisia, mutta suurinta osaa järistyksistä ei normi-ihminen edes huomaa. Mukavaa sinänsä, että maakuori päästelee paineita ulos useammin, pienissä määrissä kerrallaan, jotta isompia järistyksiä ei satu kuin muutama ihmiselämän varrelle. Samalla kun luonnonvoimista tuli puhe, niin muutama lause luonnosta ja sen puhtaudesta. Amatöörin silmin voisi todeta täällä olevan äärimmäisen saasteetonta. Puut kasvattavat naavakerrosta, vedet ovat kirkkaita ja lähes kaikki purot pulputtavat juomakelpoista vettä. Energiaa tuotetaan lähinnä vesi-, ja tuulivoimalla. Emme ole tosin vielä päässeet Aucklandiin asti, jossa tilanne saattaa muuttua. Niin ja vielläkään emme ole törmänneet Maoreihin, paitsi heihin jotka ovat intergroituneet länsiyhteiskuntaan.

Nyt takaisin Napieriin. Lauantain ohjelmassa oli kaupungin tarkastelu jalkaisin. Nyt on ollut kaupunkiarkkitehdellä haastetta, sillä keskellä kaupunkia on kotimaisen mittapuun mukaan tunturi. Kadut menevät ihan miten sattuu ja kaltevuuskulmat ylittävät varmaan 45 astetta. Olihan siinä kipuamista kerrakseen ja pitkästä aikaa jopa kartan kanssa suunnistaminen oli haasteellista. Eli yksinketaistetusti- eksyimme! Sää oli kuitenkin mukavan kirpeä ja ihastellimme pihoilla kasvavia sitruspuita ja muita syksyn satokauteen valmistuvia kasveja (joiden nimistä ei ole tietoakaan).

Sunnuntaina Tyyni valtameri ei ollutkaan enää tyyni vaan myrkysi oikein kunnolla. Katsoimme parhaaksi pysytellä sisätiloissa ja lipitellä teetä pysyäksemme lämpöisinä. Hostellin isäntä on sitä mieltä, että eniten kylmyydestä kommentoivat skandinaavit ja kanadalaiset, joiden luulisi tietävän mitä kylmyys on. Totta, mutta täälläpäin rakentamisessa ei tunneta sanaa ilmanvaihto, luulisin. Eli kun huoneessa laitamme lämmittimen päälle alkaa kosteus tiivistyä ikkunoihin ja seiniin. Saadaksemme hiukan ilmaa vaihtumaan jodudmme avaamaan ikkunan, jonka jälkeen taas pitämään lämmitintä päällä.... Aikamoista lämpöshowta.