02-05022011   Mazara del Vallo. Sicily. Italy

Kahden tunnin odotuksen jälkeen juna lopulta nytkähti liikkeelle ja Marsalan tylsyys alkoi jäädä taaksemme. Yksivaunuisen (dieselmoottorilla kulkeneen) junan ikunasta katseltiin ohitsekiitäviä rypäleviljelmiä sekä muuten köyhän näköistä maaseutua raunioituneineen rakennuksineen. 30 kilometriä, 25 minuuttia ja 5.7 €uroa myöhemmin saavuttiin Mazara Del Valloon - Italian Afrikkalaisimpaan kaupunkiin.

Mazara Del vallo tunnetaan Italiassa ennenkaikkea satumaisesta tapahtumasarjasta jossa paikalliset kalastajat naarasivat merenpohjasta pronssisen patsaan jalan. Monta vuotta myöhemmin saman aluksen kannelle kiskottiin yli tuhat vuotta vanhan pronssipatsaan torso. Yli 400 metrin syvyydestä nousi jäännökset jotka nykyään tunnetaan "Tanssivan Satyrin" nimellä. Yli neljä vuotta kestäneen restauroinnin tulosta voi käydä ihastelemassa paikallisessa kirkossa joka sittemmin on muutettu museoksi. Tanssivan Satyrin lisäksi kaupunki tarjoaa sicilian ainoan "kasbahin" (Muslimien kaupunginosa) sekä vihdoin - pitkän odotuksen jälkeen - erinomaiset safkamahdollisuudet.

Kaupunkiin saavuttua alettiin etsiä asumusta jo tutuki tulleeseen tapaan. Aluksi käveltiin n.kilometri värään suuntaan jonka jälkeen täytyikin jäädä neuvoa-antavalle viereiselle piazzalle. Sen jälkeen suunnattiin kohti vanhaakaupunkia jossa pikkuetsinnän jälkeen päästiin oikeille jäljille. Etsimämme foresteria oli suljettu mutta paikalle sattui vanhempi herrasmies joka ohjasi meidät viereiseen bed and breakfastiin. Täyskalustettu huoneisto (kolmio jossa oma keittiö ja kylpyhuone) lähti 50 €uron vuorokausihintaan joten buukattiin samantien kolme yötä. (50 €uron kipurajaa majoitusten suhteen on ollut todella hankala pitää ja yleensä ollaankin jouduttu maksamaan 60 €uroa yö. Tämä tuntuu parin dollarin hintaisiin bambumajoihin tottuneelta aivan käsittämättömältä summalta..). Tämän jälkeen hylättiin rinkat ja turhat matskut ja lähdettiin koluamaan kasbahin nimeämättömiä katuja. Ihmeellinen pikkuruisten kujien ja katujen sokkelikko käsittää suurimman osan vanhastakaupungista satamaan. Nykyään tämä satojavuosia vanha asumusto on siciliaan paremman työn toivossa paenneiden tunisialaisten pääasiallinen eliympäristä (Mazara on satamakaupunki johon tulee afrikasta satoja "pakolaisia" vuodessa työskentelemään kalastusaluksissa) jossa italialaiset ovat vähemmistö. Hämyisistä oviaukoista on enimmäkseen vilkahdellut vanhoja äijiä lätkimässä sököä sekä nuoria lädejä vahtaamassa toosaa..

Äyriäisiä, jäätelöä ja pizzaa on viimepäivät vedetty aamusta iltaan ja päästiin lopulta maistaaan sitä fisu cus cusiakin joka paikallisena erikoisuutena tunnetaan (ihan ok. mutta sardiinipasta on parempaa..) Syksy on alkanut liikkua jo melko nopeasti joten uudenlaista tarkkaavaisuutta on tarvittu. Mazara on tylsien Trapanin ja Marsalan jälkeen tuntunut todella miellyttävältä pysähtymispaikalta eikä tästä pahemmin huonoa sanottavaa ole (Vesalle kiitokset hyvistä vinkeistä!). Ja niinkuin satyrkin jatkaa pyörivää tanssahteluaan Dionysoslaisessa extaasissaan on meidänkin pidettävä isopyörä pyörimässä.. Tätä kirjoittaessa vietetään viimeistä iltaa Mazarassa jonka jälkeen yritetään huomenna (lauantaina) päästä mafian hallitsemaan Agrigentoon. Suoraa junayhteyttä ei ole joten joudutaan koukkaamaan erään pikkukaupungin kautta..

"Who starts many things, finishes nothing."
Sicilian Proverb

-I-