KULTTUURIA JA SAARIELÄMÄÄ

Ubudin matkan piti alkaa klo. 11 aamulla, mutta bussi, jolla meidän piti mennä ei lähtenytkään, sillä olimme ainoat kyytiläiset. Jouduimme siis odottamaan seuraavaa vuoroa 2 tuntia. Ubud on viehättävä maalaiskylä, joka on vuosien saatossa kasvanut yli rajojensa ja siitä on muodostunut Balilaisen kultturin ja taiteen kehto ja samalla turistien suosikki. Löysimme mukavan perhemajoituksen, jossa meillä oli oma bungalowi isolla terassilla. Perhe oli todella mukava ja ystävällinen ja pääsimme seuraamaan pihapiirissä asuvan kolmen sukupolven arkea. Englantia perheen jäsenet eivät tytärtä lukuunottamatta puhuneet, joten voimme nauttia oman indonesian harjoittelumme hedelmistä. Piha oli täynnä viestikyyhkyjen häkkejä ja pari kukkoakin oli tullessamme, mutta sitten ne siirrettiin jonnekin takapihalle piiloon, että aamulla oli edes jonkinlaisia mahdollisuuksia nukkua. Ubudissa hindulaisuus nakyy todella vahvasti katukuvassa. Lähes jokaisen talon pihalla on pieni temppeli ja monet ihmiset käyttävät perinteistä hindulaista asua. Myös oman Bungalowimme vieressä oli pieni hindulaistemppeli ja voimme terassilta kätevästi vakoilla perheen rukoushetkiä, josta he eivät tuntuneet pahastuvan sekä haistella jatkuvaa suitsukkeiden savua. Majoituksen hinta oli 5,5 e/yö sisältäen aamupalan.

Ensimmäiset päivät menivät valitettavasti flunssaa potiessa, eikä oikeastaan selvitty kämpiltä mihinkään. Parin päivän lepäilyn jälkeen pääsimme kiertelemään mopolla kauniita lähitienoita ja tutustumaan paikalliseen elämäntapaan hiukan lähemmin. Riisinviljely ei vaadi jatkuvaa työskentelyä pelloilla. Istutuksen ja sadonkorjuun välillä on runsaasti vapaa-aikaa ja tämä on vuosien saatossa käytetty hyväksi. Nykypäivänä se on nähtävissä saarella mitä erilaisimpina taiteenmuotoina.

Ubudissa vietimme kaikenkaikkiaan 5 päivää. Satuimme Ubudiin juuri Kalungandayn aikaan ja pääsimme seuraamaan aitiopaikalta juhlavalmisteluja. Kalunganin päivä on tärkeimpiä hindulaisjuhlia saarella ja silloin juhlitaan hyvän voittoa pahasta.

Viimeisenä päivänä kävimme laskemassa 12km koskea, joka osoittautui todella hauskaksi reissuksi. Olimme kumiveneessä australialaisen pariskunnan kanssa ja paikallinen opas huuteli meille ohjeita veneen perästä, että milloin piti minnekin suuntaan meloa. Virta oli sateen jäljiltä melko voimakas ja yhtään rajumpaa menoa emme jääneet kaipaamaan. Suoraan koskenlaskun jälkeen siirryimme bussilla yhdeksi yöksi Sanuriin, josta ei sen kummempaa kerrottavaa ole, sillä heti seuraavana aamuna lähdimme lautalla läheiselle Nusa Lembongan- saarelle.

Nusa Lembogan on ehdottomasti tähänastisen "loman" paras paikka. Se on pieni saari Balin edustalla ja elää lähinnä merilevän kasvatuksella. Turisteja saarella oli meidän siellä ollessamme todella vähän. Sesongin aikana (kesällä) joka paikka on siellä kuulemma aivan tukossa, mutta me emme moista onneksi päässeet todistamaan. Ihmiset ovat ystävällisiä ja saari yksinkertaisesti pakottaa ottamaan rennosti. Saarella kuusi päivää kului kuin siivillä. Aikamme kului lähinnä sukeltaen ja snorklaten. Ensimmäisenä päivänä snorklausretkellä näimme elämämme ensimmäiset ja kauan odotetut Manta Rayt. Nämä rauskujen kuninkaat voivat kasvaa yli neljä metrisiksi. Meidän näkemämme olivat "vain" 2,5-3 metrisiä. Uiskentelimme niiden kanssa puolisen tuntia ja ihastelimme niiden lentoa haltioituneina. Muita uusia bongauksia tuli aika reilusti, mutta Mola mola, joka on toinen täällä esiintyvä harvinaisuus jäi meiltä näkemättä. Mutta jääpähän sitten jotain seuraavaankin kertaan.

Nyt olemme takaisin Kuta-beachillä ja huomenna lähdemme lentäen Pohjois-Sulawesille. Lentojen ostaminen osoittautui oletettua hankalammaksi, sillä Lionairin sivut eivät hyväksyneet yhtäkään neljästä kokeilemastamme luottokortista. Onneksi tunnin yrittämisen jälkeen huomasimme foorumeilta, etteivät ulkomaiset luottokortit käy maksuvälineinä heidän nettisivuillaan. Niinpä ostimme liput ihan perinteisesti toimistosta ja pulitimme kiltisti 30 euroa ylimääräistä verrattuna nettihintaan. Loppujen lopuksi lennot tulivat maksamaan 65€/lippu, joka ei neljän tunnin lennosta ole kumminkaan kovin paha hinta.

Sulawesillä olisi tarkoitus käydä Bunakenin ja Togeanin saarilla. Lennämme ensin Manadoon ja siellä teemme sitten tarkemmat suunnitelmat, että missä järjestyksessä minnekin.