Jälleen yksi aikainen kisapäivän aamu. Metsästin Jimmyn ja Didin laitumelta täysikuun valaistessa pihamaan. Ratsut kipusivat pimeään traikkuun yllättävän helposti, ja 20 minuutin matka kohti "meidän kaupunkia" Pukekohea starttasi etuajassa.

Kisapaikalla meikkasimme hevoset (sukat valkoisella, kaviot, naama ja korvien sisäpuolet mustalla; häntien auringon haalistamat jouhet olin värjännyt hiusvärillä mustaksi jo aiemmin viikolla...). Itse onnistuin tällä kertaa välttämään huulipunan käytön, kun en maininnut asiasta sanallakaan.

Ratsastin taas molemmilla hevosilla: Didillä ulkonäköön, liikkeisiin ja käytöstapoihin keskittyviä luokkia ja Jimmyllä samoihin arvoihin perustuvia hyppyluokkia, kaiken kaikkiaan noin 12 luokkaa. Päivä oli ihan hullu; hevosenvaihtoa noin kymmenen minuutin välein ja kehästä toiseen sinkoilua hien kirvellessä silmiä ja jalkojen tuntuessa kypsältä spagetilta. Onneksi Trudy-valmentaja oli ylläpitämässä taistelutahtoani koko päivän. Myös kannustusjoukot olivat hulppeat: minun perhe, Mian perhe (pariskunta ja heidän aikuinen poikansa) ja muutama naapurintäti huusivat kehän laidalla.

Didin kanssa tehty työ palkittiin yhdellä kakkos- ja yhdellä kolmospalkinnolla, mutta Jimmyn kanssa emme sijoituksille päässeet, vaikkakin tällä kertaa sain laukan venytettyä kahden askeleen risuaitasarjalla yhteen askeleeseen. Miakin pääsi kisaamaan kouluratsastusluokkia, keräten sijoituksia lähes jokaisesta luokastaan!

Kisoissa ei ollut pelkästään hevostouhua, vaan samanaikaisesti myös karjamarkkinat ja tivoli. Oli oikein virkistävää ratsastaa kehässä, jonka aidan toisella puolella täytettiin vinkuvia heliumpalloja, tiristettiin pyttäriä ja kiljuttiin suoraa huutoa yrjöpyörittimessä. Olo oli toisinaan ylityöllistetty, jotta sai hevosen keskittymisen säilymään itsessä ja kuuli, mitä tuomari huusi.

Kuuman kisapäivän kruunasi Mian perheen hevostraikun luona nautiskeltu piknik-lounas, ja myöhemmin illalla pienehköt uima-allaspileet naapurissa.

-Kaisa