Peru kun taakse jai...

Otsikon mukaisesti paasi eilen kaymaan, kun matka jatkui rajan yli Boliviaan. Taman hetkinen olinpaikka on siis kaunis La Pazin kaupunki Boliviassa, mutta ei menna asioiden edelle. Koska Peru nyt jai taakse, on aika kerrata viime paivien tapahtumat. Bolivian tunnelmista paasette lukemaan myohemmin :).

Tuntuu, etta viimeisimmasta paivityksesta on jo ikuisuuksia, mutta eihan siita sinansa ole kuin pari paivaa. Muutamaan paivaan mahtui niin paljon eri paikkoja, etta on tama pieni paa jo ihan pyoralla. Paasimme nakemaan Perusta Arequipan ja Punon kaupungit seka seilailemaan Titicaca-jarvella. Tuli myos tutustuttua Perun (ja osin myos Bolivian) toimivaan bussiliikenteeseen ja huomasin Perusta myos yhden mukavan modernin seikan: liikennevalot ilmoittavat jaljella olevan ajan, fantastista!

Insinoorina (tai kohta siis vasta TkK:na, mutta joskus DI:na) on loogista aloittaa kronologisessa jarjestyksessa, vaikka saatankin harjoittaa hiukan tajunnanvirtaa. Viime keskiviikkona siis seuraamme liittyi Eetun saksalainen kaveri Nati, joka matkaisi kanssamme muutaman seuraavan paivan. Koin heti Natiin syvaa sielunkumppanuutta, silla karsimme molemmat vatsataudista. Keskiviikkoillaksi ehdimme lentokoneella Arequippaan, Perun toiseksi suurimpaan kaupunkiin.

Arequippa oli mukavan oloinen kaupunki ja varustettu kauniilla Plaza de Armaksella (keskusaukio) seka komealla katedraalilla. Muutenkin kaupungista tuntui loytyvan vanhoja kirkkoja ja luostareita, mutta ajanpuutteen vuoksi ne jaivat kurkkaamatta. Muuten Arqequippa tuntui olevan lahtopiste Colca-kanjonin reissuille (kuulemma mahtavan syva kanjoni, jossa pitaa kylla kayda, kun Peruun palataan) ja Perun taksiryostojen keskus. Kuulimme ja luimme lukemattomista tarinoista, joissa taksikuskit erinaisin tavoin ryostivat matkustajansa, mutta olimme varovaisia ja selvisimme turvatakseilla hengissa ja varoissamme.

Torstaina suunnitelma oli lahtea puolen paivan jalkeen Punoon, Titicaca-jarven rannalle, mutta jonkinmoinen bussilakko hiukan muutti suunnitelmia. Klo 2 bussi vaihtui klo 20:een, joten ehti Arequipan bussiterminaali (mukavan loogisesti Terre Puerto, kun lentokentta on Aeropuerto) tulla tutuksi ja monta eraa korttia tahkotuksi. Muutenkin bussiliikenne on ainakin tahan asti tuntunut mukavan toimivalta, vaikka pienet lakot ja bussien myohastumisetkin on koettu.

Maagisen Titicaca-jarven rantamille Punon kaupunkiin saavuimme katsantokannasta riippuen joko hyvin myohaan torstaiyona tai aikaisin perjantaiaamuna. Koska varaus hostellissa oli vasta seuraavaksi yoksi, majoituimme Natin kanssa miten kuten taisimme vilpoisaan elokuvahuoneeseen Eetun leikkiessa ulkona riippumatossa viela vilpoisammissa olosuhteissa MacGyveria. Tehokkaina ihmisina varasimme seuraavaksi paivaksi koko paivan retken Titicaca-jarvelle, jonne suuntasimme muutaman tunnin younien jalkeen.

