3101-02022011

Italialaisia on pakko rakastaa. Nautittiin juuri päivällistä paikallisessa pizzeriassa ja palvelu oli "kohtalaista". Ensinnäkin jo perinteisiksi muodostuneiden "tui tui che bella" liirumlaarumeiden jälkeen omistaja halusi pitää Syksyä sylissään koska vanhemmat olivat syömässä. No sehän oli avuliasta joten mikäs siinä. Aluksi Syksy vähän hätääntyi, sitten oli kivaa ja sitten oli vähän liian kivaa kun hän alkoi purra naisen kasvoja. Samaan aikaan pizzerian kokki tuli kohteliaasti kysymään "saisiko hän paloitella pizzani?". "Va Certo" kuului vastaus ja sen jälkeen lätty kiikutettiin takaisin keittiöön josta se tuotiin biitteinä piakkoin tapaisin (tätä palvelua odotan jatkossa suomenkin ravintoloilta). Aterioinnin loputtua kokki kantoi paikalliset herkkupasteijat vielä jälkiruoksi (talo tarjoaa meininki) joten masu tuli täyteen. Siitä oli sopivaa jatkaa takaisin majoitukselle hyvällä mielellä vaikka tylsässä kaupungissa oltiinkin..

Saavuttiin vihdoin Trapanista Marsalaan erinäisten vaiheiden jälkeen. Trapanin juna-asemalla yritettiin vaihtaa edellisen päivän (jo leimattua) lippua takaisin rahaksi. No jollekkin vanhalle rillikobralle asia ei aluksi mennyt jakeluun mutta onneksi lopulta löydetiin naiskonduktööri jolle asian sai selvitettyä. Lopputulos oli kuitenkin se että hän otti meidän uudet liput pois, antoi rahat takaisin ja käski junassa näyttämään vanhoja jo leimattuja lippuja! Noustiin siis Trapanissa junaan ilman lippuja ja ilman tietoa Marsalan majoituksesta.. No junamatka oli lyhyt (31km) ja Marsalaan päästyä hakeuduttiin nopeasti keskustaan josta bongattiin hotelleja. Löydettiin nopeasti kaksi B&B mestaa joista toinen oli täynnä mutta toisesta löytyi tilaa (jouduttiin tosin täältäkin vaihtamaan yhden yön jälkeen toiseen vastaavaan). Rinkat sitten sinne ja mestoja tutkimaan..

Marsalahan tunnetaan siitä että joku brittiläinen viiniasiantuntija haistoi paikallisten marjojen erinomaisuuden parisataa vuotta sitten ja alkoi valmistaa täällä viiniä. Koska se oli niin erinomaisen makuista niin sitähän piti sitten raijata aina Englantiin asti. Ongelma syntyi kun matka oli pitkä ja viinit tuppasivat pilaantumaan laivamatkan aikana. No onneksi ongelmaan oli yksinkertainen ratkaisu : Lisätään vähän alkoholia viiniin ja voila! Maailmankuulut marsalaviinit olivat syntyneet. Muuten kaupunki koostuu rannikolla sijaitsevasta vanhasta kaupungista ja sitä ympäröivästä uudemmasta osasta. Yllättäen kaupunki on osoittautunut melko tylsäksi ja myös säädyllisen ruokapaikan löytäminen on ollut hankalaa. (Eteläeurooppalaisen ruokailukulttuurin mukaisesti päivällinen nautitaan joskus klo 20:00 jälkeen ja siesta vietetään klo 13:00 - 16:00. No yleensähän meillä on nälkä juuri tuolloin siestan aikaan joten kun ravintolat vihdoin aukeavat neljän jälkeen niin pitäisi päästä syömään. Ongelmana on se että niin aikaisin suurin osa on vielä ns. käymistilassa ja niissä on hyvin rajoittunut menuu. Kahdeksan jälkeen taas on Syksyn nukkumaanmenoaika joten niin myöhään on enää hankala lähteä majoitukselta. Pattitilanne siis..) Oltiin tsekattu valmiiksi yksi kehuttu ravintola mutta sekin oli sitten kiinni kun sinne piti mennä. Eikä siinä marsala viinissäkän kyllä kehumista ole (tai sitten en vaan ymmärrä sen nerokkuuden päälle). Sanovat että makuun tottuu mutta miksi pitäisi tottua? Kai käärmeviinankin makuun tottuu jos sitä litratolkulla kittaa mutta ei se siitä siltikään hyvää tee!

Marsala siis tähänmennessä osoittautunut vasyneeksi ja melko tylsäksi kaupungiksi (vähän kuin Trapani). Seuraavaksi suunnitelmissa on lämmön perässä vieläkin etelämpään siirtyminen (Pohjois-Italiassakin on jo lunta!). Niskakarvat nousevat pystyyn sillä ollaan lähestymässä Afrikan mannerta.. Mazara del Vallon Tunisialaisten kanssa ei enää leikitä!

"The Bird in cage doesn't sing for love, he sings for anger"
-Sicilian Proverb-

-I-

ps. Kiinnostuneille kerrotakoon että vauvan kanssa voi matkustaa ulkomailla. Suurimmat ongelmat ovat muodostuneet rattaiden pakkaamisesta joukkokulkuvälineisiin sekä uuden rytmin omaksumisesta. Vaippoja ja vauvanruokaa löytyy hyvin kaupoista ja täällä ollaan todella lapsirakkaita. Kummastusta on aikeuttanut se että jo useampi natiivi on kertonut omaavansa myös pienen lapsen mutta ei tulisi kuuloonkan että lähtisi vauvan kanssa ihmisten ilmoille "koska se itkee niin paljon" (liekö kulttuurikysymys?) Italialaisia vauvoja näkyy siis suhteessa tosi vähän katukuvassa eikä paikallisissa vaunuissakaan ole hirveästi hurraamista. Kaikki vaunut joita ollaan toistaiseksi nähty ovat olleet mallia "matkarattaat" ja niissä on ollut pienemmät renkaat kuin meidän vastaavissa (mukulakivetys tekee selvää jälkeä ennemmin tai myöhemmin..). Kahteen otteeseen matkan aikana Syksy on alkanut oireilla (oksennella agressiivisesti). Toisella kerralla taisi lima irrota nuhan jäljiltä ja toisella kerralla hän oli nielaissut nenäliinapaketin sulkijateipin. Samat vaarat siis täällä vaanivat kuin kotonakin vaikka lapsen kanssa ollaankin tiiviimmin yhdessä..