Viivoja aavikolla, hiekkadyynejä ja viiniä, (tällä kertaa ilman kuvia, koska jostain syystä niiden lisääminen ei onnistu. Vika korjaantuu heti kun bitti ei ole enää poikittain)

tässä tämän reissun varsinaisen reissuosan viimeiset kuulumiset. Eikä reissu vielä totaalisen lopussa ole, mutta kokee muutoksen. Aktiivisen reissuelämän sijasta tulen viettämään kuukauden Inkojen vanhassa pääkaupungissa Cuscossa opiskellen espanjaa ja perulaista kulttuuria ennen paluuta kotoisaan Suomeen. Mutta ennen tulevaisuutta palataan vielä hetkeksi pariin viime päivään aloittaen Nascan kaupungista.

Olimme sopineet Eetun kanssa tapaavamme Nascassa lauantaiaamuna ja katsastavamme kuuluisat Nascan linjat. Suunnitelma oli tavata kaupungin bussiterminaalissa, mutta kun kuuden jälkeen aamuauringon kanssa kilpaa saavuin kaupunkiin, oli edessä yllätys. Kaupungissa ei ollut yhteistä bussiterminaalia, vaan jokaisella yhtiöllä omansa. Jottei homma liian helpoksi olisi mennyt, ei kännykkänikään jostain syystä toiminut.

Olin siis uppo-oudossa kaupungissa ja täältä Eetu pitäisi jotenkin löytää. No, loogisen päättelyketkun tuloksena ajattelin laittaa Eetulle viestiä facebookissa, että odotan kaupungin keskusaukiolla, jonne hänkin ennemmin tai myöhemmin saapuisi. Suunnitelma toimi (vaikka odottaessani auringonpaisteessa hiukan paloinkin) ja löysimme toisemme. Eetun blogista saatte tosin lukea hyvin erilaisen kuvan tilanteesta :), mutta jopa Eetu myönsi, että lähtötiedoillani toimin loogisesti. Loppu hyvin kaikki hyvin kuitenkin.

Näiden pienien alkukommeluksien jälkeen pääsimme kuitenkin itse asiaan, eli tutustumaan maailmankuuluihin Nascan-linjoihin. Nämä viivat autiomaassa ovat herättäneet hämmästystä "löytämisestään" lähtien, eikä vieläkään tiedetä varmasti, miksi ne luotiin, eikä myöskään miten. Linjat muodostavat kuvioita mm. lukuisista eläimistä, ja ne voi havaita kunnolla vain yläilmoista. Miten siis ihmiset satoja vuosia sitten pystyivät ne luomaan? Mene ja tiedä.

Olin nähnyt linjoista monta dokumenttia ja odotinkin niiden näkemistä innolla. Emme tosin olleet valmiita maksamaan reilua sataa dollaria parin tunnin lennosta, joten päätimme mennä vain näköalapaikalle, josta piti muutaman kuvion näkyvän. Hinta ainakin oli sopusuhtainen, matkoineen 6 solea, eli alle 2 euroa. Mutta kovasti odottamani Nasca-linjat eivät todellisuudessa olleet aivan sitä, mitä olin odottanut. Olivathan ne hienot, mutta eivät vain yhtä "päräyttävät" kuin olin kuvitellut. Tosin ehdottomasti 6 solen arvoiset :)

Seuraavaksi päiväksi päätimme suunnata Ican kaupungin läheisyydessä sijaitsevalle Huachachinan keitaalle. Kaunis suurien dyynien ympäröimä keidas ei ilmiselvästi ollut vain meidän matkalistallamme, sillä kylän asujaimisto tuntui koostuvan lähes pelkästään matkailijoista. Onneksi dyynejä riitti, joten autiomaan fiilikseen pääsi helposti. Vuokrasimme itsellemme "hiekkalaudan" ja päätimme kokeilla hiukan sandbordingia. Puuha oli hyvin hauskaa alaspäin mentäessä, mutta nousu takaisin dyynin päälle veti mehut miehistä hyvin nopeasti. Ymmärrän entistä paremmin miksi hiihtokeskuksissa on hissit.

Vaikka sandbordingia ei kovin pitkään jaksanutkaan, itse dyynejä ja laskevaa iltaa jaksoi ihalla sitäkin pidempään. Odotuksemme palkittiinkin yhdellä reissumme kauneimmista auringonlaskuista!

Ennen paluutamme Limaan oli meillä vielä yksi päivä aikaa tutustua Icaan. Teekkarimaisesti päätimme tutustua alueen vilkkaaseen viini- ja Pisco-teollisuuteen (Perun "kansallisviina"). Taksikuskimme vei meidät kahdelle mukavalle kierrokselle, joilla varsinkin maistiaisia saatiin tuntuvasti. Tämä yhdistettynä tyhjään vatsaan takasi hauskat kierrokset ja toimi hyvänä lopetuksena reissun tälle vaiheelle.

Nyt siis aktiivinen reissuelämä alkaa olla lopuillaan. Takana on yli 60 päivää, melkein 9 viikkoa, lukemattomia tunteja bussissa (laskettuna yli 250 eli rapiat 10 vuorokautta), 15 000 kilometriä, 5 maata, mahtavia paikkoja ja loistavia kokemuksia. Tähän reissuun mahtui niin paljon, ettei sitä oikein voi sanoin kuvata. Kliseisesti sanottuna (joista tiedätte minun pitävän), se pitää kokea :).

Tässä vaiheessa on myös hyvä kiittää matkatoveriani / -opasta Eetua hänen seurastaan ja opastuksestaan, vaikkei hän aivan niin usein oikeassa ollutkaan kuin kuvitteli olevansa ;). Ilman hänen espanjankielentaitoaan olisi matka ollut paljon haastavampaa ja sisältänyt rutkasti enemmän allekirjoittaneen käsieleitä :).

Koska reissun tämä vaihe on nyt kovin lopuillaan, on mielestäni tämä kaunis auringonlaskuinen kuva sopiva lopetus!