Päivä 36

Jenkkiturnee alkaa olla taputeltu! Aikalailla tasan kuukauden päivät on kierretty jenkkejä ja nyt olisi aika siirtyä etelä-naapuriin.

On tämä sitten jännä paikka. Miettiessämme highlighttejä turneemme kohdalta, niin esille nousee kaksi asiaa ylitse muiden. Luonto ja Ruoka.

Näimme lumihuippuiset vuoret, kuivan aavikon ja nyt viimeisimpänä Tyynen valtameren.

Eilen söimme hampurilaiset, joista ei läheskään pystynyt ottamaan kokonaista haukkua kerrallaan. Kun söin purilaisen alakertaa, niin silmäluomet tahriintuivat ketsupista. Ei ehkä maailman hienoimpia asioita, mutta ainakin maittavimpia.

Vietettiin vielä toinen päivä Vegasissa. Käytiin syömässä lounas buffetti klassisessa Bellagiossa, joka voitti kovasti tykkäämääni Silja Linen mätön laadulla sekä määrällä.

Käytiin tsekkaamassa Stripin varrella olevien hotellien kasinot ja metsästettiin Ollille paitaa illan rientoihin. Oli Halloween-ilta ja vaikka meillä ei ollut asua pynttäytyä supermieheksi taikka spidermaniksi, niin silti ilta oli vauhdikas. Osallistuttiin Vegasin clubikiertueelle, joka vei meitä ympäri Vegasin päheimpiä illanviettomestoja. Aamulla herätessä tunsi olleensa bailaamassa Vegasin tyyliin, mutta oli helpottavaa huomata, että ei ollut ottanut tatuointia tai mennyt naimisiin illan aikana :)

Perjantai oli matka päivä. Painelimme enemmän sisämaahaan päin. Pysähdyimme ihmettelemään osavaltion rajalla olevaa 1930-luvulla rakennettua Hooverin patoa. Edesmenneen presidentin mukaan nimetty pato on yli 200 metriä korkea. Arizonaan päästyä maisemat hieman tasoittui ja vehreytyi. Yövyimme pienessä Williamsin kylässä.

Lauantaina oli pällisteltävänä yksi maailman seitsemästä ihmeestä. Valokuvat eivät luo täyttä oikeutta Grand Canyonille, koska lähes kaksi kilometriä syvän rotkon koon tajuaa vasta, kun se aukenee edessään. Käppäiltiin pitkin rotkon reunaa ja välillä pysähdyttiin istuskelemaan ja ihmettelemään tätä uniikkia luonnon aikaansaannosta. Illalla ajettiin vielä reilu kolme tuntia etelään päin ja yövyttiin Wickenburgin pikkukylässä Arizonan maaseudulla.

Aamulla jatkoimme kohti länttä. Alkoi näkyä kaktuksia ja välillä auton ikkunoista näkyi pelkkää hiekkaa. Pysähdyttiin syömään El Centron kaupunkiin vain muutama kilometri Meksikon rajasta. Suurin osa hablas etelän kieltä ja katukuvassa ei näkynyt enää montaa valkoista. Vedettiin siinä tunnelmaan sopien burritot ja jatkettiin matkaa kohti San Diegoa. Majapaikkamme sijatsi Ocean Beachillä, surffareiden tyyssijassa. Käveltiin illalla rannalla auringon maalatessa Tyynenmeren vaaleanpunaiseksi. Ihmeteltiin surffaajia, jotka kerta toisensa jälkeen nappasi aaltoja kuusi asteisessa vedessä. Illalla syötiin Adamin hypettemässä BBQ-mestassa. Taju meinasi lähteä maistaessani lihaa. Ravintolan omistaja Phil kehitteli barbeque soossinsa ollessaan lukiossa, mistä on tullut käsite San Diegossa. Kylkeen kotitekoinen coleslaw ja sipulirenkaat, niin oli helppo kertoa uusille tuttaville, miksi minä kiertelen maailmaa.

