18-20032011 Florence, Tuscany, Italia

Täällä se iski: Stendahlin syndrooma.. Liikaa jumalaista taidetta jotta mieli pystyisi sen käsittämään. Aivot sekosivat ja mielialat vaihtuivat katatonisesta tilasta turboahdettuun sekunneissa. Ihmismieltä ei ole luotu kestämään tällaista! Syksykin sai sen. Vai onko normaalia että kymmenkuukautisen sängystä kuuluu keskellä yötä ns. skitsoa repeilyä? Kukaan ei ole immuuni Firenzen lumolle ja taiteellisille aarreaitoille. Näin ollen pelkkä kävely kaupungin kaduilla käykin taidehistorian oppitunnista. Liika on liikaa mutta hyvä että näin on. Firenze on ainutlaatuinen.

Paluu Firenzeen seitsemän vuoden jälkeen.. Edellisellä kerralla koukattiin reilin aikana päiväretkellä täällä. Tultiin aamulla, jätettiin tavarat rautatieaseman säilytykseen ja lähdettiin illalla jatkamaan eteenpäin. Hektistä menoa siis ja kun ottaa huomioon kaupungin koon ja merkittävien nähtävyyksien määrän voisi sanoa että melko järjetöntä. Päivässä kuitenkin pystyi hahmottamaan keskustan, ostamaan jotain krääsää ja ihmettelemään tärkeimpiä ja selkeimpiä nähtävyyksiä. Nyt oli aika syventää mielenterveyttä uhkaavaa kokemusta nimeltä Firenze.

Regionaaljuna Pisasta Firenzeen saapui Firenzen S.M.N:lle iltapäivällä. Siitä sitten sirkus jatkoi rinkkojensa ja vaunujensa kanssa melkoisessa auringonpaisteessa kohti etukäteen varattua majoitusta. Onneksi matka oli lyhyt ja saavuttaessa jonkin sortin chinatown/little India/little Pakistan kaupunginosaan oltiin saavuttu omalle reviirille. Check-iniä hoidettaessa se kirkastui mieleen: Enää ei tarvitsisi raijata tätä jumalatonta tavaramäärää senttiäkään! Huraa for us! B&B:n jäätyä taakse otettiin suunta kohti Duomon aukiota jossa vietettiinkin loppupäivä turistilaumoja ja kirkon jylhiä muotoja ihmetellen.

Seuraavat päivät kuluivat keskustaa kierrellen ja käväistiin muutamassa "pakollisessa" nähtävyydessäkin. Ponte Vecchio, Piazza di Signora, Accademia Gallery ja Duomo. Palazzo Vecchion ulkopuolella hämmästeltiin patsaiden replikoita kun taas Ponte Vecchion mielenkiintoisinta antia olivat (suomessakin jo) ongelmaksi muodostuneet "Love locks":it. Accademia Galleryyn suunnattiin jo kukonlaulun aikaan ja siellä tsekattiin maailman kuuluisin patsas : Michelangelon "David". (Patsasta katsomaan joutuu kuulemma yleensä jonottamaan neljästä seitsemään tuntia joten kun päästiin sisään jonottamatta pidin itseäni hyvinkin onnekkaana..) Ufficissa olisi ollut tarjolla mm. "Venuksen syntymä" mutta epämääräisesti pitkin ympäröiviä kortteleita kiemurrelleet turistijonot eivät pahemmin kutsuneet luokseen..

Kaupungissa vierailumme kolmantena päivänä saatiin erittäin tervetulleita vieraita Reggiosta kun Taina ja Davide olivat lähteneet päivän ekskursiolle Toskanaan. Tuttujen naamojen näkeminen ensimmäistä kertaa yli kahteen kuukauteen on aina ilahduttavaa eikä asiaa ainakaan pahentanut se seikka että sain samalla myös seuraa sunnuntain Serie A kierrokselle. Artemio Franchilla pelattiin keskipäivällä Fiorentina vs AS Roma joten Firenze ei jättänyt kylmäksi futiksenkaan suhteen! Samalla tuli siis todistettua Fransesco Tottin 200:s Serie A maali sekä meikkikukko Adrian Mutu. Hämmästyttävästi emme kuitenkaan matsin loputtua tienneet lopputulosta (ottelu päättyi 2-2 muuta luultiin että Fiorentina voitti 2-1!) mikä taas meinasi aiheuttaa selkäsaunan stadionin ulkopuolella. Suunnaton pettymys seurasi myös siitä kun kävi ilmi että stadionin ulkopuolella ei enää seiso Gabriel Batistutan patsasta (oli kuulemma tehty paperimassasta ja poistettu sieltä jo pari vuotta sitten!)..

Korkeakulttuuria siis koettiin monessa muodossa. Sää suosi ja budjetti repesi mutta niin se taisi olla seitsemänkin vuotta sitten. On kai luonnollista että kaupungin hintataso on suurinpiirtein kaksinkertainen esim joihinkin Sicilian ja Sardinian pikkukaupunkeihin verrattuna mutta miksi ei olisi? Firenzen keskusta on turistilaumojen kansoittama 24/7 ja juna-asemalla käy taukoamaton vilske. Esimerkiksi Pisaan verrattuna kuitenkin kaikki tämä on jotenkin paljon siedettävämpää (kaupungin koko?). Firenze levittäytyy niin laajalle alueelle että aina löytää kuitenkin sen rauhallisemman kolkan eikä kukaan pakota kävelemään lauman mukana. Kaikenkaikkiaan voi kuitenkin sanoa että Sardinian ja Sicilian piskuisten maalaiskaupunkien jälkeen oltiin kirjailmellisesti palattu takaisin sivistyksen pariin...


"My mind is set on overdrive"

-I-