<!-- @page { size: 8.5in 11in; margin: 0.79in } P { margin-bottom: 0.08in } -->

Keskiviikko 6.5, Torstai 7.5, Perjantai 8.5

Hip hei, jos viimeksi oli syksy niin tänään on sitten jo talvi, niin mukavasti nämä vuodenajat täällä vaihtelevat. Eipä vaineskaan... lähdimme päiväretkelle kohti Milford Soundia, eli vuonomaisemia. Matkalla tulimme ylittäneeksi Eteläiset Alpit ja kas kummaa lunta sateli jo reilun kilometrin korkeudessa. Mutta aloitetaan taas alusta tämä meidän vetinen viikkomme. Keskiviikkona jatkoimme jo Laosista tuttua sarjaa "maaseutumatkailu avartaa" osa 6. Lähdimme koti-järvellemme Wakatipulle (onpa taas hauska nimi) höyrylaiva-ajelulle päätyen pienehkölle maatilalle. Eli lähinnä turistien tarpeisiin ylläpidettävälle tilalle. Eläinkannasta löytyi yllätys-yllätys lampaita, alpakoita, lehmiä ja peuroja. Lammastilastossa olemme jossain 2- 3 miljoonan nähdyn yksilön tasolla, joten enää puuttuu siis reilu 37 miljoonaa bongattavaa päkäpäätä. Niin taidamme juuriltamme olla kaupunkilaislapsia, että ensimmäistä kertaa näimme mm. lampaan keritsemisen alusta loppuun asti.

Uuden Seelannin alkuperäiseen eläimistöön ovat kuuluneet ainoastaan linnut ja pari lepakkoa. Kaikki nisäkkäät on siis saarelle tuotu ja toiset enemmän toiset vähemmän tervetulleina. Esimerkiksi peurakanta oli räjähtää käsiin, mutta villit eläimet onnistuttiin tarhaamaan ja nyt maa on suurin peruran viejä. Lampaat ainakin tuntuvat olevan kovin onnellisia, sillä ruohoa jos mitä täällä riittää syötäväksi.

Perjantainen Milford Soundin matka alkoi taas jännittävissä merkeissä. Lämpötila aamu seitsemältä oli 4 astetta ja odottelimme bussia hyytävässä tuulessa. Kotvan aikaa odoteltuamme kävin soittamassa järjestävälle organisaatiolle ja niinhän siinä taas oli käynyt: meidät oli unohdettu. Tämä alkaa jo hipoa todellisuuden rajoja. Ilmeisesti, onneksi olimme toimineet varsin tehokkaasti sillä hetken päästä hyppäsimme taksiin ja ajoimme bussin kiinni. Jos tähän asti ovat maisemat olleet hienoja, niin kohta ei löydy enää sanoja kehumaan näitä näkymiä. Yöllä oli satanut lunta vuorille ja ajellessamme kohti rannikkoa satoi hiukan lisää. Puoli bussillista aasialaisia hypisteli ihmeissään tuota outoa veden olomuotoa. Vuonot olivat komiat kuin mitkä ja matkalla näimme hylkeitä ja delfiinejä, joista ei tällä kertaa valokuvia, koska kameran paristo menivät juuri vaihtoon! Huomiseksi on luvassa tännekin lumisateita, mutta mepä siirrymme itärannikolle Dunedin katselemaan mille sää siellä näyttää.