Seuraavan yön sänky oli sellissä, ihan oikeassa 130-vuotiaassa vankilassa. Löydettyämme punkkamme laitoimme pyykit koneeseen ja lähdimme suunnistamaan kohti käytettyjen kirjojen kauppaa. Mia oli lukenut loppuun omansa, ja janosi lisää tarinoita.
Kauppa oli juuri suljettu, mutta meidät päästettiin silti sisään. Hobitti-kirja lähti mukaan kuudella dollarilla, eli vajaalla neljällä eurolla.
Kirjakaupasta palasimme vankilaan, jossa laitoimme pyykit kuivausrummun kautta kassiin ja jatkoimme city-touriamme.
Vuosina 2010 ja 2011 Christchurchia koetteli voimakkaat maanjäristykset, jotka tuhosivat suuren osan kaupungista. Monet sen asukkaista joutuivat muuttamaan pois alueelta. Uusia rakennuksia rakennetaan joka puolelle, eikä joitakin paikkoja ole vielä edes aloitettu korjata, esim. Christchurch Bridge of Rememberance. Kaupungilla kävelessämme se oli yhä melko aavemainen ja kuollut.
Löysimme konteista tehdyn ostoskeskuksen, ja vietimme pari tuntia kuljeskellen kasvitieteellisessä puutarhassa (ja kuvaillen paratiisisorsaperhettä)
Illan pimetessä palasimme vankilaan, ja lukkiuduimme selliimme.
Aamupalan jälkeen oli taas aika vaihtaa kiireen vilkkaa paikkaa.. kohti Kaikouraa.

ps. Kuvia tulee joskus..