BUTANDING Ehdimme Tagbilaranista lähteneen laivan kyytiin, vaikka tricyclekuskin mopo oli luokattoman hidas ja jatkuva tekstiviestien kirjoittaminen hidasti matkantekoa entisestään. Murphyn laki toimi jälleen käsittämättömän hyvin, sillä aina kun meillä ei ole kiire, niin kuskit ajavat hullun lailla. Kuinka ollakaan satamassa laukkujen punnituksessa olleet miehet syynäsivät painot tarkkaan ja kun ylipainoa ei tullut, niin jostain keksittiin 60 peson...

YLIMÄÄRÄINEN MAKSU JOSTA "UNOHDIMME" KERTOA Lauantaina lensimme Manilan kautta Cebuun, jossa ehdimme viettää yhden yön ennen siirtymistä Alona Beachille. Yksi yö riitti meille oikein hyvin. Frank oli aiemmin vuokrannut Cebusta asunnon kuukaudeksi ja kertoi paikan sopivan paremminkin sinkkumiehille, kuin pariskunnille. Tähän tulokseen myös me tulimme. Onneksi varasimme hotellihuoneen puhelimitse etukäteen (tämä onnistui Coronista ostamalla...

TURVAPYSÄHDYS TUTUKSI El Nidossa vierähti 4 päivää melko nopeasti. Itse kaupungissa ei sinänsä ole paljoakaan nähtävää, mutta lähistön saaret ovat sitten sitäkin hienompia. Toisena päivänä saimme yllätykseksemme viestin, että Jay oli tullut El Nidoon, koska oli saanut lentonsa vaihdettua (ja pomolta lisää vapaata). Mukaan oli jossain vaiheessa liittynyt myös kovaääninen Frank, joka ilmoitti kotipaikakseen: Austin, Texas. Frank oli kaikk...

VAPAASUKELLUSTA TURVALIIVEISSÄ Matka Sangir -saarille sujui mukavasti yölaivassa, jonka sängyt olivat kooltaan noin 12-vuotiaille suunniteltuja. Toisaalta tunnelma rahvaan puolella oli hyvä ja kokemusta voisi ehkä verrata Titanicin alakerran tunnelmiin. Tarjolla olisi ollut myös VIP-hyttejä yläkerrassa, joissa olisi saanut majoittua kahdestaan omaan hyttiin. Emme kalliimpia lippuja ostaneet, mutta toisaalta ostovaiheessa meillä ei vielä ollut mitää...