15-16032011 Livorno. Tuscany. Italia.

Back to mainland! Sardiniassa kohtaamamme uniikki vieraanvaraisuus jäi nyt taakse ja laivan saapuessa satamaan Livornon häikäisevät valot toivottivat matkalaiset tervetulleiksi. Sardiniassa oltiin selkeästi terveellä tavalla ylpeitä omasta kulttuurista sekä omasta asemasta. Kävi hyvin selväksi ettei siellä kumarreltu Italian eikä Ranskan suuntaan. Sardinia haluaisi olla itsenäinen! Eristäytyneen sijaintinsa ja vahvan "kansallistunteen" ansiosta sille pitäisi suoda mahdollisuus myös olla sitä:

Sanotaan että Atlantiksen lipussa oli kolmea väriä: Punaista, mustaa ja valkoista. Nämä kolme väriä koristavat myös Sardinian lippua. On enteilevää että vaikka Sardinialaiset ovat joutuneet kumartelemaan herraa toisensa jälkeen (Roomalaiset, hunnit ym.) niin yksikään isäntä ei ole pystynyt/uskaltautunut kitkemään Sardinialaisten alkuperäisuskoa tai muinaisia riittejä joita vuorilla edelleen sanotaan harjoitettavan. Jo ajanjaksojen alusta Sardiniassa on uskottu vuorillla asustavan jättiläisiä ja jumalia joiden kanssa ei ole leikkimistä. Edelleenkin pakanalliset rituaalit kukoistavat saaren kulttuuria jäljittelemättömällä tavalla. Maskien pitäminen ja todistamamme carnevaali muistuttavat näistä ikiaikaisista perinteistä jotka kulkevat folklorisisena perinteenä sukupolvelta toiselle. Uskonto on vahvempi kuin minkään maallisen vallan pelko (vrt. Miksi Hitler ei koskaan uskaltautunnut valloittamaan Vatikaania?) ja niin se tulee olemaankin. Kerrotaan myös että Sardiniassa on elänyt luonnonomaisena esim. kääpiöelefantteja joten eihän sitä tiedä minkälaista faunaa saarella onkaan mahtanut pyöriä.. Ehkä tarunhohtoisen Atlantiksen etsiminen pitäisi aloittaa uudelleen lähempää kuin arvaammekaan..

Livornon satamaan saavuttua alkoi taas jo perinteeksi muodostunut majoituksen metsästys. Osoite oli mutta ei karttaa joten ei muuta kuin venetsiamaisia kanaaleja vilisevän satama-alueen lävitse kohti keskustaa. Ummikonkin on helppo kysyä keskustaa (Centro) joten aina löytyy joku joka osaa neuvoa. Pysähdyttiin Piazza del Municipanolle aamupalalle ja siitä lopulta jatkettiin "Hotel Giapponese Inn":lle josta oli huone varattuna. Tämän jälkeen nukuttiin noin neljän tunnin väliunet jonka jälkeen olikin hyvä lähteä lounaalle. Laivamatka Olbiasta oli sujunut mainiosti: Tilava ja hieno hytti sekä laivaravintola josta sai edulliseen hintaan pastaa vielä illalla. Hämmentävä "Looney Tunes" aiheinen teema jatkui laivan sisäosissakin eikä rajoittunut vain laivan ulkosivuun. Merenkäynti oli maltillista mutta koska aikaisemmat kokemukset olivat tuoneet pienoisen varautuneisuuden laivalla matkailuun ei mieli aivan rahassa levännyt (Tämä on vakavaa koska ollaan suunniteltu rahtilaivamatkailua tyynenmeren ylitse!) Livornoon saavuttiin klo 7:00 joten aikainen herätys varmistettiin herätyskellolla. Aamulla rantauduttua vastassa oli sumuinen ja kolea ilma. Onneksi siis hotellihuone oli katon homeisia vesivahinkoja ja hilseilevää seinämaalia lukuunottamatta asiallinen. Minibaarilla ja kylpyammeella kun pääsee jo melko pitkälle..

Livornosta itsestään ei kauheasti ole kerrottavaa: Porttikaupunki joka toisessa maailmansodassa pommitettu pahasti ns. hoitoon. Pari linnaketta sekä melkein joka kaupungista löytyvä Duomo keskellä kaupunkia. Tuli Bologna mieleen koska korttelien seinämiä kiertävät kävelykadut oli katettu kauttaaltaan holvikaarilla. Pizzerioita, gelaterioita sekä se Mexicolainen ravintola jota kuolasin mutta joka aukesi vasta ilta kahdeksalta.. Hyvä paikka siis pysähtyä mutta yhden yön jälkeen jatkaa eteenpäin. Vartin junamatkan päässä odottaa tunnettu Toscanialainen opiskelijakaupunki jonka 100.000 asukkaasta vain 60.000 opiskelee..

Next Destination : PISA

“He who rejects change is the architect of decay. The only human institution which rejects progress is the cemetery.”

-I-