DEADLIEST CATCH: NORTH SULAWESI SPECIAL

Matka Manadoon sujui suunnitelmien mukaan. Kone laskeutui matkalla Makassariin, johon jätettiin osa ihmisistä ja otettiin uusia kyytiin. Tästä välilaskusta ei missään oltu ilmoitettu, mutta pienellä kyselyllä selvittiin oikeaan checkinniin ja päästiin uudestaan saman koneen kyytiin. Olimme Manadossa puolenyön maissa ja taksin kentältä saatuamme kuski vei meidät resuiseen hotelli Celebesiin. Lauantain tutustuimme kaupunkiin ja ostelimme aurinkorasvaa yms. tavaraa, mitä saarilta ei yleensä sopuhintaan saa. Rahannosto onnistuttiin ryssimään aika huolellisesti. Emme tulleet ajatelleeksi, että lähtö on sunnuntaina, jolloin pankit eivät ole auki. Su-aamuna sitten kävimme automaatilla ja totesimme, että suurin summa mitä koneesta saa ulos oli 1 200 000 rupiaa, joka on vajaa 90€. Nostimme 4 kertaa peräkkäin ja nostokulut muodostuivat hiukan isommaksi, kuin pankista saatavassa cashadvancessa, jossa ei ole ylärajaa nostolle. Tyhmyydestä sakotetaan.

Rahannoston jälkeen lähdimme satamaan, joka onneksemme oli aivan hotellin vieressä. Siellä pienen tinkimisen jälkeen saimme kyydin Pulau Bunakenille 3€/hlö. Sunnuntaisin saarelle ei kulje yleistä venettä, mutta satamasta saa helposti kyydin saarelle milloin tahansa, sillä matkaa ei ole kuin muutama kilometri. Katselimme edellisenä päivänä netistä majoituspaikkoja ja joku oli suositellut Lorensoa, joten suuntasimme sinne. Kysyimme Bunakenilla ohjeita Lorensolle ja saimme kyydin paikallisella kalastusveneellä. Majoitusolot Lorensolla halvemmissa huoneissa olivat melko alkeelliset ja 2 yön rottarallin jälkeen siirryimme viereiseen Bunaken Sea garden resorttiin, jossa superystävällinen Sonya piti meistä huolta seuraavan 8 päivän ajan.

Bunaken eroaa majoitussysteemiltään muista saarista, joilla aikaisemmin olemme olleet. Siellä jokainen hotelli toimii täysihoitoperiaatteella, eli ravintolaa ei pysty joka ilta vaihtamaan. Hinta oli silti aika edullinen, sillä maksoimme 12€/hlö/vrk ja sukeltamisen/retkien lisäksi rahaa ei oikein saa kulutettua mihinkään muuhun. Yhteiset ruokailut 3 krt päivässä omassa ravintolassa tuovat mukanaan yhteisöllisyyttä. Kahdestaan ollessa ei yleensä niin helposti tule tutustutta muihin samassa hotellissa oleviin ihmisiin, mutta Bunakenilla saimme useita uusia tuttavuuksia yhteisien ruokahetkien kautta. Muuten päivät kuluivat lähennä snorklaillen ja sukeltaen. Bunaken on suhteellisen pieni saari, jonka keskipiste on paikallisten asuttama kylä. Lähes kaikki saarella tuntuivat olevan jotain sukua keskenään. Kuulimme, että 70% paikallisista sairastaa hemofiliaa, myös koirissa oli huomattavissa sisäsiittoisuuden merkkejä... Turistien oleilu saarella keskittyy lähinnä oman hotellin ympäristöön, sillä muita palveluita ei ole juurikaan tarjolla. Suurin osa saaren asukkaista on innokkaita kristittyjä ja törmäsimme moneen Johannekseen, Matteukseen, Henrikkiin, Mariaan jne..

