17. - 180111 Naples. Campania. Italy.

Napoli. Kerran niin suuri ja mahtava kulttuurin kehto. Nykyään tunnettu Camoran raiskaamana saastunena teollisuuskaupunkina joka vilisee taskuvarkaita ja laittomasti maahan tulleita siirtolaisia. Parimetriä korkeat jätevuoret lepäävät kaduilla kun mafian kanssa ei ole päästy sopimukseen finanssipuolesta. Maradona täällä toki vielä muistetaan mutta kaukana ovat kunnianpäivät futiskentiltäkin. Jotain on kuitenkin vielä jäljellä - jotain, jota ei voi viedä koskaan pois.. Täällä on syntynyt Italian suurin lahja maailmalle : Pizza!

7.5 Tunnin junamatka Reggiosta Napoliin sujui vaihtelevissa merkeissä. Loossiin eteen käytäväle parkkeeratut lastenvaunut aiheuttivat suunnatonta närkästymistä ja v#tutusta kanssamatkustajissa (Mihin ne sitten pitäisi pistää?!?!). Niitä sitten koottiin ja purettiin tasaiseen tahtiin välillä loossiin siirrellen, välillä muksuja niissä nukuttaen. Syksy aterioi tällä hetkellä noin 5-6 pikku purkkia vauvanruokaa päivässä, joten välillä safkattiin, välillä nukuttiin ja välillä reijottiin. Kanssamatkustajat vaihtuivat tiuhaan tahtiin matkan taittuessa (jakkupukunaista lukuunottamatta joka matkasi myös Napoliin). Reittimme kulki mm. Firenzen ja Rooman lävitse joten vanhoja muistoja muistui pitkin matkaa mieleen. Napolin lopulta lähestyessä alettiin perinteinen rinkkojen siirtely/vaunujen rakennus operaatio joka kestää tilanteesta riippuen 15 - 30 minuuttia. Junan lopulta pysähtyessä päätepysäkille saatoimme lopulta huokaista helpotuksesta : Toista näin pitkää junamatkaa ei enää pitäisi olla tulossa (Tästäkin koittelemuksesta kuitenkin selvittiin!)

Napolin juna-asemalta kohti b&b:ta talsittaessa jouduttiin tosin hämmästymään : Eihän täällä mitään roskavuoria olekkaan kadunvarsia vuoraamassa! Majoitus löytyi nopeasti ja pikkusäätöjen jälkeen saatiin lopulta turhat kantamukset jätettyä huoneisiin. Tämän jälkeen olikin aika lähteä tutustumaan naapuruston hoodeihin ja käydä syömässä lounas/päivällinen aidossa ja alkuperäisessä : Da Michelessa  Pizzeriaa pikkuhetken etsittyämme löysimme tämän yli satavuotta vanhan instituution. Täällä valmistetaan vain ja ainoastaan aitoa ja alkuperäistä pizzaa (sellaista jollaiseksi se yli sata vuotta sitten tarkoitettiin!) Pizza Margherita on syntynyt Napolissa (Nykyään EU certifikaatiolla suojeltu traditionaalinen herkku) ja Napolilaiset ovat hyvin tarkkoja kansallisaarteestaan. Ravintolan kaakeloituihin uumeniin päästyämme ihasteltiin vanhan ajan atmosfääriä ja tarjoilijan saapuessa päädyttiin tilaamaan koko menu. Tässä pizzeriassa ei meinaan syödä kuin kahdenlaista pizzaa : Margheritaa ja Marinaraa (4.5€/kpl). Nastro Azzurot kyytipojiksi ja sitten vaan odottamaan.. Vajaan viiden minuutin kuluttua kyyppari kantoi herkut pöytään ja sitten päästiinkin maistamaan parasta mahdollista. Maku oli kertakaikkisen mahtava joten tämän kokemukseen jälkeen ei enää näitä kahta pizzaa muualla syödäkkään. (Käväisimme myös toisessa Napolilaisessa instituutiossa : Trianonissa, mutta mielipiteet olivat yksimielisiä : Da Michele oli parempi)

Seuraavana päivänä kierreltiin Napolin vanhaa kaupunkia ja istuskeltiin katukahviloissa. Kaupunki osoitti luonnetta aivan erillaisella tavalla kuin olin osannut odottaa (Roomassa meitä varoiteltiin kaupungista "viimeisenä paikkana minne Italiassa kannattaa mennä"..). Olikin siis sääli ettei Napolissa oleiluun jäänyt enempää aikaa (yksi yö) mutta olimme jo kerinneet ostamaan laivaliput iltalähdölle siciliaan. Kellon lähestyessä kuutta haettiin loput kapsäkit majoituksesta ja lähdettiin talsimaan kohti satamaa. Satamasäätöjen, jumalattoman liikennesekamelskan ja raakaa kananlihaa sisältäneen kebabin jälkeen pääsimme vihdoin nousemaan laivaan joka tulisi kuljettamaan meidät viimein matkamme alkuperäiseen kohteeseen..

Next destination : Sicily

"I fall in love with the old times"

-I-