Ratsastusta, Pyhaa laaksoa ja koskenlaskua,

yhteen viikkoon sai mahtumaan aika paljon! Kuvittelin tanne Cuscoon saapuessani, etta nyt koittaa hiukan rauhallisempi vaihe, mutta kylla sita taallakin aktiviteettia piisaa vaikka muille jakaa.

Edeltanyt viikko kului siis Cuscon lahella sijaitsevassa Pyhassa laaksossa. Koulu kustansi kaiken, joten miksipas ei vaihtaa maisemaa viikoksi, ja mihin maisemiin sita vaihdettiinkaan! Espanjan opiskelun lomassa oli mm. mukava lohoilla auringossa, silla jostain syysta tuossa laaksossa lampotila oli reippaasti korkeammalla kuin Cuscossa ja pelata biljardia. Ensimmaisen aktiviteetin seurauksena lahes kaikki paloivat ja jalkimmaisen takia meinasivat hermot palaa, silla poyta ei ollut tasaista nahnytkaan. Myos illanvietot paikallisten nautintoaineiden kera tulivat tutuiksi ja paastiinpa laheiseen kylaan kerran jopa kuorma-auto kyydilla, kun sellainen sattui ennen bussia tulemaan vastaan.

Pyha laakso on komeiden maisemien lisaksi taynna erilaisia raunioita / luonnonihmeita, joissa oli ilo vierailla:
- Salineras: Jostain syysta eraasta vuoresta pulppuaa suolaista vetta, joten mikas siina kuin altaita kaivamaan ja suolaa kuivaamaan. Paikassa riitti suolaa ja komeita maisemia.
- Ollantaytambo: Valtava Inkojen linnake, jossa Inkojen kivien tyostotaidot oli komeasti naytilla. Tarkkaan toisiinsa sopivia kivia ja alyttomia lohkareita sen puoleen, jotka oli jotenkin onnistuttu raahaamaan linnakkeen huipulle.
- Moras: Nama rinkulat, joita voisi luulla UFO:jenkin tekemisiksi, olivat arkeologien valistuneiden arvausten mukaan Inkojen laboratorioita, joissa kokeiltiin eri kasvien sopimista eri korkeusolosuhteisiin.
- Chonchiro: Komea Inkojen palatsi, jossa lisaa komeaa kivityostoa seka todella kaunis kirkko, josta ei tosin saanut ottaa kuvia kuin ulkopuolelta.

Taman Pyhan laakso viikon lisaksi ehdin harrastaa ensimmaista kertaa seka koskenlaskua etta ratsastusta. Molemmat olivat suurta hubaa, mutta valitettavasti koskenlaskusta ei jaanyt kateen yhteen kuvaa. Molemmat kadet oli pidettava melalla, etta selvittiin koskista ehjina, vaikkakin markina. Erinomaista puuhaa saamaan hiukan adrenaliinia vereen!

Ratsastusta olin halunnut kokeilla jo Argentiinan pampalta lahtien ja lopultakin tarjoutui tilaisuus loytaa sisainen cowboyni. Myos tama puuha oli mita mainiointa, vaikka hevosen kanssa olikin pienia kommunikointiongelmia aina silloin talloin. Kertaakaan en tosin tippunut, maisemat olivat mahtavia ja seuraavana paivana pystyi jopa istumaan. Suosittelen!

Mutta nyt takaisin elamaan Cuscoa Paasiais-viikolla, jossa meno on jotain ihan muuta kuin Suomessa :)!