Nelja paivaa ja ...

Otsikko voisi jatkaa vaikka kuinka monella tavalla, mutta talla kertaa se jatkuu sanalla vatsatauti. Toissapaivana oli illalla vahan hassu olo ja eilen aamulla ei aamupala tahtonut sisalla pysya. Eilinen menikin sitten kiltisti sangyn pohjalla torkkuessa kuumehouriessani. Tanaan on olo sentaan ollut parempi ja toivon kovasti, etta tama tauti menisi ohi nain helpolla. Lets wait and see.

Illalla suunnataankin sitten takaisin Limaan ja vahan harmittaa, etten paassyt taalla surffailemaan tai raunioita tiirailemaan. No, kaikkea ei voi ikina saada. Ennen taudin alkua ehdittiin kuitenkin nahda Perun kansallistanssia Marineraa ensin kulkueen muodossa ja illemmalla harkataisteluareenalla (jossa siis ihan vain ihmiset tanssivat). Korean nakoista puuhaa, jossa jalat liikkuivat vauhdikkaasti! Olin matkasta (ja luultavasti alkavasta taudista) johtuen jo sen verran vasynyt, etta ryhdyin puolessa valissa pilkkimaan, mutta virkistyin kummasti, kun sotilaita aseineen kirmasi areenalle. Tama kuului kylla esitykseen, mutta silti rakapaiden ampuminen areenalla ja sotilaita tahtailemassa aseillaan yleisoon vahan satkahdyttivat. Tuollaista ei kylla Suomessa tapahtuisi :D.

Yksi muu seikka piti viela mainita, nimittain nama yobussit. Homma oli kuin lentokentalla, eika bussi itsekaan paljon lentokoneesta jaanyt. Jalkatilaa oli runsaasti ja penkki muhkean iso. Mikas siina on matkustellessa, kun viela ruokaakin kannettiin nokan eteen. Ok, myonnetaan, ei ollut ihan halvin vaihtoehto, mutta 10 solella (noin 3 euroa) oikein hintansa vaarti ekstra, ainakin nain ensimmaiseksi matkaksi.

Adios amigos!