<!-- @page { size: 21cm 29.7cm; margin: 2cm } P { margin-bottom: 0.21cm } -->

Maanantai 4.5, Tiistai 5.5

Hiukan kivsti kiipeily etureisiä maanantaiaamusta, joten tunsin taas tehneeni liikuntaharjoitteita pitkäksi aikaa varastoonkin. Aurinko hemmoitteli meitä vielä kerran ja päätimme rentoutua miellyttävillä terasseilla, joita oli kylässä peräti kolmin kappalein. Illaksi olimme varanneet "Hot pooleilta" yksityisaltaan ja illan viilentyessä siirryimme kohti kylpylää. Yleisten altaiden vesien lämpötilat olivat 36-38-40 astetta. Oma yksityinen altaamme hipoi myös 39, joten mikäs siinä oli kölliessä ja lihasjännityksiä lievittäessä.

Bussiin hypättiin tiistaiaamusta kaatosateessa, hahaaa... Tietysti kun täällä päin Uutta Seelantia sataa eniten vettä, noin 5 metriä vuodessa, niin oli jo todennäköisyyslaskemankin mukaan odotettavissa pieniä kuuroja. Matkamme jatkui takaisin myöhäis-jurakauden maisemiin. Enää ei olisi puuttunut kuin dinosauruksen ilmestyminen näkyviin tiheän kasvuston takaa, niin olisi voinut väittää olevani jossain Spielbergin fantasiaelokuvassa. Meillä oli varsin humoristi kuljettaja ja muutenkin leppoisa 9 tunnin bussisessio. Maisemat olivat taas huimaavia, sateesta huolimatta. Muutama kohde jäi sään takia katsomatta, mutta ajelimme läpi eteläisten Alppien, järvisetujen, viinitarhojen, poikkesimme Wanakan kylässä ja tietysti katsomassa ensimmäistä bungy-siltaa. Meillä kun ei kummallakaan ole viehtymystä noihin korkeuteen kohoaviin exterme-lajeihin, niin jäi tuo benji-hyppykin kokeilematta. Päivä päättyi edelleen vesisateiseen Queenstowniin, joka on maan action-harrasteiden kehto. Me, äksönin sijaan ajattelimme lähteä retkelle kohti Milford Soundia eli katsastamaan vuonomaisemia, kunhan taas sade hiukan hellittäisi.

Paikallisista ihmisistä vielä hetkinen: Maorit ovat aika tehokkaasti linnoittautuneet pohjoissaarelle, joten kohtaamisia alkuperäiskansan kanssa edelleen odottelemme. Maoreilla on omistuksessaan maa-alueista enää 4% ja näppärästi on kiistoja käytetty aseina poliittisissa valtataisteluissa. Emme ole nähneet siis sortoa emmekä ongelmia, mutta esimerkiksi eräs taksikuski (joka oli kotoisin Etelä-Afrikasta) totesi, että hän ei ole koskaan elämässään nähnyt niin paljon rasismia kuin täällä.

Itse uusiseelantilaiset ovat varsin rentoa porukkaa. Emme ehkä ole riekkuneet baareissa tarpeeksi, jotta olisimme nähneet sen biletyspuolen. Kaikkia muita kansallisuuksia he morkkaavat häpeilemättömästi, varsinkin australialaisia ja brittejä. Tosin jos ausseihin vertaa, niin täällä ihmiset ovat sivistyneempiä ja ehkä hiukan vähemmän ulospäinsuuntautuneita. Palvelukulttuurissa tietysti "höpö höpö, mitäkuuluu" rupattelu on ihan tervetullutta, mutta herra ainakin on sitä mieltä, että ihanaa käydä pisuaarilla, kun ei enää tarvitse kaikkien kanssa kuulumisia vaihtaa. Pieni kansa tuntuu olevan aika mukautuvainen maailman menoon ja oikeastaan kertaakaan emme ole vielä törmänneet tilanteeseen, jossa asiat eivät suju niinkuin pitäisi. Kulkuneuvot liikkuvat ajallaan ja täällä kierrätetään kaikki jäte, jopa muovipullojen korkit erikseen!!!

Hiukan pääsi tuossa vapun tiimellyksessä unohtumaan pelituloksetkin. Monopoli on edelleen samoissa kuin viimeksin ja Afrikan tähteä olemme tahkonneet aika tasaväkisesti. Jazzyssa rouva siirtynyt johtoon 32-30, mutta tämähän on kuulemma ainoastaan tuuripeliä. Tosin älypeleissä, kuten Uuno ja huutopussi rouva johtaa myöskin 9 744- 10 175 ja 8115- 4745. Kuitenkin biljaripöydällä on tappio tunnustettava paremmalleen!