Kotimatka pikkuhiljaa alkamaisillaan, niin on hyvä niputtaa loput jenkkitapahtumat yhteen. Tuossa juuri tultiin paikallisen terveyskeskuksen päivystyksestä, jossa tuli itsekin aikanaan istuttua. Justinilla on pitkään jatkunut pahanlaatuinen köhä ja ollut monia päiviä ihan vuoteen omana. Äiti Juleellakin on ollut köhää ja hän oli käynyt lääkärissä ja saanut diagnoosin keuhkoputkentulehduksesta. Justinin tohtori veti hihastaan vielä kovemman kortin kun diagnoosiksi röntgenin jälkeen todettiin keuhkokuume. Itse voin ihan hyvin. Kuitenkin niin tuuriani on, että skeida iskee tuulettimeen huomenna lentokoneessa. Toivotaan kaikille parasta!

Justin on kyllä todellinen sissi, jos on tässä viime viikon alusta lähtien taistellut keuhkokuumen kanssa. Säryt olleet kuulemma kovat. Ei hänestä ole ollut paljoa tekemään, mutta on auttanut minua liikkumaan ja hengaillutkin kanssani jonkin verran. Kuume hänellä ei noussut missään vaiheessa korkeaksi. Esim. kyllä hän loppuviikosta oli sen verran huonona, että ei päässyt siskonsa viimeiseen kotipeliin. McKenna, joka on saanut stipendin yliopistolta hyvillä koripallo suorituksilla, oli kyllä kentän kuningatar. Hän rikkoi 1000 pisteen rajan lukiokoriksessa vasta kolmantena Moses Lakessa kautta aikojen. Carly oli aikanaan ensimmäinen, kun olin täällä :) Huikeita muistoja oli olla täydessä Chief Gymissä kannustamassa jälleen koulun värejä, kun bändi soittaa ja cheerleaderit kannustaa. Tytöt voittivat ja lähtevät taistelemaan hyvistä asemista osavaltion mestaruudesta.

Carlyn kanssa kävin muutamaan otteeseen lounaalla ja lauantaina tehtiin Moses Laken baarikierros. Hän palasi täksi vuodeksi kotiseuduilleen yhden Euroopassa vietetyn koriskauden jälkeen. Me emme olleet nähneet toisiamme sitten vuoden 2009, joten paljon riitti jutusteltavaa. Carlylla on luokaopettajan paperit nykyään ja tekee sijaisuuksia Moses Laken kouluissa. Mihin sitä zeepra raidoistaan pääsisi, Carly on nykyään apuvalmentajana tyttöjen korisjengissä. Kun kerroin Carlylle, että minulle hän tulee aina olemaan kaikkien aikojen ykköspeluri, niin hän vain sarkastisesti nauroi. Heh. Ehkä ensi kerran tapaamme Idahon puolella, minne hän suunnittelee muuttavansa. Hänen vanhempi, piirun verran lyhyempi sisko Ann asustelee jo nykyään siellä ja on perustamassa perhettä.

Yksi viikon kohokohtia oli ehdottomasti, kun astelin sisään vanhan fudisvalmentajani Billin luokkaan. Purkkaa jauhava ja leveästi puhuva Bill on kyllä hauskimpia tietämäni ihmisiä. Ja voi kun minulla olisi ollut neljännellä luokalla opettaja kuin hän. Lapset olivat kovin kiinnostuneita matkastani ja kyselivät kaikkea. Viivyin lopulta neljä tuntia ja toimin Billin apuopettajana. Bill antoi minulle oman nivaskan esseitä joita sain tarkistaa ja korjata. Olin hieman yllättänyt miten joillain neljäsluokkalaisilla oli vielä suuria puutteita perussanojen oikeinkirjotuksessa. Tietenkin Bill soitti kitaraansa ja lapset lauloivat, niin kuin aikanaan minä ja Steffen matkalla vieraspeleihin keltaisessa koulubussissa. Kävin vielä eilen sanomassa heipat Billille. Toivottavasti joskus matkamme osuu ns Alumni-iltaman tienoille, jolloin vanhat ML lukion starat kohtaavat sen hetkisen joukkueen :) Steffen, We are invited.

Vietin myös muutamaan otteseen aikaa Amandan ja perheen kanssa. Amandan opin siis aikanaan tuntemaan Tanskan Lauran host äitinä. He kokkasivat herkkuja ja vietimme mukavan illan. Amanda oli jopa varannut minulle lempiherkkujani, jota viedä mukana Suomeen. Täytyy sanoa, että tuntemani perheet täällä ovat kyllä niin avoimia ja ihania perheitä. Ja kohtelevat aina kuin perheenjäsentä ja kertovat, että ovi on aina auki sinulle. Se tuntuu hyvältä. Toivottavasti näkisin näitä ihmisiä pian kotimaan kamaralla.

Lähdetääs siis taittamaan pitkähköä matkaa kohti kotimaata. Reissuun olen oikein tyytyväinen. On ollut sopivasti seikkailua, kuten reissu Denveriin ja päivä New Yorkissa ja kovasti kaivuttaja helppoja päiviä. Ja ennen kaikkea riemukkaita jälleennäkemisiä. Tietty niitä seuraa usein myös jäähyväiset, jotka eivät koskaan ole helppoja.

Ei tämä monellekaan ole varmasti paikkana mikään matkailuelämys, mutta minulle tämä on spesiaali. Hei hei, kunnes taas tapaamme.