Vedenalainen maailma on Bunakenilla uskomattoman monimuotoista. Lähestulkoon kaikki eri puolilla Kaakkois-Aasiaa aikaisemminen näkemämme kalat löytyvät täältä. Täällä olemme myös päässeet ensimmäistä kertaa seinämäsukeltamaan toden teolla. On todella vaikuttavan näköistä, kun riutan reunan jälkeen lähtee seinämä kohtisuoraan alaspäin ja tietää, että jos vaikka kamera nyt sattuu putoamaan se seuraavan kerran pysähtyy 1,6 km syvyydessä. Vapaasukeltaminen näissä olosuhteissa oli melko antoisaa. ;) Sukeltaminen maksoi 40€/2 sukellusta, mutta snorklatessa näki melkein kaikki kalat mitä sukeltaessakin ja se oli tietenkin ilmaista. Todella hyvä vaihtoehto, jos ei sukeltamisesta ole valmis maksamaan. Parhaalle riutalle pääsi helposti snorklaamaan suoraan omasta rannasta. Seinämien todellisen hienouden pääsi kokemaan 25m syvyydessä, jossa ilman laitteita ei ainakaan kovin kauaa ehdi olemaan.

Saimme myös mahdollisuuden lähteä paikallisen tonnikalaveneen mukaan kalastusretkelle. Hinta oli 2 pulloa paikallista viinaa ja 2 toppaa tupakkaa, jotka tulivat veneen miehistölle. Lähdimme matkaan yhden aikaan yöllä, joten yöunet jäivät aika vähäisiksi. Ensimmäisenä suunnattiin täkykalojen hakuun Manadon satamaan. Siellä keskellä yötä nuotattiin 2 lastia pienien muikkujen näköisiä kaloja, jotka laitettiin elävänä veneen pohjalla olevaan vesisäiliöön, jossa oli jonkunlainen vedenkiertosysteemi kalojen elossapitämiseksi. Tämän jälkeen suuntasimme Bunakenin edustalle bilistelemään veneellä 3 tunniksi, joka käytettiin tonnikalaparven etsimiseen. Lopulta parvi löytyi ja näimme hyppiviä tonnikaloja jahtaamassa pikkukalaparvea. Tässä vaiheessa todellinen kalastus alkoi.

Veneemme ajoi parven viereen ja sen perästä laitettiin päälle vesisuihkut jotka muodostivat veneen perään kuohuntaa, jonka tarkoitus oli matkia kalaparvea. Tämän lisäksi pari miestä heitteli eläviä täkykaloja veneen perään, jolla tonnikalat saatiin kunnolla kiinnostumaan. Näin siis saatiin tonnikalaparvi seuraamaan venettämme, joka kulki huomattavasti normaalia uistelunopeutta kovemmin. Sen jälkeen veneemme 10 henkinen miehistö alkoi onkimaan järeillä bambuvavoilla, joissa oli vieheinä isokoukkuisia väkäsettömiä perhoja. Tämän jälkeen alkoi tonnikaloja mätkähtelemään veneen pohjalle vaihtelevalla vauhdilla. Tonnikalojen keskikoko oli noin 3kg, isoimpien ollessa melkein viisikiloisia. Välillä parvi katosi ja jatkoimme pyörimistä, kunnes taas se jostain havaittiin ja ajettiin paikalle. Salamannopeasti viriteltiin vene kalastusmoodiin ja taas alkoi kalaa tulemaan. Täkykalojen loppumisen jälkeen menimme viemään kalat Manadoon torille huutokaupattavaksi ja perillä hotellilla olimme iltakuudelta. Reissu oli aika rankka, vaikka varsinaiseen työntekoon emme onneksi joutuneet osallistumaan. Yhteensä reissulta saldoksi tuli 163 tonnikalaa ja auringonpistos Heikille, joka lähti onneksi päivän levolla ja nesteytyksellä.

Nyt olemme Manadossa ja illalla lähdemme yölautalla Sangir-saarille. Saarista meillä ei ole paljoakaan tietoa, mutta perillä varmastikin selviää.