Perille päästyämme suuntasimme ensimmäisenä pankkiin, jonne olimme tilanneet nettipankkitunnuksemme. Jatkoimme pankilta Te Papa museolle, joka oli melko samanlainen kuin Auckland Museum. Kiertelimme saleja pari tuntia, ja kohtasimme sattumalta kolme suomalaista naista, joiden kanssa jaoimme hetken matkakokemuksia ja saimme muutaman vinkin matkaamme varten.
Kävimme hotellilla nopeasti vaihtamassa vaatteet, jonka jälkeen olimme valmiit illan bileisiin.  Illallista seurasi yllätysjuhlat Kamille. Vicky oli järjestänyt "huutokaupan", josta Kam ei tiennyt mitään. Huutokaupassa "kaupattiin" Canyon Swing hyppy, jonka huusimme Kamin nenän edestä antaaksemme sen hänelle lahjaksi. Kam oli hyvin yllättynyt ja iloinen näkemästämme vaivasta ja kertoi näiden olleen parhaat synttärit ikinä. Vietimme illan tanssittaen sankaria, kunnes oli aika mennä nukkumaan.  
Herättyämme 5.30 ja raahauduttuamme bussiin kuulimme, että lauttamme on hajonnut eteläsaarelle. Mahtava oppaamme sai kuitenkin meidät toisen firman lautalle, emmekä joutuneet viettämään päivää kaupungissa.  Alunperin matkustusaika oli tarkoitus käyttää nukkumiseen, mutta upeiden vuoristomaisemien vuoksi sinnittelimme hereillä (torkkuen hetken otsa pöydässä). Laivamatka kesti noin kolme tuntia. Kuuma ilma otti meidät vastaan löydettyämme laukkumme laukkuhihnalta ( isot matkatavarat eivät kulkeneet meidän kanssa laivalla)  ja päästyämme ulos terminaalista.
Matka jatkui kahvilan kautta kohti Abel Tasmanin luonnonpuistoa. Tie kulki tiukasti kiemurrellen pitkin metsäisiä vuorenrinteitä. Pysähdyimme illalliselle kaupungissa nimeltä Motueka. Odotimme ruokiamme vähintään tunnin, osan keitot olivat jo jäähtyneet ja loppuja ruokia sai peräänkuuluttaa parikin kertaa. Pitsamme olivat kuitenkin hyvät ja täyttävät. Ajoimme vielä 20 minuuttia majapaikkaamme Old MacDonadls Farmille Abel Tasmanin luonnonpuistoon, jossa valitsimme omat "koppimme" (nurmikentällä olevia linnunpöntön näköisiä huoneita, joihin juuri mahtui kerrossängyn lisäksi normi sänky).