<!-- @page { size: 21cm 29.7cm; margin: 2cm } P { margin-bottom: 0.21cm } -->

Maanantai 25.5, tiistai 26.5, keskiviikko 27.5, Torstai 28.5

Kaksi kolmannesta matkasta on siis takanapäin ja olemme varmaan kotona ennenkuin huomaattekaan. Kesähän yleensä hujahtaa ohi huomaamatta. Nauttikaa te vuorostanne lämmöstä ja meille saa lähetellä piikikkäitä lämpötilatietoja, koska olemmehan eteläisen pallonpuoliskon talvessa vielä seuraavat kolme kuukautta.

Matkalla Napierista kohti pohjoista pysähdyimme taas hyppelemään Benji-hyppyjä (siis emme me vaan muut) ja katselemaan hienoa vesiputousta. Kääk, Rotorua tuo mädän munan tuoksuinen kaupunki otti meidät vastaan miellyttävän aurinkoisessa säässä. Olemme saapuneet vulkaaniselle ja geotermaaliselle alueelle ja sen kyllä haistaa. Täällä voi siis piereksiä niin paljon kun haluaa ja kukaan ei huomaa!! Jos sillä nyt muutenkaan olisi merkitystä. Kuulemma viikossa hajuaisti adaptoituu niin hyvin, että hajua ei enää tunne. Meidän kolmepäiväinen totuttautumisjakso oli siis liian lyhyt aika hajuhaitan torjumiseen.

No mutta, pienistä viis- me päätimme aloittaa mannekiiniuramme näin myöhäisemmällä iällä. Tarina kertoo seuravaa... kaupungissa haettiin mainoskasvoja australialaiseen levitykseen menevään matkailumainokseen. Meille oli siis tarjolla aamupäiväinen valokuvaussessio pikaveneellä ja mehän tartuimme syöttiin. Saimme aivan eturivipaikat ja hymy oli hyytyä viileässä järvimaisemassa, kun kiepuimme ympyrää vauhdin hurmassa. Mukavaa kuitenkin oli ja järvellä uiskentelevat sadat mustat joutsenet kovin vaikuttava näky.

Kaupungissa oli Mud pooleja eli kuumia mutalähteitä aivan keskustan tuntumassakin. Kävimme kierroksella puistossa, jossa kuplivat ja "tuoksuvat" lähteet pulppusivat maanpinnasta. Parhaimman kosketuksen lähteisiin kuitenkin saimme Wai-O-Tapun luonnonpuistossa, jossa mm. geyser Lady Knox purkautui joka aamu kello 10.15. Jo kerkesin ihmettelemään tuota luontoäididn täsmällistä kellotusta, mutta syy selvisi paikan päällä. Kaverit hiukan auttavat purkautumista heittämällä kyytiin 300g saippuaa ja niinhän saadaan aikaiseksi aikamoinen suihkuspektaakkeli. Kuumia lähteitä ja erilaisten mineraalien värikkäitä lampia oli nähtävissä runsaasti.

Matkalla kohti seuraavaa pysähdystä Taurangaa oli taas extreme-urheilun vuoro. Tällä kertaa kyseessä oli Zorb (ei siis edelleenkään meidän laji), jossa suurella pallolla pyöritään rinnettä alas. Kaikkea nämä kiwit harrastavatkin. Mukavalla aasinsillalla pääsemme kiwi-hedelmiin, jotka oikeammmin ovat olleet nimeltään kiinan karviaisia, mutta koska nimi ei ollut tarpeeksi houkutteleva vientiin, niin päätettiin ne nimetä uudelleen. Näillä seuduilla niitä kasvaa oikein urakalla ja hintakin on parhaimillaan noin 0,4€ kilolta. Muita paikallisia viljelystuotteita ovat mm. avokadot, makadamia pähkinät, joskin sadot tälle vuodelle ovat jo ohi.

Huomisen suunitelmiin kuuluu Waitomon luolat, joissa kiiltomadot asustelevat ja illalla olemmekin perillä Aucklandissa, jossa viimeiset viisi päivää olisi tarkoitus viettää. Nyt jos kysyttäisiin hienointa maata reissulla, niin vastaus olisi ehdottomasti Uusi- Seelanti, mutta annetaan vielä Etelä-Ameriikalle mahdollisuus ja julistetaan voittaja vasta syyskuussa.