23-25032011 Milano. Lombardy. Italia

Some things never change.. Siitä on kohta jo yhdeksän vuotta aikaa kun ensimmäisen kerran asteltiin tämän pohjois-Italian suurimman ja kauneimman katukivetyksillä. Paljon on Berlusconi mokaillut, mafia pessyt rahojaan, kaupungin futisjoukkueet niittäneet mainetta ja varkaat kerenneet kusettamaan duomolla tämän jälkeen. Italian toiseksi suurimmassa kaupungissa sattuu ja tapahtuu ja harvampa se jättää kylmäksi. Omalla kohdallani Milanon arkitehtooninen muodottomuus on aina aiheuttanut harmaita hiuksia mutta nyt kuudennella vierailulla luulen että vihdoin pääsin vähän jyvälle. Ainahan tänne mielellään tulee vierailulle eikä haittaa vaikka jäisi vähän pidemmäksikin aikaa. Milanon charmi ei piile duomon ympäristön high-class butiikeissa vaan ydinkeskustasta poispäin luikertelevissa ostoskaduissa. Kyseessä ehkä yksi maailman kalleimmista kaupungeista mutta ei täällä kaikesta kuitenkaan tarvitse itseään kipeäksi maksaa. ..ja ainahan voi syödä vaikka burger kingissä jos joskus sniiduilu päälle sattuu..

Junamatka Reggiosta Milanoon; kaksi tuntia ja 5 €uroa. Tämän jälkeen ostettiin kahden vuorokauden metroliput (joita käytettiin tasan kerran!) ja siirryttiin Porta Venezialle jonka läheisyydessä hotellimme sijaitsi. Nimestään huolimatta Eurohotel tarjosi yhden parhaista majoituksista jonka Milanossa olemme koskaan saaneet. Loppuilta käyskenneltiin Syksyn kanssa Corso Buenos Airesilla ja ihmeteltiin metropolin atmosfääriä. Yli miljoonan ihmisen kaupungissa ei tekemisen puute pääse yllättämään ja menossa on mukana aina myös monenlaista "taaplaajaa". Tuli meinaan taas omakohtaisesti todistettua kuinka hauskoja känniset jenkkituristit ovat ja kuinka kovaa meteliä ne pitävät neljän aikaa yöllä. Turistien kikkailusta huolimatta aurinko kuitenkin nousi seuraavanakin päivänä jonka aikana käytiin mm.kiertelemässä keskustan päänähtävyydet (taas kerran) ja poikettiin myös vähän ostoksilla. Duomon aukiolla joku römpsä tuli heilumaan jyviensä kanssa (klassinen kikka jonka tarkoituksena on päästää uhri rahoistaan) mutta ei nyt noin helppoihin mennä. Muutenkin keskustan ruuhkaisuus ja epäilyttävät lähestymisyritykset muistuttivat mieleen että onhan tässä kaupungissa elämää keskusaukion ulkopuolellakin.

Milanon parhautta ovat pienet erikoisliikkeet joihin pääsin onnekkaasti tälläkertaa natiivin ohjauksella tutustumaan. Tapasin ystäväni Alession seuraavana päivänä ja käytiin kiertelemässä Milanon tatsapuoteja (mm. Freak´s Circus), levykauppoja sekä b-luokan elokuviin erikoistuneita hämäriä luolia (Umbelievabel stuff). Sattumalta Milanon paras pizzeriakin löytyi nurkan takaa joten lopulta ilta päätettiin melko täydellisissä merkeissä pimeyden jo laskeuduttua Lombardian ylle.. Kolmantena päivänä ei sitten enää muuta tehtykkään kuin kävelty hotellilta surrealistiselle juna-asemalle. Pikkaisen fiksumpana (?) ja kahdeksan housuparia rikkaampana oli aika palata Emiliaan..

"The most important trip you may take in life is meeting people halfway"

-I-