<!-- @page { size: 21cm 29.7cm; margin: 2cm } P { margin-bottom: 0.21cm } -->

Torstai 26.3, Perjantai 27.3, Lauantai 28.3, Sunnuntai 29.3, Maanantai 30.3

Kirjaimellisesti kotimatka on alkanut, eli olemme yli puolenvälin reissussamme. KÄÄK!!

Olemme halunneet tarkoituksella pitää salaisuutena sen, että emme todellakaan ole enää Brisbanessa vaan Melbournessa katsomassa Formula 1 kauden ensimmäistä osakilpailua. Liput ostimme hyvissä ajoin ja matkakassa hupeni yhden GP:n verran, eli siis kohtuullisen paljon. Kumpikaan meistä ei ole mikään superfani, mutta jos kilpailemassa on 2,5 suomalaista kuskia ja olemme "sattumalta" parin tuhannen kilometrin päässä, niin pitäähän sitä lähteä katsomaan. Palaamme takaisin alkuperäiseen matkasuunnitelmaan ja Brisbaneen taas maanantaina.

Ennen formulakuulumisia hiukan aiheesta kengurut: Nythän on niin, että kyllä niitä tältä mantereelta löytyy ja runsaasti. Pohjoisessa, keskellä ja idässä on lähinnä pikkukenguja, wallabeja ja mitä lähemmäksi etelää, Sydneyta mennään niin isot punakengut saapuvat kuvioihin. Kuivalla kaudella kaverit viihtyvät teiden laidalla, kun autot hikoilevat sen verran, että muutama vesitippa jää kierrätettäväksikin. Näin sadekaudella vettä on paljon muuallakin, joten eipä kavereita laumoittain ole vielä näkynyt. Mitä kauemmaksi asutuksesta mennään, sen enemmän pitäisi kenguja nähdä, mutta esimerkiksi Ulurun reissulla nähtiin vain yksi. Kaikkiaan olemme bonganneet noin 30 yksilöä luonnonvaraisina, mutta luotamme vielä viimeisiin bussiosuuksiin, että saisimme kengut oikein ryhmäkuvaan. Tosin bussien tilannenopeus on aika tarkka 100km tunnissa, joten vakaata kättä vaaditaan valokuvaajalta.

Nooh, vakaata kättä vaaditaan myös formulavalokuvaajalta, sillä aika pikaiseen hurahtavat autot ohitse, hahaa. Itse festivaalihumu oli alkanut jo torstaina, mutta lensimme paikalle vasta perjantaiaamusta. Ihanainen Melbourne otti meidät vastaan +12 asteen lämpötilalla. Lähdimme suoraan kisa-alueelle ja melkein oli jo lapasia ikävä. Sää lämpeni kuitenkin nopeasti ja kanssakatsojat kommentoivat säätä loistavaksi, sillä edellisenä vuonna lämpöä oli ollut +42.

Olen kovin positiivisesti yllättynyt tästä "sirkuksesta". Ohjelmaa on vaikka millä mitalla järjestettynä ja mielenkiinto on pysynyt yllä kaiken aikaa, vaikka itse Formula 1 -kilpailua ei ole kuin vajaa 5 tuntia koko aikana. Aika miehekästähän touhu on, mutta ainakaan naistenvessaan ei ole jonoja. Olemme kiertäneet koko alueen paitsi pääkatsomon yms. vippiosaston, jonne meidän lipuilla ei ole pääsyä. Aika-ajoihin nappasimme mielestämme hyvät paikat ja kuinka ollakaan, juuri silmiemme edessä Kimi käväisi nurmikolla ja jätti ensimmäiset ajot kesken. Kisa-alue on varsin laaja, joten kaikille löytyy oma sopiva paikkansa, eikä tarvitse tungokseen lähteä ellei halua. Ainoastaan rata on huomattavasti kapeampi kuin olin televisosta katsellessani kuvitellut. Eipä ollut paras päivä suomalaisille, mutta ainakin jännitystä riitti.

Kisapäivän jälkeen oli vielä aikaa kulttuuririennoille, joten rouva lähti teatteriin katsomaan Billy Elliottia ja herra jäi tarkkailemaan maailman pelastamista "Earth hour", valojen sammuttelun merkeissä. Lopputulos oli, että teatteri oli loistava ja sähkön säästäminen jäi vähemmälle. Ehkä juuri tänä viikonloppuna ei ollut paras aika motivoida ausseja energian säästämiseen.

Melbourne on toistaiseksi Australian kaupungeista paras. Tärkeä kaupunkianalyysimittari on; jos ratikka kulkee, niin paikka ei voi olla huono. Ilmainen joukkoliikenne kuljettaa kymmeniä tuhansia kisaturisteja radalle ja takaisin. Ex-laivakokki luuli jo kaiken kokeneensa, mutta täällä on ravintoloita raiteilla, joten ratikkakokkikin on tullut sitten nähtyä. Melbournen joen varrella on sunnuntaisin käsityöläismarkkinat ja loistavaa katuteatteria. Vietimme aamupäivän kultuurin parissa ja sitten taas kisoihin.

No, tulokset ovat kaikkien tiedossa, joten ei edelleenkään kovinkaan hyvä päivä suomalaisille. Hienointa oli kisan jälkeen päästä radalle kävelemään ja huonointa paikalliset ravintolapalvelut. Vanhana festivaalikonkarina en voinut muuta kuin ihmetellä, että kuinka voi kahta tuntia ennen itse kisan alkua kaikki muut tuotteet paitsi olut olla LOPPU. Henkilökunta on ilmeisen vapaaehtoisvoittoista, joten jonot myös sen mukaiset. Me vietimme mukavan kisa- picknickin, ei niinkään rauhaisan, vaikka korvatulpat kiitettävästi hiljensivät tunnelmaa. Kisan jälkeen poiketiin vielä The Whon konsertissa. Milloinkahan "pojat" olivatkaan aloittaneet keikkailunsa...viime vuosituhannella luulisin.

Ehkä olimme vaan niin loistavaan aikaan kaupungissa, sillä sunnuntai-iltana kun kisat olivat ohi, niin kylläpä kaupunkikin oli aika hiljainen. Maanantaina kaikki tuntuivat palanneet arkeen ja me teimme vierailun kaupungin ylpeyteen- akvaarioon. Jotain uutta ja ihmeellistä tälläkin kertaa koettiin- nuo ihanat Pingviinit!!! Olen pikkuhiljaa luopumassa ajatuksesta että pääsisin syntymäpäiväksi etelämantereelle, sillä uutta kenovoittoa ei ole vielä ilmaantunut. Toisaalta jäätä ja merta on nähty ennenkin ja nyt myös nuo hassun hauskat pingut.