Titicaca-jarvi, maailman korkeimmalla sijaitseva jarvi, jossa on kaupallista merenkulkua (lainaus ei oikein toimi, vaikka onkin wikipediasta lainattu. Paljon dramaattisempi olisi ollut "maailman korkeimmalla sijaitseva jarvi", mutta mennaan nyt tuolla). Paivan reissumme sisalsi kaksi isompaa kohdetta ja valissa oppaan turinoita alueesta:

1) Ensimmainen stoppi oli Uros-kansan kelluvilla saarilla. Aika mielenkiintoinen tapa tehda omat saarensa kaisloista, mutta mikas siina. Hyvin kesti suomalaisenkin kavella. Turismi tosin tuntui vahan liikaa, silla jokaiselle kelluvalle saariryhmalle tuli oma vierailijalaumansa, mutta onpa ainakin paikallisille hyvaa tulonlahdetta. Toivottavasti kulttuuri tuon vain kestaa.

2) Toinen stoppi muutaman tunnin venematkan paassa oli Taquile-saari, joka toi jostain syysta mieleen Kreikan saariston (vaikken siella oikeastaan olekaan ollut). Kaunis saari, jonka asukkaat taikoivat komeita neulonnaisia turistien ostettavaksi ja lahti sielta itsellekin mukaan mm. varikkaat hansikkaat. Lounaaksi saatiin muuten aivan alyttoman hyvaa taimenta! Saari oli hyvin makinen ja siella tuli ensimmaista kertaa huomattua korkeuden vaikutus suorituskykyyn. Ei tarvinnut kuin hetki kiiveta ylospain ja jo oli puuskutus aikamoista. Toisaalta kyllahan sita silloin oltiin melkein 4000 metrissa, joten ei mikaan ihme.

Vuoristotauti paasi myos kunnolla iskemaan perjantai-iltana, kun aivan alyton jysari iski paalle ja muutenkin voimat havisivat. Onneksi kuppi koka-teeta ja tabletti kipulaaketta paransivat miehen sellaiseen kuntoon, etta illallinen kivassa pienessa kiviuunin omaavassa pitsapaikassa onnistui. Punossa oli muuten samaan aikaan jonkinmoiset karnevaalit menossa ja tuntui kuin Wappu olisi ollut, silla niin monta puhallinorkesteria siella esiintyi. Useimmat naista tosin soittivat oikein.

Eilen sitten olikin aika hyvastella Peru reiluksi puoleksitoista kuukaudeksi ja suunnata Boliviaan La Paziin Copacabanan kautta. Bussiterminaalissa tuli vahan yllaripyllarina, etta paasisimmekin vasta seuraavana paivana La Paziin. Syyksi paljastui kivet tiella - Bolivian rajalle oli tehty kivista barrikaadeja ja tilanne naytti silta, etta joudutaan rajalta kavelemaan Copacabanalle sellainen kahdeksan kilsaa. Jonottamisen/rajamuodollisuuksien jalkeen (kummalla nimella sita haluaakaan kutsua) meidat La Paziin menijat pakattiin pakettiautoon ja ajettiin syrjakujia pitkin Copacabanalle, missa ehdimme juuri ja juuri La Pazin bussiin. Loppu hyvin kaikki hyvin siis, vaikka naissa busseissa ei meikalaiselta nukkuminen juuri onnistunutkaan, hyva kun penkillensa mahtui.

Kokonaisuutena matka Punosta La Paziin oli minusta yksi taman reissun so far parhaista puolista. Ei rajamuodollisuuksien/kivista johtuvien ongelmien takia vaan maisemien ansiosta. Ensin ihan mahtavat maisemat Titicaca-jarvesta ja vuorista, sitten lisaa komeita vuoristomaisemia ja ensimmaiset lumihuippuiset vuoret horisontissa! Tuijotin niita silmat ymmyrkaisina, kun tulivat ensimmiasta kertaa nakyviin, maaginen naky. Reissun kruunasi saapuminen oiseen La Paziin. Kaupunki on rakentunut laaksoon ja sinne saapuessa oli valomeri mykistava naky. Kaiken kruunasi loistava musiikki ipodista: Maameren tarinoiden tunnari Tero No Uta (http://www.youtube.com/watch?v=GFPRp2dHrgo) ja The Whon Eminence Front (http://www.youtube.com/watch?v=-u0GJdNu1Ds)! Maagista!

Bolivian fiiliksia La Pazista, halvoista alpakkavillapaidoista, komeista hatuista ja tulevista kokemuksista Uyunin suola-aavikolla seuraavassa paivityksessa!