Maanantaiaamuna heitettiin rundia Diegossa. Nähtii bisneskeskusta ja rantaa, jossa oli muutama iso sotalaiva parkissa. Syötiin lounaaksi California surf burritot. Vehnätortillan sisään oli kääritty pihvinautaa, katkarapuja, avokadoa, ranskalaisia, salsaa ja kokin omaa chipotle-kastiketta. Käytiin kattomassa erästä toista rantaa, jossa pötkötti satakunta hyljettä. Pienet vauvahylkeet saivat minut ja Ollinkin hieman herkistymään. Illasta vietettiin iltaa hostellin porukan kanssa. Meillä oli kasassa aikamoinen jengi ympäri maailmaa, joten saatiin aikaseksi mielenkiintoisia keskusteluja.

Tiistaina oli viimeinen päivä luotettavaksi kumppaniksi muodostuneen Sparkin kanssa. Poljettiin Sparkkia todellakin viimeistä päivää rullaillessa kohti Enkelten kaupunkia. Tunnesiteemme muodostui sen verran vahvaksi, että tsekkasin Suomen jälleenmyyjät tälle mainiolle menopelille. Ajettiin pitkin Tyynenmeren rantaa ja teillä liikkui yhtäkkiä Sparkimme lisäksi vain Porscheja ja Ferrareita. Laguna Beachilla kotiäideillä oli Mersuja kauppakasseina. Pysähdyttiin Newport Beachilla, jossa Kalifornian kerma asustaa. Teini-ikäinen suosikkisarjani O.C sai minut haistelemaan ilmaa, mutta meri oli huuhtonut Marissan mukanaan. Jumiuduttiin Losin ruuhkiin. Päästiin aikanaan lentokentälle palauttamaan autoa. Olin hahmotellut reittiä kaupunkiin julkisilla, mutta suunnitelmat meni metroasemalla uusiksi, kun tajusin että metrokartta, jota olin tarkastellut ei ollutkaan todenmukainen. Lopulta päästiin perille Hollywoodiin kolmella eri metrolla. Asuimme tähtien kadullla aivan ytimessä.

Käytiin heti aamulla varaamassa liput illalle legendaariseen Arc Light leffateatteriin. Jatkettiin siitä matkaa Hollywood kukkulalle. Nähtiin nuo semi kuuluisat kirjaimet. Käveltiin Griffith parkissa ja kavuttiin ylös observatoriolle. Hetken verran opiskeltiin siinä tähtitiedettä ja siirryttiin parvekkeelle pällistelemään edessä aukenevaa kaupunkia. Parvekkeella minulle tuli hullunkurinen fiilis, että olin joskus ollut täällä. Tajusin, että olin ajellut moottoripyörällä pitkin parveketta juuri tuoreimmassa GTA-sarjan pelissä :D Todettiin, että etäisyydet kaupungissa ovat valtavat. Venice Beach näkyy kaukaisuudessa ja niin tekee myös paikallinen downtown. Siis niille, joille kylänen ei ole tuttu, niin Hollywood ei ole keskustassa ja sinne käveleminen kestäisi tunteja. Ja jotain nähtävää jäi vielä kun palaan Meksikosta. Jokunen kuuluisuus nääs asustelee Beverly Hillsissä.

Viva Mexico! Pakki Coronaa ja tacoja. Bueno. Saavuttiin tänään Ollin kanssa Guadalajaraan. Meitä oli kentällä vastassa Ollin tuttu Aino, joka opiskelee täällä vaihdossa. Saadaan asua Ainon kommuunissa, jossa meitä asustaa nyt me kolme plus toinen suomalainen vaihtari Lauri sekä kolme ranskalaista jäbää. Mahtavaa olla täysin uuden kulttuurin äärellä. Tästä maasta riittää opittavaa. Sää on ihanan lämmin ja ihmiset ystävällisiä. Jonkun sanan kun oppisi puhumaan paikallista niin vielä parempi. Tämä viikonloppu vietetään Guadassa ja maanantaina lennetään eteläiseen Baja Californiaan eli aivan niemimaan kärkeen, joka jatkuu alas Kaliforniasta. On aika surffata ja sukeltaa!