2.01.2009 Nairobi

Karibu...

...luki Kenya Airlinesin Boeingin screenillä, samaan aikaan kun katseltiin uskomattoman hienoa auringonnousua Mount Kenian yllä. Takana oli mm. kahden viikon avohärdelli matkaan valmisteluasioita järjestellessä (vaikka aloitettiin oikeasti ajoissa), ja tuoreimpana 20 minuutin intervallijuoksuharjoitus Amsterdamin kentällä, kun HKI-AMS lento oli pahasti myöhässä. Siitäkin selvittiin ja Tuomas sai nukuttua kokonaisen tunnin ennen kuin Nairobissa todettiin, että meidän rinkat ja avustuskamat olivat jääneet maailmalle (kuulemma 250 muun Nairobiin tulossa olleen matkalaukun kanssa). Eipä se mitään, sillä taksikuskimme ei ollut moksiskaan pienoisesta turkkilaistunnelmasta autossa, vaikka itse tetsailin kokonaisen vuorokauden vaelluskengissä ja samoissa vaatteissa (lämpö taisi olla kolmenkympin paremmalla puolella) ympäri aika mukavan kaoottisen oloista Nairobia.

Itse asiassa törmättiin muutamaan suomalaiseen, jotka sitten näyttivät muutamia mestoja citystä - kaupunki todettiin uskomattoman lungiksi, sillä mm. puiden juurilla näkyi ihmisiä ottamassa iltapäiväpäikkäreitä, ihan muuten vaan. Eräs seurueestamme oli ensin luullut niitä kuolleiksi ihmisiksi. Kiire ei täällä voi olla mihinkään, sillä kaikki kestää - piiiitkään. Kaupan kassalla saattaa mennä viisi minuuttia / hlö... mutta mihinkäs meillä kiire olisikaan valmiissa maailmassa. Ihmiset eivät myöskään näytä kireiltä eikä todellakaan stressaantuneilta, vaikkei asiat välttämättä ihan suomalaiseen tapaan olekaan mallillaan. Muutamia karun näköisiä asuinhökkeleitä jo nähtiin ja ihmisiä aika vaatimattomissa töissä. Olivat asiat miten tahansa, ihmiset olivat yställisiä meitä hieman ehkä porukasta erottuvia valkoihoisia kohtaan.

Nyt sitten valmistellaan asioita ensimmäistä avustuskohdetta varten, kunhan nyt kaikki 120 kg:a koulutarvikkeita, keinulautoja yms. saapuisivat vain perille. Fiilis on rennon odottava, että päästäisiin maaseudulle tositoimiin. Ai niin, se Karibu taitaa tarkoittaa tervetuloa, sillä Masai tuotteiden torilla oli kylttejä, jotka näyttivät ihan ovikylteiksi sopivilta. Tosin huomattavasti hienommilta kuin Bauhausista löytyvät.

Ville

p.s. Niin ja se vielä piti sanoa, että ihmiset tuntuivat karuimmissakin oloissa kaikesta huolimatta hymyilevän jopa täällä likaisessa kaupungissa - siinä olisi meille synkässä talvessa tarpoville suomalaisille opettelemista - asiat kun ovat kiireestä yms. huolimatta lopulta aivan loistavasti siellä Härmässä. Ja se, että ensimmäiset kirahvit nähtiin jo lentokoneesta!