Buenos tardesta vaan! Reilu viikon verran on sujahtanut täysin lomameiningeissä. Vähän on rannalla maatessa tarttunut väriäkin, viikon päivissä en ole pysynyt hetkeen laskussa ja tietenkin olen lomaparran kasvattunut :D Ja on miellyttävää vain olla, enpä ole pitkään aikaan vaan osannut olla. Katsella taivaalle ja kuunnella meren pauhua.

Kerkisimme tutustua muutaman päivän Ainon nykyiseen kotikaupunkiin Guadalajaraan ennen lähtöä Bajaan. Jotenkin mielikuvani Meksikosta olivat hieman tasokkaammat kuin mitä todellisuus on. Liikenne on aika kaaosta viiden miljoonan asukkaan Guadalajarassa ja monen rakennuksen julkisivu kaipaisi ehostusta. Ekana iltana lähdimme porukalla maistelemaan paikallista väkijuomaa Mezcalia. Täällä Tequila ja Mezcal shotit naatitaan raakoina, sillä täällä kylkiäisenä ei nuolla suolaa ja imeskellä sitrunaa. Kuulemma eurooppalaisten hömpötyksiä :D

Aino oli suunnitellut meille mukavan rennon viikonlopun. Lauantai-illasta ajoimme tunnin verran Meksikon suurimman järven rannalle, jossa Ainon paikallisen ystävän Bettyn perheellä on loma-asunto. Kyllä kelpasi viettää lauantaita, kun perheen palvelijat laittoivat ruokaa. Me köllöttölimme altaalla, mutta kävimme myös harrastamassa aktiviteetteja melonnan ja metsäsamoilun merkeissä.

Sunnuntai oli toripäivä. Matkasimme kaupunkin laidalle lähiöön, jossa pidetään suurimmat markkinat aina sunnuntaisin. Tarjonnan kirjo kulki läpi kotieläinten ja koriste-esineiden. Laitakaupungin sivukadut näyttivät ankeilta. Kadulla leikkivien lasten kasvoilta paistoi kuitenkin ilo. Kiipesimme kirkonmäelle katsomaan auringonlaskua. Tuli todettua, että ilta-auringon keltaiseksi maalaama Guadalajara on ihan kookas kaupunki.

Maanantaina pakkasimme reput reilun viikon rantalomaa varten ja lensimme muutaman tunnin Kalifornian niemimaan kärkeen. Ensimmäinen määränpää oli osalvaltion pääkaupunkiin La Paz. Meininki selvästi rauhottui tultaessa manner Meksikosta, koko paikasta välittyi rento välitön meininki. Istuimme iltaa rannalla ja söimme mereneläviä ja niistä tehtyjä tacoja. Kun kerran sana taco tuli mainittua tähän väliin, niin kerron miten täällä herkutellaan tacoilla. Tacot eivät ole kovakuorisia, kuten ensiksi luulin, vaan vehnä- tai maissilettuja, mutta pienempiä kuin tortillat. Väliin voidaan laittaa lihaa, täällä Bajassa kylläkin usein kalaa. Sitten kyytipojaksi tuoretta salsaa, jonka kauniin liiton muodostavat tomaatti, chili, sipuli ja korianteri. Lisätään vähän guacamolea ja omin kätösin puristettua limemehua. Sottasta, mutta hyvää.

Tiistai oli varmasti meidän kaikkien suosikkipäivä. Lähdimme veneretkelle Espiritu Santon saarelle. Veneretki kesti noin 45 minuuttia tälle asumattomalle saarelle, jossa sijaitsee yksi Meksikon parhaimmista rannoista. Vierailimme ensin saaren pohjois-osissa, missä sijaitsee merileijonien kalliot. Päästiin snorklaamaan merileijonien kanssa. Uitiin luolaan, jossa pikku merileijonat olivat leikkisällä tuulella. Tutkiskelin yhdessä vaiheessa kaloja ja koralleja, kun jokin kapusi selkääni. Huusin Ollille, että mitäs sä nyt siinä nuhjaat, johon Olli vastasi kauempaata, että en se minä ole vaan katso kuka se siinä sun selällä pötköttää. No sehän oli leikkisä merileijona. Syötiin siinä sitten eväitä rannalla ja polskittiin turkoosin kirkkaassa vedessä. Päivän kruunasi syvän veden uinti vähän isompien elukoitten kanssa. Nimittäin valashai ei varmasti ihan jokaiseen mato-onkeen nappaa. Yli nelimetrinen valashai on aikamoinen näky vedessä. Kyseessä on maailman isoin kala, joka kuitenkin valaiden tapaan mutustaa vain planktonia. Oli uskomaton hetki kauhoa jonkin matkaa fisun rinnalla.

Keskiviikkona aloitimme kiertueemme niemimaan ympäri. Ensimmäinen etappi oli luonnonpuistossa rauhallinen ranta nimeltä Cabo Pulmo. Ajoimme pitkän pätkän kuoppaista hiekkatietä päästäksemme perille. Ympärillä oli vehreitä vuoria ja tien vieressä kaktuksia. Olimme käyneet Walmartista muutamaksi päiväksi eväitä, joista kokkasimme sapuskaa nälkäsille auringon palvojille. Fiilis oli tosi hyvä, oltiin meidän palmunlehvämajassa yhtä perhettä. Aino on aivan ihana tyyppi ja ollu vähän äitihahmona välillä jekkuileville pojille ;) Otin nokoset rannalla ja luin Aku Ankkoja, voiko olla parempaa lomapäivää? Illalla katseltiin auringonlaskua ja laulettiin, että vieläkö on villihevosia? Niitä nähtävästi on, sillä juoksivat harja hulmuten rantaa pitkin.

Perjantaita tein ensimmäisen laitesukelluksen. Se jopa vähän jännitti. Menin eka kamojen kanssa uima-altaaseen ja siinä iski pieni panikki, kun piti harjotella regulaattorin pois ottoa ja uudelleen asettamista. Lyhyen harjoittelun jälkeen suunnattiin merelle. Aluksi jännitti kovasti ja sukellus meni keskittyessä rauhalliseen hengitykseen. Pienen tunnustelun jälkeen aloin saada jutun juonesta kiinni ja pystyin nauttimaan näystä. Paljon hassun muotoisia kaloja, värikkäitä koralleja sekä jylhiä vedenalaisia kallioita. Loppuvaiheessa näin keihäsrauskun ennen pinnalle nousua. Käytiin parhaimmillaan kahdeksassa metrissä ja sukellus kesti reilu puoli tuntia. Kyllähän se korvissa välillä paineisti aika kovastikin, mutta positiivinen olo jäi sukelluksesta.

Viikonloppu vietettiin alueen turistirysässä Cabo San Lucasissa. Tapasimme itävaltalaisen vaihtarin Alician, jonka kanssa vietimme rantapäiviä. Olo kuitenkin oli vähän kuin Kanarialla, krääsää myyntiin ja sisäänheittäjiä oli joka kadun kulmassa. Eilen siirryimme Tyynenmeren puolelle suosiollisiin surffiaaltoihin. Olli ja Aino on ollut isoista aalloista aivan haltoissaan. Itse taisin eilen vähän olla liikaa auringossa, joten tämä päivä sujuu osaltani varjossa.

Kaiken kaikkiaan hieno ja erityisesti lämmin :) loma Bajassa. Huomenna palataan Guadalajaraan ja loppu viikosta reissataan pääkaupunkiin Mexico Cityyn. Adios Amigos!